Koh Lipe

Terveisia Koh Tarutao Marine National Parkista Koh Lipe-saarelta! Tultiin tanne turkoosin veden ja valkoisen hiekan keskelle vahan extempore paatoksella. Lahdettiin pari paivaa sitten aamulla paatilla Koh Samuilta Suratthaniin, joka siis sijaitsee mantereella. Sielta paineltiin minibussilla Trangiin ja ko. matkan teki suht jannittavaksi meidan kuski, jonka silmat oli aina valista kiinni...Tais seta olla vahan vasy. Paastiin kuitenkin onnellisesti ja ilmeisesti elossa perille ja vietettiin Trangissa yksi yo. Tormattiin siella sattumalta italialaiseen pariskuntaan, johon tutustuttiin Chumphonissa, jossa odoteltiin katamaraanikyytia Koh Taolle. Aika janna yhteensattuma, kun Trang on ihan eri suunnalla kun Tao eli Thaimaan lansipuolella ja reippaasti etelammassa! Trangissa nahtiin myos norsu tallustelemassa suht erikoisessa ymparistossa eli yhella vilkkaimmista paakaduista. Kyseessa on kuitenkin ihan aito kaupunki, joten norsun bongaaminen siella autojen seassa oli kylla aika yllari!

Meidan ensimmainen suunnitelma oli siis lahtea seuraavana aamuna Koh Ngai-saarelle, joka kuuluu Trangin edustalla olevaan saarirykelmaan. Ongelmana oli vahan se, ettei oltu varmoja, kulkeeko sinne lauttoja tahan aikaan vuodesta, kun ei oo viela kunnon sesonki. Ajateltiin kuitenkin ottaa bussi rannikolle (Trang ei oo ihan rannalla) ja yrittaa paasta jollain lautalla saarelle. Kaytiin kyselemassa asiasta matkatoimistosta ja siella tati yllattaen melkein haukku Koh Ngain ja muut sen laheiset saaret ja ylisti Koh Lipeta ja muutenkin tata National Parkia. Senkin puheen jalkeen oltiin viela menossa Koh Ngaille, vaikka ko. tatista ei ollutkaan mitaan apua saarelle paasemisen suhteen (tai olis ollut, mut aika kovaan hintaan). Seuraavana aamuna kello heratti (liian) aikaisin ja siina vaiheessa kiinnosti tasan ei yhtaan lahtee seikkalemaan omin pain ensin bussiasemalle ja sitten laiturille (vettakin tuli kaatamalla). Paatettiin sitten, etta otetaan suunta etelaan ja mennaan tsekkaamaan, onko se Lipe tadin puheiden arvoinen paikka.

Ja onhan taa! Oltiin ihan monttu auki, kun tultiin veneella rantaan, koska vesi on a) ihana turkoosia ja b) jarkyttavan kirkasta. Nyt taidettiin kohdata Koh Taon voittanut paikka. Hiekka on ihan valkoista (niinkun jo hehkutin) saa on kivan lepposa (vaikka nyt taitaa ripsia). Taalla siis satoi yolla, mut tanaan paastiin piiitkasta aikaa rannalle, kun aurinko paisto :). Saari on tosi pieni ja taalla on monta majottumisvaihtoehtoa, mutta silti taa ei tunnu mitenkaan "taydelta" eli siis saa olla omassa rauhassa ja ei tartte kuunnella kannisten brittien oksentelua (tai minkaan muunkaan kansakunnan). Taalla on aika paljon ruotsalaisia ja yhessa kyltissa lukikin (luultavasti paikallisen kynasta) huonosti suomennettuna, et "Koh Lipe on loppu, kun ruotsalaiset tulivat". Kivaa olla suomalainen :). Tuli oikeen sellanen fiilis, et pitaa kayttaytya oikeen enkelimaisesti, ettei paikalliset saa samanlaista kuvaa meikalaisista. Suomalaisia ei olla muutenkaan bongattu Honkongin ja Bangkokin lentokenttien jalkeen. Tai ollaan varmasti nahty (meijat on aika helppo tunnistaa, hehe), mut kukaan ei oo puhunu sanaakaan suomee.

Yks miinus tassa paikassa on otokat!! Meidan ekassa mokissa jouduin mm. kahdestaan saman hyttysverkon alle torakan kanssa (itse asiassa kolme kertaa) ja huutamisekshan se meni. Lisaks siella taaperti kaikenlaisia matoja vessan lattialla ja iiisoja hamahakkeja. Itse inhoan ko. elioita sydameni pohjasta, mutta yritan silti suhtautua niihin niin, etta ne kuuluu tahan paikkaan. Vaihdettiin kuitenkin mokkia ja taa nykynen tuntuu paremmalta. Tosin siella on liskoja ne ihan oikeesti paskoo joka paikkaan. Niita pokaleita loytyy koko ajan lisaa ja isoimmat haisee hirveelle! Mutta ollaan tosiaan National Parkissa, joten pikkuelukoista valittaminen on ihan turhaa. Kylla niihin tottuu ja Kreikassahan gegot (en osaa kirjottaa) tuo onnee, joten kuvittelen noi meidan pokaleita ulostavat otukset onnea tuottaviksi sisustuselementeiksi. Tai jotain. Nyt loppuu nettiaika!

Sanna, Koh Lipe