Tällä kertaa en voi lähettää terveisiä +30 asteen lämpötiloista tai 3500 metrin korkeudesta, vaan ihan täältä Jyväskylän Säynätsalosta +1,8 asteen ja vesisateen keskeltä. Eli Suomessa ollaan ja ollaan oltu jo reilu viikko! Lento Bangkokista Hki-Vantaalle sujui hyvin ja kerrankin kaikki sujui minuutilleen ajallaan. Ainoo miinus oli , ettei koneessa voinut pelata kiinalaista palapeliä (hyvin koukuttava + vaikee), koska siellä ei ollut henkilökohtaisia näyttöjä vaan yhteiset. Mutta toisaalta se oli yölennolle ihan sopiva juttu, koska sain jopa nukuttua!
Viimeiset päivät Bangkokissa kului kierrelen ympäriinsä ja löydettiin jopa mahtava ruokapaikka MBK:sta! Kyseinen paikka koostui monista (10?) ruokapisteistä, joissa jokaisessa valmistettiin erilaista sapuskaa, esim. vietnamilaista, japanilaista jne. Sieltä sai sitten valita haluamansa annoksen (esillä oli jopa näyteannoksia, jotka helpotti valitsemista huomattavasti) ja ruoka kuitattiin höyläämäällä sisääntulosta saatua korttia. Ruokailun jälkeen annos ja juomat maksettiin sitten "kassalla" uloskäynnin yhteydessä, jossa kassaneiti luki koneella, paljon ko.kortille oli tullut saldoa. En tiedä, saiko kukaan mitään selvää tuosta selityksestä, mut kiva paikka oli!
Viimeisenä iltana (lentokentällä vietettyä iltaa ei lasketa) käytiin kattomassa leffassa Beverly Hillsin Chihuahua, joka oli aika hassun hervoton hömppäleffa. Tosin mun (ja myös Jussin) mielestä se "päächihuahua" oli aika ruma tapaus...Mut muuten siinä sai nähä tuttujen Beverly Hills-maisemien lisäks myös söpöjä pikkuhauveleita (mun mielipide) :). Ihan vikana päivänä sit huomattiin, et osissa meidän lentolipuissa (meillä oli niitä aika monet eri versiot) oli lennon lähtöaika 10.12 keskiviikkona klo 12:30 ja osissa 10.12 keskiviikkona 00:30. Oltiin tätä huomiota ennen oltu siinä uskossa, et se lähtee keskiyöllä ja lopulta luotettiin tähän aikaan, koska se oli uusimmissa lipuissa. Oli tosin vähän ristiriitaista, koska yhessä lentolipussa oli lähtöaika iltapäivästä, mut sitten sen mukana tulleessa lapussa oli lähtö taas merkattu keskiyölle...Silti luotettiin siihen keskiyöhön, mikä lopulta osoittautui ihan oikeaksi ajaksi. Täytyy vielä mainita kotiinpalusta se, että tehtiin varmaan joku maailmanennätys lentokentältä siirtymisessä Tikkurilan asemalta lähtevään junaan. Eli laskeuduttiin joskus puol seittemän aikoihin aamulla Hki-Vantaalle ja kello 7:22 istuin jo Jyväskylään menevässä junassa :).
Nyt sitten Suomessa meiltä on kyselty aika moneen otteeseen, että mikä oli paras paikka, jossa käytiin. En ikinä osaa vastata tuohon, koska meidän kohdemaat oli niin erilaisia eikä niitä siten pysty eikä edes halua laittaa mihinkään järjestykseen. Jokaisessa paikassa oli jotain tosi kivaa ja taas toisaalta jotain ei niin kivaa. Ehdoton plussa koko härdellissä oli se, että meidän kohdemaat oli niin erilaisia! Meidän reittivalintaa ihmeteltiin matkanaikana kerran jos toisenkin, lähinnä niiden ihmisten suusta, jotka itse kiertelivät ympäri "pelkkää" Etelä-Amerikkaa tai Aasiaa. Mä olen kuitenkin enemmän kuin tyytyväinen meidän reittiin, koska ne shokit siirtyessä esim. Barcelonasta Limaan tai Perusta Hollywoodiin oli niin hulluja, että ei jessus! Noina kahtena kertana oli kyllä niin epätodellinen olo, kun löys itsensä yhtäkkiä täysin erilaisesta ympäristöstä. Nyt oikein naurattaa, kun muistelee meidän Limaan saapumista. Ensinnäkin se tie lentokentältä Miraflorekseen oli aluks ihan järkyttävän näkönen! Ja kun meitä oltiin varoteltu kaikenmaailman hulluista ja sekopäistä, olin mä ainakin ihan paniikissa siellä taksissa :D. Toinen jännittävä hetki Limaan tullessa oli siinä vaiheessa, kun ekan kerran astuttiin ulos hostellista ja ei tiedetty yhtään, mihin mentäis ja mihin ees uskaltais mennä (oli vielä pimeetä). Ja voi sitä onnen ja turvallisuuden tunnetta, kun löydettiin Mäkki! :D Tosin kanatortillan tilaus espanjaks oli vähän haparoivaa, mut olipahan ihana löytää sieltä kaiken hälinän ja espanjan kielen keskeltä jotain tuttua. Muutenkin meidän eka Liman vierailu meni vähän siihen, että koko ajan pelättiin, että kulman takaa tulee joku ja ryöstää meidän kaikki rahat ja passit ja kännykät ja kamerat. Mutta kuten joskus tässä mainitsin, toinen vierailu vuoristoseikkailujen jälkeen oli paljon lepposampi ja ei onneks jouduttu missään vaiheessa todistamaan ryöstökauhutarinoita tosiksi.
Perussa elo oli lopulta tosi lepposaa, kun sai taaperrella laamapipo päässä ja tuulihousut jalassa pitkin vuoristoja ja pysähtyä välistä juomaan joku kuuma kahvi tai mahtava tuoremehu (vaikka tilaukset sujuivat loppuun asti sillä haparoivalla espanjalla). Miinuksena siinä vuoristoelämässä oli se ilma, joka pisti kyllä kehon välistä koville ihan pikkusyistä ("kävelin just viis rappusta ylöspäin ja meinaan hengittää keuhkot pihalle"). Ja bussimatkat oli vuoristoissa mun kohdalla aika inhottavia, koska ne serpentiinitiet sai aikaan pahan olon ja korkea ilma-ala päänsäryn. Oon aika varma, että mun kauheet pääkivut bussimatkojen jälkeen johtui siitä ilmasta, koska esim. Thaimaassa ei pääkivuista ollut tietoakaan. Niihin vuoriin kuitenkin ns. silmä tottui eli ne lumihuippuiset 6000 metrissä olevan jättiläiset näyttää nyt kuvista ihan uskomattomilta, kun siinä paikan päällä ne näytti ihan samanlaisilta kun ne tunti sitten näkyneet.
Kulttuurishokki numero 2 tapahtui sitten, kun astuttiin Los Angelesin tai tarkemmin sanottuna Hollywoodin rajojen sisäpuolelle. Jotenkin olin ihan sekasin (en saanu nukuttua koneessa ja kyseessä oli muutaman tunnin myöhässä ollut yölento) ja ne paikat näytti niin epätodellisilta! Muistan, kun ekan kerran käveltiin meidän hostellista minuutti vasempaan, niin oltiin Hollywood Boulevardilla ja siinä vieressä tönötti Oscar-gaalan viettopaikka ja monien leffojen ensi-illoista tuttu Chinese Theather. Olin varmaan tunnin puhumatta sanaakaan ja monttu auki, kun en vaan saanut taottua päähäni, että Sanna, nyt olet Hollywoodissa. Jotenkin se Peru-vaihe oli vielä päällä ja kaikki se blingbling-hässäkkä niiden slummien ja inkojen jälkeen tuntu just sillon tosi oudolta. Kun siitä epätodellisuustilasta sai siirrettyä itsensä vihdoin taas tietoiseen tilaan, tuli sit tää "mulla ei oo mitään vaatteita"-vaihe, joka varsinkin siellä Beverly Hillsissä tuntu tosi maailmoja kaatavalta. No ei, mut oli vaan tottunu siihen, ettei aamulla ees kattonu peiliin, niin hyvä kun enää muisti, kuinka ripsaria laitetaan :). Haha, oli vähän liioteltua EHKÄ, mut piti tosiaan alkaa taas vähän kattomaan, että minkä näkösenä sitä kaduilla tepastelee, mikä oli loppujen lopuks ihan jees.
Tässä vaiheessa tuli mieleen, että oon unohtanu sanoa Barcelonasta jotain! Se ei vaan ollut niin tajuntaa räjäyttävä paikka siinä mielessä, että ois tuntenu olevansa tosi kaukana kotoa, mutta mahtava kaupunkihan se on. Ilmat meillä oli tosi hyvät, vaikka nettisää ennusti muistaakseni sateita. Siellä me käveltiin hulluja maratoneja joka päivä ja iltasin jalkoja särki ihan kamalasti. Ja ehkä hätkähdyttävin urheilukokemus tapahtui Barcelonassa, kun käytiin kattomassa FC Barcelonan peliä. Se stadion oli vaan niin ISO, mitä ei kyllä mun mielestä meidän kuvista niin nää. Mutta sai olla taas kyllä suukku auki hetken aikaa, kun istahdettiin meidän paikoille. Ja se huuto, "Messiiiii, Messiiii"! Olipahan metakkaa. Ja jotenkin Barcelonassa yllätti se, että siellä puhuttiin aika vähän englantia. Monessa paikassa kukaan ei osannut englantia, joten asiat piti yrittää selvittää tällä jo tutuksi tulleella erittäin heikolla espanjalla. Ja me ei tajuttu metrosta mitään.
Thaimaa oli sitten meidän toinen kohde, jossa vietettiin aikaa enemmän kuin viikko. En tiedä pystyykö tai edes kannattaako sitä verrata Peruun, mut vertaan silti. Tai vertaan esim. tieverkostoa, joka oli Thaimaassa tosi hyvä ja Perussa taas vähemmän hyvä. Thaimaan tiet oli tosi hyvässä kunnossa, kun taas Perussa niissä oli välillä enemmän monttuja kuin asfalttia. Ja esim. Arequipan ja Punon välinen tie oli muistaakseni rakennettu vasta muutama vuos sitten ja sitä ennen oli käytetty ihan kamalaa tietä, jota pitkin matkustettiin hetken verran, kun mentiin Colca-kanjonille. Junayhteyksiä Perussa oli vähän nihkeesti ("Kyllä siinä menee raiteet, mut ei niitä käytetä" Miks??) ja Thaimaassa taas paremmin. Eli liikkuminen oli Thaimaassa tosi helppoa. Mä kyllä tykkäsin siirtyä aina paikasta toiseen, vaikka jotkut taas yritti välttää sitä viimeseen asti. Oli kiva istua bussissa tai junassa ja katella ulos siihen asti, kun tuli pilkkosen pimeätä.
Me reissattiin siis Thaimaassa lähinnä siellä etelässä. Jos olis ollu enemmän aikaa, oltais ehdottomasti painettu pohjoseen, josta ollaan kuultu kaikkea hyvää. Mutta oon kyllä tyytyväinen kaikkiin meidän etelän kohteisiinkin :). Yritettiin etsiä aina joka paikasta sitä rauhallisempaa aluetta, jossa onnistuttiin kyllä tosi hyvin. Henkilökohtaisesti omaan varmaan jonkun asennevamman, mut mua ei kiinnostanut yhtään ne reppureissaajien keskittymät, jotka joka puolella käsitti lukemattoman määrän baareja (irkku, britti, svensson) ja kauppoja, joista jokaisesta pystyi ostamaan samanlaisen hameen, jos oli tarvis. Kyllä ko. paikat oli välillä ihan jees, jos halus vähän vaihtelua, mut mä ainakin tykkäsin meidän rauhallisista paikoista, joissa pysty lukeen kirjaa mökin terassilla ja kuunnella viidakon siritystä. Mentiinkin yleensä aika aikasin nukkumaan, koska oli kiva päästä aikasin ylös. Joten mikään bilereissu ei ollut kyseessä, vaikka se Singha oli joskus kiva korkata siinä mökin terassilla tai jossain muualla :). Singahsta saadaan sopiva aasinsilta thaimaalaiseen ruokaan, joka oli tosi hyvää! Aluks syötiin lähinnä nuudelia kanalla tai pad thaita (nuudelia sekin) kanalla. Jossain vaiheessa kana alko tulemaan korvista pihalle, joten siirryin katkarapuihin ja muihin mereneläviin. Se ruoka oli tosi hyvää siinäkin mielessä, että se ei ollut mitenkään raskasta eli ähkyjä ei koettu. Ja ruoka ei aiheuttanut (itseasiassa missään maassa) kummallekaan mahaongelmia eli perus turistiripuli jäi kokematta. En sit tiiä, mikä sai mut oksentamaan siellä Krabilla, mut sekin meni siinä ohi.
Se nyt pitää vielä mainita, kun muistan, että Perussa muut reissaajat oli kaikki mua vanhempia! Jussi oli ehkä lähellä "normaali-ikäistä" reissaajaa, mut mä olin kunnon juniori. Tai sit kaikki muut näytti vaan paljon vanhemmilta :). Muissa maissa nähtiin kaiken ikästä porukkaa. Lisäks matkan aikana meitä luultiin yleensä ruotsalaisiks. Muut maat oli mm. puola, venäjä ja saksa. Lisäks yks huvittava poika Los Angelesin metrosta oli IHAN varma, että puhutaan jugoslaviaa..No heh, kyllä muutama arvas oikeinkin :).
Nyt iski väsy, joten lopetan ja hautaan nämä tarinoinnit tähän, joten sanottavaksi jää enää näiden 69 päivän jälkeen vain:
ADIOS AMIGOS!!!!!
...Joka oli siis meidän lentopaketin nimi Kilroylla :).
perjantai 19. joulukuuta 2008
sunnuntai 7. joulukuuta 2008
Bangkok
Vahiin se kay ennen kuin loppuu eli kolmanneks viimesta paivaa tassa vietellaan. Matka yobussilla tanne Bangkokkiin oli oikein mukava eika talla kertaa onneks tarvinnut edes yokkailla. Viimenen paiva Krabissa alko kylla vahan ilkeesti, kun huomasin mun eurojen havinneen rahapussista...Mulla oli siella 70 euroa ja ne oli viela tallella edellisena paivana, kun tultiin hotellille (otin samasta rahapussista sillon paikallista valuuttaa ja ne eurot on ollu tosi naykvasti aina siina esilla). Ajattelin ensin, etta olisin siirtanyt ne jostain mystisesa syysta sielta pois, mutta niita ei loytynyt mistaan, joten varastus jai ainoaksi mahdollisuudeksi. Ja ei mulla edes ois ollu mitaan syyta ottaa niita sielta pussista pois, koska en aatellu vaihtaa niita missaan vaiheessa. Ja ne on ollu siella viimeset kaks kuukautta, joten joko oon kavelly yolla unissani ja vetany ne vessasta alas (saanen epailla..) tai sit joku kavi laittomalla vierailulla meijan huoneessa. Onneks se joku vei pelkat eurot, koska samassa pussissa oli myos 3000 bahtia ja luottokortti yms. kortteja. Lisaks poydalla oli Jussin soitin ja puhelin (eh, ei siis kaytetty tallelokeroa..), mutta niihin ei tosiaan oltu koskettu! Jotenkin epailen hotellin henkilokuntaa, koska jos joku "kunnon" varas ois kayny siella, niin eikohan se ois tyhjentany koko huoneen ihan huolella. Ja lisaks jatettiin avain aina respaan ulosmennessa ja ne ties siina, ettei otettu tallelokeron avainta. Ja kun aamulla kerroin niille asiasta, niin reaktio oli tyylin "no voi". Ja taa ryosto tapahtu luultavasti illalla ja sillon siella oli toissa vaan yks tytto ja se ties, et aijottiin olla kauemmin ulkona, koska kysyttiin, kuinka kauan ne pitaa eutovee auki. Mut oma vikahan se oli, et ne rahat vietiin, kun ei kerta kaytetty sita tallelokeroo. Ekalla kerralla kaytettiin lokeroa, mut se oli jotenkin tosi rasittavaa aina sielta hakee tavaraa ja lisaks se paikka tuntu niin turvalliselta, etta sit tokalla yopymiskerralla ei otettu lokera kayttoon. Ja kuinkas sitten kavikaan :).
No, tasta ikavasta takaiskusta huolimatta aika taalla Bangkokissa on ollu oikein mukavata :). Bussi saapu tanne pari paivaa sitten etuajassa eli joskus neljan aikaan aamulla. Ootettiin siina sitten noin 1,5 tuntia paikallisbussia numero 79, joka ei koskaan tullut. Lopulta hypattiin toiseen bussiin ja ystavallinen rahastajanainen neuvo meille toisen bussin, johon vaihdettiin ja paastiin tanne Siam Squarelle. Majotutaan ihan tassa kaiken hektisyyden vieressa (ja jep, arvotavarat on lukkojen takana) suht rauhallisella kadulla. Hektisyydella meinaan naita jumalattoman kokosia ostoskeskuksia, joita loytyy tasta ainakin nelja ihan vierekkain! Taalla bangkokkilaiset pyntatyt teinit ja vahan vanhemmatkin kipittaa ainakin 10 cm korkeissa koroissaan ja muotihepenissaan kaupasta toiseen. On vahan erilaista verrattuna etelaosien meininkiin :). Ihan janna tata touhua on katella ja iltasin syttyvat vilkkuvalot ("Merry Christmas!! Happy New Year!!") on kylla nakemisen arvoisia. Lisaks taalla on hienoja leffateattereita (ja siis meinaanTOSI blingbling-hienoja) ja kaytiinkin eilen kattomassa uusin Bond, josta tykattiin kummatkin tosi paljon :). Leffat on taalla tosi halpoja ja eilenkin maksettiin n.3 euroa ja se ei ees ollu halvin lippu. Ajateltiin kayda tanaan illalla uuestaan ja sit tiistaina, kun pitaa kuluttaa aikaa ennen kentalle menoa (lento lahtee joskus puolen yon jalkeen).
Tanaan kaytiin kopottelemassa Lumphin-puistossa, jossa nahtiin isoja ja outoja (ja siis aitoja) liskoja tekojarvessa. Muuten puisto oli ehka vahan laimee, kun oltiin saatu siita paljon isompi ja hienompi kuva. Se oli vaan suht tavallinen puisto. Sielta jatkettiin Bangokin pankkialueelle (Silom), joka oli aika tylsan olonen kaupunginosa. Sielta mentiin venetaksilla jokea pitkin Chinatowniin ja kappailtiin siella ympariinsa ja otettiin talla kertaa kuvia, kun sillon ekalla kerralla marraskuun alussa meilla ei ollu kameraa mukana. Nahtiin mm. koju, joka myi mahalaukkuja...yak! Kiinalaisten keskelta tultiin takaisin tanne Siamile ja nyt naputetaan koneita MBK-ostoskeskuksen ylimmassa kerroksessa ja jostain syysta tassa on aina hirvee meteli (ja halpa netti). Eilen tan keskuksen pihalla oli jonkun thaimaalaisen poikabandin konsertti ja aika kovan metakan thaifanit sai kiljumisellaan aikaseksi.
Yks miinus taalla supercityssa on se, etta kunnon ruokaa ei meinaa loytya mistaan. Ollaan totuttu syomaan pikkuravintoloissa, joista on saanut lahes poikkeuksetta tosi hyvaa sapuskaa, mut naa ostoskeskuksien ketjuravintolat on ihan pepusta. Mut onneks kovan nalan ja hadan keskella voi aina poiketa makkiin, hehee.
Sanna, Bangkok
No, tasta ikavasta takaiskusta huolimatta aika taalla Bangkokissa on ollu oikein mukavata :). Bussi saapu tanne pari paivaa sitten etuajassa eli joskus neljan aikaan aamulla. Ootettiin siina sitten noin 1,5 tuntia paikallisbussia numero 79, joka ei koskaan tullut. Lopulta hypattiin toiseen bussiin ja ystavallinen rahastajanainen neuvo meille toisen bussin, johon vaihdettiin ja paastiin tanne Siam Squarelle. Majotutaan ihan tassa kaiken hektisyyden vieressa (ja jep, arvotavarat on lukkojen takana) suht rauhallisella kadulla. Hektisyydella meinaan naita jumalattoman kokosia ostoskeskuksia, joita loytyy tasta ainakin nelja ihan vierekkain! Taalla bangkokkilaiset pyntatyt teinit ja vahan vanhemmatkin kipittaa ainakin 10 cm korkeissa koroissaan ja muotihepenissaan kaupasta toiseen. On vahan erilaista verrattuna etelaosien meininkiin :). Ihan janna tata touhua on katella ja iltasin syttyvat vilkkuvalot ("Merry Christmas!! Happy New Year!!") on kylla nakemisen arvoisia. Lisaks taalla on hienoja leffateattereita (ja siis meinaanTOSI blingbling-hienoja) ja kaytiinkin eilen kattomassa uusin Bond, josta tykattiin kummatkin tosi paljon :). Leffat on taalla tosi halpoja ja eilenkin maksettiin n.3 euroa ja se ei ees ollu halvin lippu. Ajateltiin kayda tanaan illalla uuestaan ja sit tiistaina, kun pitaa kuluttaa aikaa ennen kentalle menoa (lento lahtee joskus puolen yon jalkeen).
Tanaan kaytiin kopottelemassa Lumphin-puistossa, jossa nahtiin isoja ja outoja (ja siis aitoja) liskoja tekojarvessa. Muuten puisto oli ehka vahan laimee, kun oltiin saatu siita paljon isompi ja hienompi kuva. Se oli vaan suht tavallinen puisto. Sielta jatkettiin Bangokin pankkialueelle (Silom), joka oli aika tylsan olonen kaupunginosa. Sielta mentiin venetaksilla jokea pitkin Chinatowniin ja kappailtiin siella ympariinsa ja otettiin talla kertaa kuvia, kun sillon ekalla kerralla marraskuun alussa meilla ei ollu kameraa mukana. Nahtiin mm. koju, joka myi mahalaukkuja...yak! Kiinalaisten keskelta tultiin takaisin tanne Siamile ja nyt naputetaan koneita MBK-ostoskeskuksen ylimmassa kerroksessa ja jostain syysta tassa on aina hirvee meteli (ja halpa netti). Eilen tan keskuksen pihalla oli jonkun thaimaalaisen poikabandin konsertti ja aika kovan metakan thaifanit sai kiljumisellaan aikaseksi.
Yks miinus taalla supercityssa on se, etta kunnon ruokaa ei meinaa loytya mistaan. Ollaan totuttu syomaan pikkuravintoloissa, joista on saanut lahes poikkeuksetta tosi hyvaa sapuskaa, mut naa ostoskeskuksien ketjuravintolat on ihan pepusta. Mut onneks kovan nalan ja hadan keskella voi aina poiketa makkiin, hehee.
Sanna, Bangkok
tiistai 2. joulukuuta 2008
Krabi
Hejsan alla! Eli terveisia taalta ruotsalaisten (ja saksalaisten) ihmemaasta eli Krabilta. Tosin taalla Krabin kaupungissa nakee vahemman naita lansinaapureita, koska se ykkoslomamesta on n. 20km paassa sijaitseva Ao Nang. Tai siihen tulokseen ollaan tultu, et jos Suomesta lahetaan Krabille kahen viikon lomalle, niin kohteena on Ao Nang eika taa Krabi.
Tultiin tanne muutama paiva sitten tosiaan sielta Koh Lipelta ja olipa kiva taas olla ns. sivistyksen parissa! Taa ei oo mikaan iso kaupunki (eika ees meren rannalla), mutta kivan lepposa ja taalla on mukavan halpaa. Majotutaan oikein hotellissa, joka on a) todella siisti ja b) todella halpa! Paras hinta/laatu -suhde talla reissulla. Ensimmaisella kerralla (ollaan siis taalla nyt jo toista kertaa) vietettiin kaupungissa kaksi yota. Mulla se ensimmainen yo meni kamppaillessa mahakivun kanssa, koska ilmeisesti olin syonyt jotain pahaa ja jouduinkin oksentamaan. Veikkaan syypaaksi omenaa, jonka ostin torilta. Seuraava paiva meni mun osalta vahan niin ja nain, kun koko ajan oli oksennusfiilis ja jasenia sarki.
En kuitenkaan halunnut jaada huoneeseen makaamaan vaan vuokrattiin taas motskari ja paraytettiin katsomaan lahistolla olevaa kuuluisaa temppelia (Tiger Cave, thaimaalaista nimea en valitettavasti muista). Temppeli oli hieno ja koristeellinen buddha- ja tiikeripatsaineen. Alueella oli myos paljon apinoita ja yksi niista varasti mun kadesta vesipullon! Se vaan hyppas siihen kiinni ja jai roikkumaan ja vaikka yritin ravistella, niin siina se vaan keikku. Pelkasin, etta se puree mua, joten luovutin mun loput vedet sille pikkupirulaiselle. Lahistolla oli myos luolia, jotka veivat paikan ykkospokaalit, koska ne oli todella mahtavia! Krabin alue on taynna kalkkikivivuoria (todella isoja ja epaluonnollisen nakosia) ja nama luolat ovat muodostuneet niiden sisalle. Siella oli tosi jannaa kavella! Valista jouduin oikein kontaamaan ja ilma oli pienimmissa sopukoissa aika raskasta. Kivi oli tosi jannan varista ja muotoista, mika tekikin luolista ihan epaluonnollisen olosia. Tosi hieno paikka! Ymparilla oli tiheata metsaa ja vanhoja seka iiisoja puita. Luolareissun jalkeen olin ihan poikki mutta Jussilla riitti virtaa 1237 rappusen kiipeamiseen. Ko. rappuset veivat nakoalapaikalle, josta naki kuulemma kauas ja kuvista paatellen paikka oli todellakin kipuamisen arvoinen. Suosittelen tata temppelia kylla jokaiselle, joka suuntaa tanne Krabin alueelle.
Toisen Krabissa nukutun yon jalkeen lahdettiin Raileyhyn, joka ei todellakaan ole saari kuten viime tekstissa taisin vaittaa. Se on siis mantereella mutta sinne ei paase autolla vaan ainoastaan veneella. Ensimmaiseksi saavuttiin salmen itapuolelle, joka oli ihan kaamee paikka. Teki mieli hypata veneeseen ja palata Krabiin. Ranta oli hirveen ruma ja taynna kaikenlaisia ylihinnoteltuja ravintoloita ja kraasakauppoja. Kaytiin kattomassa yhta majotuspaikkaa, mutta ei todellakaan jaaty sinne, silla se maja tosi likanen ja huonokuntonen seka todellakin ylihinnoteltu! Jatkettiin sitten matkaa salmen lansipuolelle, jossa tiedettiin olevan parempia majotuspaikkoja. Ei kuitenkaan menty paarannalle, jossa kaikki on naurettavan kallista vaan kiivettiin rinkkojen ja reppujen kanssa kalkkikivivuoren yli rauhallisempaan paikkaan. Itse kavely oli tosiaan aika rankka niiden kamojen kanssa ja kun tie oli sellainen pieni hiekkapolku, joka oli valista tosi jyrkka. Ja kun repun takia ei nahnyt edes omia jalkojaan, niin vahan jannitti, etta millon sita astuu kivilajaan ja liukastuu ja lentaa reppujen kanssa popelikkoon. Pystyssa kuitenkin pysyttiin ja raskaudesta huolimatta se kavelylenkki oli yks Raileyn kohokohdista! Siella oli nimittain hienot maisemat ja kuultiin hassuja elainten aania seka nahtiin outoja kasveja (liaanit nayttaa edelleen oudoilta!). Ja saatiin tietty vahan kuntoiltuakin siina samalla.
Majotuttiin siella metsan keskella tosi kivassa paikassa ja hienossa mokissa hyvaan hintaan. Siita kaveli reilu 5 minuuttia rannalle, joka oli kylla taas nakemisen arvoinen! Rantaa reunusti korkeat ja hassumuotoiset kalkkikivivuoret (Railey onkin yks maailman parhaista kiipeilypaikoista), vesi oli kirkasta ja upean varista seka hiekka natin valkoista. Meidan rantaa hienompi ranta oli siina kulman takana, jossa ne kaikista kalleimmat majotuspaikat ja ravintolat sijaitsee. Ja siitakin ehka viela hienompi ranta oli viela yhden kulman takana. Eli on varmaan sanomattakin selvaa etta aika nayttavassa paikassa oltiin. Merella kun nakyi viela naita kalkkikivimuodostelmia, niin saatiin kuulkaas aika natteja kuvia :).
Paikan ykkosjuttu on siis vuorikiipeily, mutta en tunnusta sita kylla mun jutuksi, joten jatin sen valiin. Jussi vahan haaveili kurssista, mutta rankkasi kajakkireissun paremmaksi vaihtoehdoksi. Eli vuokrattiin siis eilen kajakki ja ilma oli mita mahtavin pienelle soutureissulle! Aurinko nimittain paisto oikein kunnolla ja aamupaivasta taivas oli ihan sininen. Merella ei pitanyt tuulla, mutta kun painettiin kohti lahinta saarta (Poda nimeltaan, ehka), alkoi meri lainehtia siihen tahtiin, etta tuli ikava rantaa. Oli oikeasti aika isoja aaltoja, ainakin nain kajakkiensikertalaisen nakokulmasta. Paastiin kylla sille Podalle hengissa, mutta en kylla olis ikina uskaltanut lahtea rapikoimaan takasin Raileylle. Nostettiinkin kajakki longtail boattiin (semmosia puuveneita, joiden moottori on pitka, siita nimi "pitkahantavene") ja kostean venematkan (aallot parskytti meidat lapimariks) paastiin lahelle Raileyta, josta lahdettiin taas soutelemaan. Raileyssa siis oli paljon tyynempi meri. Kajakilla oli tosi kateva soudella pitkin merta ja ihmetella huuli pyoreena niita kivimuodostelmia. Valista pysahdyttiin pikkusille rannoille ja paivan paatteeksi kuvattii auringonlaskua, joka olikin kylla kuvaamisen arvoinen. Etta hieno paiva oli!
Tanaan paatettiin, etta Railey riittaa ja tultiin takaisin tanne Krabiin. Huomenna ajateltiin menna bussilla Bangkokkiin, vaikka paluulennosta ei oo viela varmuutta. Kysyttiin asiasta Kilroylta ja ne valaytti, etta tultaisiin Hongkongin kautta takas. Jai vahan mysteeriksi, etta kuinka me Hongkongiin paastaan ja ma ainakin oon Bangkokin kannalla. Thaimaan paaministeri sai hallituksineen eilen kenkaa, joten kentta varmaan aukea kohta, vaikka siella ilmeisesti on tietokonesysteemit sekaisin. Ehka ei kuitenkaan saavuta 10.12 Suomeen, mutta ei meilla mikaan pakko just sillon oo tulla. Ja Thaimaan valtio tms. kuulemma voi jakaa 2000 bath paivarahaa vahingokorvauksena kyseista harmista :D. Ei olla varmaan yhtenakaan paivana kulutettu noin paljoo per paa, haha. Tuskin tuo raha kuitenkaan on ihan meikalaisia varten :).
Nyt alko taas keikuttaa, kun ajatteli sita kajakkireissua (paassa lainehti koko eilisen illan), joten lahen tasta katteleen, etta mihin Jussi paineli motskarilla!
Sanna, Krabi
Tultiin tanne muutama paiva sitten tosiaan sielta Koh Lipelta ja olipa kiva taas olla ns. sivistyksen parissa! Taa ei oo mikaan iso kaupunki (eika ees meren rannalla), mutta kivan lepposa ja taalla on mukavan halpaa. Majotutaan oikein hotellissa, joka on a) todella siisti ja b) todella halpa! Paras hinta/laatu -suhde talla reissulla. Ensimmaisella kerralla (ollaan siis taalla nyt jo toista kertaa) vietettiin kaupungissa kaksi yota. Mulla se ensimmainen yo meni kamppaillessa mahakivun kanssa, koska ilmeisesti olin syonyt jotain pahaa ja jouduinkin oksentamaan. Veikkaan syypaaksi omenaa, jonka ostin torilta. Seuraava paiva meni mun osalta vahan niin ja nain, kun koko ajan oli oksennusfiilis ja jasenia sarki.
En kuitenkaan halunnut jaada huoneeseen makaamaan vaan vuokrattiin taas motskari ja paraytettiin katsomaan lahistolla olevaa kuuluisaa temppelia (Tiger Cave, thaimaalaista nimea en valitettavasti muista). Temppeli oli hieno ja koristeellinen buddha- ja tiikeripatsaineen. Alueella oli myos paljon apinoita ja yksi niista varasti mun kadesta vesipullon! Se vaan hyppas siihen kiinni ja jai roikkumaan ja vaikka yritin ravistella, niin siina se vaan keikku. Pelkasin, etta se puree mua, joten luovutin mun loput vedet sille pikkupirulaiselle. Lahistolla oli myos luolia, jotka veivat paikan ykkospokaalit, koska ne oli todella mahtavia! Krabin alue on taynna kalkkikivivuoria (todella isoja ja epaluonnollisen nakosia) ja nama luolat ovat muodostuneet niiden sisalle. Siella oli tosi jannaa kavella! Valista jouduin oikein kontaamaan ja ilma oli pienimmissa sopukoissa aika raskasta. Kivi oli tosi jannan varista ja muotoista, mika tekikin luolista ihan epaluonnollisen olosia. Tosi hieno paikka! Ymparilla oli tiheata metsaa ja vanhoja seka iiisoja puita. Luolareissun jalkeen olin ihan poikki mutta Jussilla riitti virtaa 1237 rappusen kiipeamiseen. Ko. rappuset veivat nakoalapaikalle, josta naki kuulemma kauas ja kuvista paatellen paikka oli todellakin kipuamisen arvoinen. Suosittelen tata temppelia kylla jokaiselle, joka suuntaa tanne Krabin alueelle.
Toisen Krabissa nukutun yon jalkeen lahdettiin Raileyhyn, joka ei todellakaan ole saari kuten viime tekstissa taisin vaittaa. Se on siis mantereella mutta sinne ei paase autolla vaan ainoastaan veneella. Ensimmaiseksi saavuttiin salmen itapuolelle, joka oli ihan kaamee paikka. Teki mieli hypata veneeseen ja palata Krabiin. Ranta oli hirveen ruma ja taynna kaikenlaisia ylihinnoteltuja ravintoloita ja kraasakauppoja. Kaytiin kattomassa yhta majotuspaikkaa, mutta ei todellakaan jaaty sinne, silla se maja tosi likanen ja huonokuntonen seka todellakin ylihinnoteltu! Jatkettiin sitten matkaa salmen lansipuolelle, jossa tiedettiin olevan parempia majotuspaikkoja. Ei kuitenkaan menty paarannalle, jossa kaikki on naurettavan kallista vaan kiivettiin rinkkojen ja reppujen kanssa kalkkikivivuoren yli rauhallisempaan paikkaan. Itse kavely oli tosiaan aika rankka niiden kamojen kanssa ja kun tie oli sellainen pieni hiekkapolku, joka oli valista tosi jyrkka. Ja kun repun takia ei nahnyt edes omia jalkojaan, niin vahan jannitti, etta millon sita astuu kivilajaan ja liukastuu ja lentaa reppujen kanssa popelikkoon. Pystyssa kuitenkin pysyttiin ja raskaudesta huolimatta se kavelylenkki oli yks Raileyn kohokohdista! Siella oli nimittain hienot maisemat ja kuultiin hassuja elainten aania seka nahtiin outoja kasveja (liaanit nayttaa edelleen oudoilta!). Ja saatiin tietty vahan kuntoiltuakin siina samalla.
Majotuttiin siella metsan keskella tosi kivassa paikassa ja hienossa mokissa hyvaan hintaan. Siita kaveli reilu 5 minuuttia rannalle, joka oli kylla taas nakemisen arvoinen! Rantaa reunusti korkeat ja hassumuotoiset kalkkikivivuoret (Railey onkin yks maailman parhaista kiipeilypaikoista), vesi oli kirkasta ja upean varista seka hiekka natin valkoista. Meidan rantaa hienompi ranta oli siina kulman takana, jossa ne kaikista kalleimmat majotuspaikat ja ravintolat sijaitsee. Ja siitakin ehka viela hienompi ranta oli viela yhden kulman takana. Eli on varmaan sanomattakin selvaa etta aika nayttavassa paikassa oltiin. Merella kun nakyi viela naita kalkkikivimuodostelmia, niin saatiin kuulkaas aika natteja kuvia :).
Paikan ykkosjuttu on siis vuorikiipeily, mutta en tunnusta sita kylla mun jutuksi, joten jatin sen valiin. Jussi vahan haaveili kurssista, mutta rankkasi kajakkireissun paremmaksi vaihtoehdoksi. Eli vuokrattiin siis eilen kajakki ja ilma oli mita mahtavin pienelle soutureissulle! Aurinko nimittain paisto oikein kunnolla ja aamupaivasta taivas oli ihan sininen. Merella ei pitanyt tuulla, mutta kun painettiin kohti lahinta saarta (Poda nimeltaan, ehka), alkoi meri lainehtia siihen tahtiin, etta tuli ikava rantaa. Oli oikeasti aika isoja aaltoja, ainakin nain kajakkiensikertalaisen nakokulmasta. Paastiin kylla sille Podalle hengissa, mutta en kylla olis ikina uskaltanut lahtea rapikoimaan takasin Raileylle. Nostettiinkin kajakki longtail boattiin (semmosia puuveneita, joiden moottori on pitka, siita nimi "pitkahantavene") ja kostean venematkan (aallot parskytti meidat lapimariks) paastiin lahelle Raileyta, josta lahdettiin taas soutelemaan. Raileyssa siis oli paljon tyynempi meri. Kajakilla oli tosi kateva soudella pitkin merta ja ihmetella huuli pyoreena niita kivimuodostelmia. Valista pysahdyttiin pikkusille rannoille ja paivan paatteeksi kuvattii auringonlaskua, joka olikin kylla kuvaamisen arvoinen. Etta hieno paiva oli!
Tanaan paatettiin, etta Railey riittaa ja tultiin takaisin tanne Krabiin. Huomenna ajateltiin menna bussilla Bangkokkiin, vaikka paluulennosta ei oo viela varmuutta. Kysyttiin asiasta Kilroylta ja ne valaytti, etta tultaisiin Hongkongin kautta takas. Jai vahan mysteeriksi, etta kuinka me Hongkongiin paastaan ja ma ainakin oon Bangkokin kannalla. Thaimaan paaministeri sai hallituksineen eilen kenkaa, joten kentta varmaan aukea kohta, vaikka siella ilmeisesti on tietokonesysteemit sekaisin. Ehka ei kuitenkaan saavuta 10.12 Suomeen, mutta ei meilla mikaan pakko just sillon oo tulla. Ja Thaimaan valtio tms. kuulemma voi jakaa 2000 bath paivarahaa vahingokorvauksena kyseista harmista :D. Ei olla varmaan yhtenakaan paivana kulutettu noin paljoo per paa, haha. Tuskin tuo raha kuitenkaan on ihan meikalaisia varten :).
Nyt alko taas keikuttaa, kun ajatteli sita kajakkireissua (paassa lainehti koko eilisen illan), joten lahen tasta katteleen, etta mihin Jussi paineli motskarilla!
Sanna, Krabi
perjantai 28. marraskuuta 2008
Koh Lipe
Noniin, taallakin sataa. Ollaan ilmeisesti joitain sademagneetteja. No ei, taa on eka huono paiva neljan hyvan paivan jalkeen :). Muutettiin tana aamuna meijan ekasta majapaikasta lahelle "keskustaa", koska taalta lahtee paatit mantereelle ja ollaan huomenna siirtymassa sinne. Taa saari on ollu tosi hieno ja kiva, mut mulla alko eilen kylla toi rantameno ottaan paahan ja kovasti.Taalla ei oo muuta tekemista kun maata rannalla, uida, snorklata ja sukeltaa. Kolmea ekaa on tullu harrastettua (snorkalusta tosin vahemman, kun maski hajos) viime paivat ja nyt tuntuu silta, et vois teha vahan muutakin. Eilen meilla oli sit kauhee miettiminen, et mihin ihmeeseen me mennaan seuraavaks. Luettiin matkaopasta lapi ja mikaan paikka ei tuntunu sopivalta. Naa meijan saarikohteet on ollu tosi samanlaisia, joten jotenki sita kaipais jotain erilaista! Ois kiva menna vaikka Bangkokiin,mut siella on melkeen joku hatatila paallansa,et se ei ehka oo just nyt ihan ajankohtanen paikka. Paadyttiin sitten Railey:hyn,joka on jalleen saari ja kuulemma pirun hieno semmonen! Eli huomenna mennaan eka taalta mantereelle (oisko paikan nimi ollu joku Pak Bara) ja sielta siirrytaan Krabin kaupunkiin minibussilla. Sielta mennaan veneella sitten Raileyhin joko samana paivana tai sit seuraavana aamuna. Toivottavasti siella ei tarvii enaa sit pakoilla kaatosadetta ravintolaan. Tosin just asken puhuttiin, et ei taa saa oo mitenkaan huono ollu! Kiva vaan,et valista vahan ripottelee, niin ei oo koko ajan ihan jarjettoman kuuma! Ollaan muuten taitavasti aina matkattu just niille alueille,joissa vuoden sateisin kuukaus on taa marraskuu :). Esim. talla lansirannikolla sadekausi on n. elokuusta lokakuuhun ja marraskuussa alkaa sesonki, PAITSI etelaisimmissa osissa, jossa alkusyksy on kuivaa ja marraskuussa tulee vetta oikeen kunnolla. Ja siis mehan ollaam just ihan tassa Malesian rajan kupeessa,hehee.
Tarkotus oli tosiaan menna reippaasti ennen kotimatkaa Bangkokiin, koska viimeks oltiin siella niin vahan aikaa ja se vaikutti kivalta paikalta. Ja sielta ois saanu ostettua tosi kivoja tuliaisia..Ja meijan piti kayda siella kattoon uusin Bond! No, toivottavasti tilanne rauhottuu seuravien reilun kymmenen paivan aikana. Yritetaan muuten vaihtaa meijan lento vaikka Phuketista Helsinkiin,mut saa naha miten se taas onnistuu, kun sillon Perussakin asia oli vahan vaikee. Moni turisti on kuulemma menny Malesiaan Kuala Lumpuriin ja ottanu sielta lennon kotiin. Noin isoo muutosta ne ei varmaan ikina pysty tekeen (ainakaan ilman hirveita rahasummia) meidan kohalla. Muuten taalla ei kylla huomaa mitenkaan koko hassakkaa ja eika se muakaan huoleta. Kylla asiast aina jarkkaantyy ja eipahan se pahitteeks oo, jos taa loma vahan pitenee ;).
Nyt oon taas sen verran raivostuttavalla koneella (nappis ei tottele!), etta jatan tan tarinan tahan.
Sanna, Koh Lipe
Tarkotus oli tosiaan menna reippaasti ennen kotimatkaa Bangkokiin, koska viimeks oltiin siella niin vahan aikaa ja se vaikutti kivalta paikalta. Ja sielta ois saanu ostettua tosi kivoja tuliaisia..Ja meijan piti kayda siella kattoon uusin Bond! No, toivottavasti tilanne rauhottuu seuravien reilun kymmenen paivan aikana. Yritetaan muuten vaihtaa meijan lento vaikka Phuketista Helsinkiin,mut saa naha miten se taas onnistuu, kun sillon Perussakin asia oli vahan vaikee. Moni turisti on kuulemma menny Malesiaan Kuala Lumpuriin ja ottanu sielta lennon kotiin. Noin isoo muutosta ne ei varmaan ikina pysty tekeen (ainakaan ilman hirveita rahasummia) meidan kohalla. Muuten taalla ei kylla huomaa mitenkaan koko hassakkaa ja eika se muakaan huoleta. Kylla asiast aina jarkkaantyy ja eipahan se pahitteeks oo, jos taa loma vahan pitenee ;).
Nyt oon taas sen verran raivostuttavalla koneella (nappis ei tottele!), etta jatan tan tarinan tahan.
Sanna, Koh Lipe
tiistai 25. marraskuuta 2008
Koh Lipe
Terveisia Koh Tarutao Marine National Parkista Koh Lipe-saarelta! Tultiin tanne turkoosin veden ja valkoisen hiekan keskelle vahan extempore paatoksella. Lahdettiin pari paivaa sitten aamulla paatilla Koh Samuilta Suratthaniin, joka siis sijaitsee mantereella. Sielta paineltiin minibussilla Trangiin ja ko. matkan teki suht jannittavaksi meidan kuski, jonka silmat oli aina valista kiinni...Tais seta olla vahan vasy. Paastiin kuitenkin onnellisesti ja ilmeisesti elossa perille ja vietettiin Trangissa yksi yo. Tormattiin siella sattumalta italialaiseen pariskuntaan, johon tutustuttiin Chumphonissa, jossa odoteltiin katamaraanikyytia Koh Taolle. Aika janna yhteensattuma, kun Trang on ihan eri suunnalla kun Tao eli Thaimaan lansipuolella ja reippaasti etelammassa! Trangissa nahtiin myos norsu tallustelemassa suht erikoisessa ymparistossa eli yhella vilkkaimmista paakaduista. Kyseessa on kuitenkin ihan aito kaupunki, joten norsun bongaaminen siella autojen seassa oli kylla aika yllari!
Meidan ensimmainen suunnitelma oli siis lahtea seuraavana aamuna Koh Ngai-saarelle, joka kuuluu Trangin edustalla olevaan saarirykelmaan. Ongelmana oli vahan se, ettei oltu varmoja, kulkeeko sinne lauttoja tahan aikaan vuodesta, kun ei oo viela kunnon sesonki. Ajateltiin kuitenkin ottaa bussi rannikolle (Trang ei oo ihan rannalla) ja yrittaa paasta jollain lautalla saarelle. Kaytiin kyselemassa asiasta matkatoimistosta ja siella tati yllattaen melkein haukku Koh Ngain ja muut sen laheiset saaret ja ylisti Koh Lipeta ja muutenkin tata National Parkia. Senkin puheen jalkeen oltiin viela menossa Koh Ngaille, vaikka ko. tatista ei ollutkaan mitaan apua saarelle paasemisen suhteen (tai olis ollut, mut aika kovaan hintaan). Seuraavana aamuna kello heratti (liian) aikaisin ja siina vaiheessa kiinnosti tasan ei yhtaan lahtee seikkalemaan omin pain ensin bussiasemalle ja sitten laiturille (vettakin tuli kaatamalla). Paatettiin sitten, etta otetaan suunta etelaan ja mennaan tsekkaamaan, onko se Lipe tadin puheiden arvoinen paikka.
Ja onhan taa! Oltiin ihan monttu auki, kun tultiin veneella rantaan, koska vesi on a) ihana turkoosia ja b) jarkyttavan kirkasta. Nyt taidettiin kohdata Koh Taon voittanut paikka. Hiekka on ihan valkoista (niinkun jo hehkutin) saa on kivan lepposa (vaikka nyt taitaa ripsia). Taalla siis satoi yolla, mut tanaan paastiin piiitkasta aikaa rannalle, kun aurinko paisto :). Saari on tosi pieni ja taalla on monta majottumisvaihtoehtoa, mutta silti taa ei tunnu mitenkaan "taydelta" eli siis saa olla omassa rauhassa ja ei tartte kuunnella kannisten brittien oksentelua (tai minkaan muunkaan kansakunnan). Taalla on aika paljon ruotsalaisia ja yhessa kyltissa lukikin (luultavasti paikallisen kynasta) huonosti suomennettuna, et "Koh Lipe on loppu, kun ruotsalaiset tulivat". Kivaa olla suomalainen :). Tuli oikeen sellanen fiilis, et pitaa kayttaytya oikeen enkelimaisesti, ettei paikalliset saa samanlaista kuvaa meikalaisista. Suomalaisia ei olla muutenkaan bongattu Honkongin ja Bangkokin lentokenttien jalkeen. Tai ollaan varmasti nahty (meijat on aika helppo tunnistaa, hehe), mut kukaan ei oo puhunu sanaakaan suomee.
Yks miinus tassa paikassa on otokat!! Meidan ekassa mokissa jouduin mm. kahdestaan saman hyttysverkon alle torakan kanssa (itse asiassa kolme kertaa) ja huutamisekshan se meni. Lisaks siella taaperti kaikenlaisia matoja vessan lattialla ja iiisoja hamahakkeja. Itse inhoan ko. elioita sydameni pohjasta, mutta yritan silti suhtautua niihin niin, etta ne kuuluu tahan paikkaan. Vaihdettiin kuitenkin mokkia ja taa nykynen tuntuu paremmalta. Tosin siella on liskoja ne ihan oikeesti paskoo joka paikkaan. Niita pokaleita loytyy koko ajan lisaa ja isoimmat haisee hirveelle! Mutta ollaan tosiaan National Parkissa, joten pikkuelukoista valittaminen on ihan turhaa. Kylla niihin tottuu ja Kreikassahan gegot (en osaa kirjottaa) tuo onnee, joten kuvittelen noi meidan pokaleita ulostavat otukset onnea tuottaviksi sisustuselementeiksi. Tai jotain. Nyt loppuu nettiaika!
Sanna, Koh Lipe
Meidan ensimmainen suunnitelma oli siis lahtea seuraavana aamuna Koh Ngai-saarelle, joka kuuluu Trangin edustalla olevaan saarirykelmaan. Ongelmana oli vahan se, ettei oltu varmoja, kulkeeko sinne lauttoja tahan aikaan vuodesta, kun ei oo viela kunnon sesonki. Ajateltiin kuitenkin ottaa bussi rannikolle (Trang ei oo ihan rannalla) ja yrittaa paasta jollain lautalla saarelle. Kaytiin kyselemassa asiasta matkatoimistosta ja siella tati yllattaen melkein haukku Koh Ngain ja muut sen laheiset saaret ja ylisti Koh Lipeta ja muutenkin tata National Parkia. Senkin puheen jalkeen oltiin viela menossa Koh Ngaille, vaikka ko. tatista ei ollutkaan mitaan apua saarelle paasemisen suhteen (tai olis ollut, mut aika kovaan hintaan). Seuraavana aamuna kello heratti (liian) aikaisin ja siina vaiheessa kiinnosti tasan ei yhtaan lahtee seikkalemaan omin pain ensin bussiasemalle ja sitten laiturille (vettakin tuli kaatamalla). Paatettiin sitten, etta otetaan suunta etelaan ja mennaan tsekkaamaan, onko se Lipe tadin puheiden arvoinen paikka.
Ja onhan taa! Oltiin ihan monttu auki, kun tultiin veneella rantaan, koska vesi on a) ihana turkoosia ja b) jarkyttavan kirkasta. Nyt taidettiin kohdata Koh Taon voittanut paikka. Hiekka on ihan valkoista (niinkun jo hehkutin) saa on kivan lepposa (vaikka nyt taitaa ripsia). Taalla siis satoi yolla, mut tanaan paastiin piiitkasta aikaa rannalle, kun aurinko paisto :). Saari on tosi pieni ja taalla on monta majottumisvaihtoehtoa, mutta silti taa ei tunnu mitenkaan "taydelta" eli siis saa olla omassa rauhassa ja ei tartte kuunnella kannisten brittien oksentelua (tai minkaan muunkaan kansakunnan). Taalla on aika paljon ruotsalaisia ja yhessa kyltissa lukikin (luultavasti paikallisen kynasta) huonosti suomennettuna, et "Koh Lipe on loppu, kun ruotsalaiset tulivat". Kivaa olla suomalainen :). Tuli oikeen sellanen fiilis, et pitaa kayttaytya oikeen enkelimaisesti, ettei paikalliset saa samanlaista kuvaa meikalaisista. Suomalaisia ei olla muutenkaan bongattu Honkongin ja Bangkokin lentokenttien jalkeen. Tai ollaan varmasti nahty (meijat on aika helppo tunnistaa, hehe), mut kukaan ei oo puhunu sanaakaan suomee.
Yks miinus tassa paikassa on otokat!! Meidan ekassa mokissa jouduin mm. kahdestaan saman hyttysverkon alle torakan kanssa (itse asiassa kolme kertaa) ja huutamisekshan se meni. Lisaks siella taaperti kaikenlaisia matoja vessan lattialla ja iiisoja hamahakkeja. Itse inhoan ko. elioita sydameni pohjasta, mutta yritan silti suhtautua niihin niin, etta ne kuuluu tahan paikkaan. Vaihdettiin kuitenkin mokkia ja taa nykynen tuntuu paremmalta. Tosin siella on liskoja ne ihan oikeesti paskoo joka paikkaan. Niita pokaleita loytyy koko ajan lisaa ja isoimmat haisee hirveelle! Mutta ollaan tosiaan National Parkissa, joten pikkuelukoista valittaminen on ihan turhaa. Kylla niihin tottuu ja Kreikassahan gegot (en osaa kirjottaa) tuo onnee, joten kuvittelen noi meidan pokaleita ulostavat otukset onnea tuottaviksi sisustuselementeiksi. Tai jotain. Nyt loppuu nettiaika!
Sanna, Koh Lipe
perjantai 21. marraskuuta 2008
Thaimaa
Dodiin, koneella taas. Ollaan vaihdettu paikkaa Bangkokin jalkeen muutamaan otteeseen ja nettimahikset on ollu vahan nihkeita (=koneet HITAITA).
Eli kahden Bangkok-yon jalkeen lahdettiin yojunalla Chumphoniin, josta tarkoitus oli sulavasti vaihtaa bussiin ja siita katamaraaniin ja lainehtia kohti Ko Tao-saarta. Muuten kaikki meni ihan suunnitelmien mukaan, mutta juna oli myohassa ja myohastyttiin lautasta, joten ooteltiin Chumphonissa varmaan 6 tuntia, etta seuraava katamaraani lahtisi liikkeelle. Ja oli kaatosade. Nyt on viela tosiaan sadekausi ja itseasiassa taalla itarannikon tuntumassa taa marraskuu on vissiin sateisin kuukausi vuodessa..Oli vahan sellanen yhyy-fiilis, kun oltiin tosiaan menossa pikkusaarelle, jonka parhaita aktiviteetteja on mm. snkorlaus ja sukeltaminen. Ja kun eras tati viela kertoi, etta ainakin seuraavalle neljalle paivalle oli luvattu kans sadetta. Sadekausi sisaltaa myos tuulia, mika saatiin todeta viimeistaan, kun vihdoin painettiin merta pitkin Ko Tao:lle. Oli nimittain pikkuset allot!! Olin ihan varma, etta paadytaan kaikki kuolleena meren pohjaan, kun se paatti hyppi ja keinu siella jossain aaltojen valissa. Toinen ikava puoli niissa alloissa oli se, etta tuli vahan huono olo. Onneks olin ostanut Los Angelesista pillereita matkapahoinvointiin ja sain kun sainkin pidettya kahvini sisalla. Tilanne ei ollut yhta hyva kaikkien osalta ja osa porukkaa olikin aika heikossa kunnossa, kun vihdoin asututtiin ulos paatista.
Ja Ko Tao:lla ei satanut! Siellahan oli oikein hienot ilmat. Vietettiin kyseisella saarella viikko, josta suurin osa pienessa lahdenpoukamassa keskella ei mitaan (Tanote Bay). Saatiin olla aika rauhassa - seurana oli lahinna venalainen pariskunta, josta miespuolinen kaveri mm. alotti aamun reteesti korkkaamalla valkkaripullon. Kyseinen seta olikin koko ajan kohtuullisessa pohnassa. Tasta itanaapurista huolimatta paikka oli tosi hieno! Saatiin pitaa ranta melkein kokonaan itsellamme ja siella oli hienot snorklausmahdollisuudet. Itsella tuo aktiviteetti jai vahan vahiin, koska ensimmaisena paivana kokeilin Jussin vuokraamaa motskaria ja ajoin pain liikennemerkkia (unohdin kuinka jarrutetaan ja painoin lisaa kaasua. Oli muuten Speed limit-kyltti hehee). Kyynarpaa sai vahan osumaa ja multa kiellettiin uiminen muutamaks paivaks. Sillon oli taas hetkellinen yhyy-fiilis, koska oltiin just seuraavana paivana lahdossa sinne keskelle ei mitaan, mutta loppujen lopuks mulla oli oikein rattoisaa lukee kirjaa puun alla ja kayda valissa juomassa vahan ananasshakea :). Kyllama lopulta kokeilin snorklausta kans, mutta lahinna vedin vetta koko ajan nenaan (maski ei sovi mun paahan!), joten se ei oikein ollut mun juttu just sillon. Mutta ajattelin viela kokeilla! Jussi oli nahnyt kaikenlaisia hassuja kaloja (mm. Finding Nemo-leffan Nemo-kalan!) ja korallia. Lisaksi kivilta sai bongailla mm. rapuja. Tehtiin myos kavelylenkki, joka oli tosi hikinen reissu (eksyttiin muutaman kerran). Tao on pikkunen saari ja sen ympari pystyis kavelemaankin, mut noin kuumassa ja kosteessa ilmassa se ois ainakin mulle vahan liian rankkaa. Siella on vissiin yks kunnon paallystetty tie ja loput tiet on hiekkasia ja osa on mahdottomia ajaa autolla. Ne on nimittain hiekkateita, mutta sateiden takia monttusia ja suht sortuneita. Oltiin kylla auton kyydissa semmmosella tiella, jota pitkin en ois ikina voinu uskoo, etta auto kykenis liikkumaan! Ajeltiin myos motskarilla aika erikoisissa paikoissa (eli Jussi ajo ja ma istuin takana) ja se olikin tosi kateva tapa liikkua siella paikasta toiseen.
Viimesena paivana Taolla kuultiin, etta merelta ois myrsky lahestymassa. Lahtoaamuna oli kuitenkin ihan tyynta, joten paadyttiin vaihtamaan saarta Koh Phanganille (toinen vaihtoehto ois ollu jaada viela Taolle pariks yoks, mutta eri puolelle saarta). Koh Phangan on Taosta seuraava saari ja sinne paasee katevasti lautalla tai katamaraanilla. Ajateltiin ensin matkustaa taksilla saaren pohjoispuolelle (lautta tuli etelapuolelle) ja vaihtaa sielta lautalla saaren lansirannikolle. No, perilla siella pienessa pohjoisosan kalastajakylassa kuultiin, etta sielta lahtee lautta seuraavan kerran liikkeelle joskus tammikuussa, koska merella tulee liikaa (totta). Sielta ei myoskaan paassyt kovin suoraan teita pitkin lansipuolelle, joten paadytiin vuokraamaan taas motskari (talla kertaa jatin ajamisen valiin) ja ajeltiin silla ympari saarta. Ja tukikohtana pidettiin sita kalastajakylaa, jonka nimea en nyt millaan muista (naa nimet on muutenkin ihan mahottomia). Ekana yona sitten se myrsky tuli. Salamat loi niin, etta rantamajan lattia taris (oikeesti) ja vetta tuli ihan kaatamalla. Onneks taa tapahtu lahinna yolla ja aamupaivalla, joten paastiin korottelemaan motskarilla. Nahtiin mm. kolme vesiputousta (pienia, mutta hienoja!) ja norsuja! En ollut aikasemmin nahnyt ronsuja ihka elavina ja aika mohkaleitahan ne on. Kaytiin myos tsekkaamassa kuuluisa (?) Fullmoon Party-ranta, joka tahan aikaan vuodesta oli tosi tuulinen (en tajua, kuinka ne voi siella Fullmoonittaa). Taa saari on isompi kun Tao ja siella oli oikein kunnon tietkin, joten siella oli oikein hyva ajella.
Kahden yon jalkeen paatettiin taas vaihtaa saarta ja talla hetkella naputakin konetta Koh Samuilla. Ajateltiin ensin jattaa taa saari valiin ja menna Phanganilta suoraan mantereelle, mut taa on kivasti tassa reitin varrella, joten miksipa Samui olisi pitanyt jattaa valiin? Nain saadaan kaikki kolme kokoon! Kylla huomaa (mm.kamppien hinnoista), etta taa Samui on naista ehdottomasti turistisoitunein (hieno sana, keskin ite) ja taalla on oikein lentokenttakin. Tosin nyt on low season, joten ei taalla nay niin paljoa sakkia. Ja ton turistijutun huomas muuten heti myos siita, etta taalla nakee myos vanhempia ihmisia, kun noilla kahella ekalla saarella oli lahinna vaan meijan ikasta porukkaa. Ilmeisesti taalla kunnon sesonkiaika alkaa vasta helmikuussa, kun sateet ja tuulet lakkaa. Ollaan (taas) saaren pohjoisosassa Hat Bo Phutissa ja kaikkein vilkkaimmat rannat sijaitsee tuolla itapuolella. Tultiin tanne noin 5 tuntia sitten, joten mitaan mullistavaa ei oo viela tapahtunut. Taalla olis lauantaina Muy Thai-matsi, joka ois aika mielenkiintonen nahda. Lisaks ajateltiin jalleen vuokrata motskari ja ajella ympari saarta. Vuokraaminen on muuten halpaa - pyoran saa alle neljalla eurolla vuorokaudeks!
Sanna, Koh Samui
Eli kahden Bangkok-yon jalkeen lahdettiin yojunalla Chumphoniin, josta tarkoitus oli sulavasti vaihtaa bussiin ja siita katamaraaniin ja lainehtia kohti Ko Tao-saarta. Muuten kaikki meni ihan suunnitelmien mukaan, mutta juna oli myohassa ja myohastyttiin lautasta, joten ooteltiin Chumphonissa varmaan 6 tuntia, etta seuraava katamaraani lahtisi liikkeelle. Ja oli kaatosade. Nyt on viela tosiaan sadekausi ja itseasiassa taalla itarannikon tuntumassa taa marraskuu on vissiin sateisin kuukausi vuodessa..Oli vahan sellanen yhyy-fiilis, kun oltiin tosiaan menossa pikkusaarelle, jonka parhaita aktiviteetteja on mm. snkorlaus ja sukeltaminen. Ja kun eras tati viela kertoi, etta ainakin seuraavalle neljalle paivalle oli luvattu kans sadetta. Sadekausi sisaltaa myos tuulia, mika saatiin todeta viimeistaan, kun vihdoin painettiin merta pitkin Ko Tao:lle. Oli nimittain pikkuset allot!! Olin ihan varma, etta paadytaan kaikki kuolleena meren pohjaan, kun se paatti hyppi ja keinu siella jossain aaltojen valissa. Toinen ikava puoli niissa alloissa oli se, etta tuli vahan huono olo. Onneks olin ostanut Los Angelesista pillereita matkapahoinvointiin ja sain kun sainkin pidettya kahvini sisalla. Tilanne ei ollut yhta hyva kaikkien osalta ja osa porukkaa olikin aika heikossa kunnossa, kun vihdoin asututtiin ulos paatista.
Ja Ko Tao:lla ei satanut! Siellahan oli oikein hienot ilmat. Vietettiin kyseisella saarella viikko, josta suurin osa pienessa lahdenpoukamassa keskella ei mitaan (Tanote Bay). Saatiin olla aika rauhassa - seurana oli lahinna venalainen pariskunta, josta miespuolinen kaveri mm. alotti aamun reteesti korkkaamalla valkkaripullon. Kyseinen seta olikin koko ajan kohtuullisessa pohnassa. Tasta itanaapurista huolimatta paikka oli tosi hieno! Saatiin pitaa ranta melkein kokonaan itsellamme ja siella oli hienot snorklausmahdollisuudet. Itsella tuo aktiviteetti jai vahan vahiin, koska ensimmaisena paivana kokeilin Jussin vuokraamaa motskaria ja ajoin pain liikennemerkkia (unohdin kuinka jarrutetaan ja painoin lisaa kaasua. Oli muuten Speed limit-kyltti hehee). Kyynarpaa sai vahan osumaa ja multa kiellettiin uiminen muutamaks paivaks. Sillon oli taas hetkellinen yhyy-fiilis, koska oltiin just seuraavana paivana lahdossa sinne keskelle ei mitaan, mutta loppujen lopuks mulla oli oikein rattoisaa lukee kirjaa puun alla ja kayda valissa juomassa vahan ananasshakea :). Kyllama lopulta kokeilin snorklausta kans, mutta lahinna vedin vetta koko ajan nenaan (maski ei sovi mun paahan!), joten se ei oikein ollut mun juttu just sillon. Mutta ajattelin viela kokeilla! Jussi oli nahnyt kaikenlaisia hassuja kaloja (mm. Finding Nemo-leffan Nemo-kalan!) ja korallia. Lisaksi kivilta sai bongailla mm. rapuja. Tehtiin myos kavelylenkki, joka oli tosi hikinen reissu (eksyttiin muutaman kerran). Tao on pikkunen saari ja sen ympari pystyis kavelemaankin, mut noin kuumassa ja kosteessa ilmassa se ois ainakin mulle vahan liian rankkaa. Siella on vissiin yks kunnon paallystetty tie ja loput tiet on hiekkasia ja osa on mahdottomia ajaa autolla. Ne on nimittain hiekkateita, mutta sateiden takia monttusia ja suht sortuneita. Oltiin kylla auton kyydissa semmmosella tiella, jota pitkin en ois ikina voinu uskoo, etta auto kykenis liikkumaan! Ajeltiin myos motskarilla aika erikoisissa paikoissa (eli Jussi ajo ja ma istuin takana) ja se olikin tosi kateva tapa liikkua siella paikasta toiseen.
Viimesena paivana Taolla kuultiin, etta merelta ois myrsky lahestymassa. Lahtoaamuna oli kuitenkin ihan tyynta, joten paadyttiin vaihtamaan saarta Koh Phanganille (toinen vaihtoehto ois ollu jaada viela Taolle pariks yoks, mutta eri puolelle saarta). Koh Phangan on Taosta seuraava saari ja sinne paasee katevasti lautalla tai katamaraanilla. Ajateltiin ensin matkustaa taksilla saaren pohjoispuolelle (lautta tuli etelapuolelle) ja vaihtaa sielta lautalla saaren lansirannikolle. No, perilla siella pienessa pohjoisosan kalastajakylassa kuultiin, etta sielta lahtee lautta seuraavan kerran liikkeelle joskus tammikuussa, koska merella tulee liikaa (totta). Sielta ei myoskaan paassyt kovin suoraan teita pitkin lansipuolelle, joten paadytiin vuokraamaan taas motskari (talla kertaa jatin ajamisen valiin) ja ajeltiin silla ympari saarta. Ja tukikohtana pidettiin sita kalastajakylaa, jonka nimea en nyt millaan muista (naa nimet on muutenkin ihan mahottomia). Ekana yona sitten se myrsky tuli. Salamat loi niin, etta rantamajan lattia taris (oikeesti) ja vetta tuli ihan kaatamalla. Onneks taa tapahtu lahinna yolla ja aamupaivalla, joten paastiin korottelemaan motskarilla. Nahtiin mm. kolme vesiputousta (pienia, mutta hienoja!) ja norsuja! En ollut aikasemmin nahnyt ronsuja ihka elavina ja aika mohkaleitahan ne on. Kaytiin myos tsekkaamassa kuuluisa (?) Fullmoon Party-ranta, joka tahan aikaan vuodesta oli tosi tuulinen (en tajua, kuinka ne voi siella Fullmoonittaa). Taa saari on isompi kun Tao ja siella oli oikein kunnon tietkin, joten siella oli oikein hyva ajella.
Kahden yon jalkeen paatettiin taas vaihtaa saarta ja talla hetkella naputakin konetta Koh Samuilla. Ajateltiin ensin jattaa taa saari valiin ja menna Phanganilta suoraan mantereelle, mut taa on kivasti tassa reitin varrella, joten miksipa Samui olisi pitanyt jattaa valiin? Nain saadaan kaikki kolme kokoon! Kylla huomaa (mm.kamppien hinnoista), etta taa Samui on naista ehdottomasti turistisoitunein (hieno sana, keskin ite) ja taalla on oikein lentokenttakin. Tosin nyt on low season, joten ei taalla nay niin paljoa sakkia. Ja ton turistijutun huomas muuten heti myos siita, etta taalla nakee myos vanhempia ihmisia, kun noilla kahella ekalla saarella oli lahinna vaan meijan ikasta porukkaa. Ilmeisesti taalla kunnon sesonkiaika alkaa vasta helmikuussa, kun sateet ja tuulet lakkaa. Ollaan (taas) saaren pohjoisosassa Hat Bo Phutissa ja kaikkein vilkkaimmat rannat sijaitsee tuolla itapuolella. Tultiin tanne noin 5 tuntia sitten, joten mitaan mullistavaa ei oo viela tapahtunut. Taalla olis lauantaina Muy Thai-matsi, joka ois aika mielenkiintonen nahda. Lisaks ajateltiin jalleen vuokrata motskari ja ajella ympari saarta. Vuokraaminen on muuten halpaa - pyoran saa alle neljalla eurolla vuorokaudeks!
Sanna, Koh Samui
sunnuntai 9. marraskuuta 2008
Los Angeles
Oltiin siis jenkkilan enkelten kaupungissa yhteensa kuus paivaa (saatiin vahan ekstraa, kun seuraava lento peruuntu..) ja aika meni tosi nopeesti! Yleisesti se kaupunki oli Peruun verrattuna niiin helppo. Oli ihanaa tajuta kielta! Ja kaikki oli muutenkin siella niin hienoo ja puhdasta ja ruokaakin uskalsi syoda ilman kasien desinfioimista. Eika siella tarttenu miettia, etta ollaanko nyt niilla pahoilla kulmilla vai ei, koska kaikki kulmat oli siella hyvia eli toisinsanoen siella oli tosi turvallista. Ja liikkuminen oli metron ja bussien takia ihan lastenleikkia. Eli aika lepposaa aikaa vietettiin, ainoana miinuksena oli suht kovat hinnat (siis verrattuna Peruun).
Kohokohtina taytyy mainita NHL-peli Los Angeles Kings vs. Anaheim Ducks, NBA-peli Los Angeles Lakers vs. Los Angeles Clippers ja tietty ne vaalit (Obama!). Latkapeli oli aluks ehka vahan laimee...Ehka vaalipaiva verotti katsojia, koska halli oli ehka vahan reilu puolillaan. Mut kylla se siita lahti kayntiin, kun Kingsit sai vahan pelista kiinni. Ducksit nimittain hallitsi alussa ja lopulta veikin koko pelin (lisajalla tosin, Selanne syotti!). Muuten se peli oli kunnon showta. Valiajoilla oli vaikka mita hassakkaa (mm. n.8-vuotiaiden 5min peli!) ja pelaajien tulo jaalle alussa oli aika savayttava valoineen ja hehkutuksineen. Korispelissa oli sitten tupa taynna eli porukkaa riitti. Sama show jatku siella ja pelin alkuhassakka oli ehka viela massiivisempi kuin latkapelissa. Aika yhdysvaltalaista. Ja aika jenkkimaisia oli myos ne fanit! Jos espanjalaiset oli kilttia urheilukansaa, niin naa jenkit kylla osas nayttaa sen sikapuolen. Kaljaa kulu ja mm. lasten oma maskotti Baley (NHL) kannusti yleisoo huutamaan "Anaheim sucks!!!!". Jaa mika reilu urheiluhenki? Mutta hienoja kokemuksia oli kumpainenkin, korispeli ehka kivempi :). Ja korispelissa oli Jackit Nicholson ja Black (varmasti kirjotin vaarin) seka mm. Drew Barrymore!! Edellisessa pelissa oli ollu kuulemma itse kuvernoori Arnold ja kun hanta oltiin naytetty skreenilla, kaikki oli vaan buuannu...Arska ei vissiin oo ihan kaikkien suosiossa.
Pelien lisaks kierreltiin siis ympari kaupunkia, joka on ihan jarkyttavan kokonen! Ranta oli hieno paikka (Jussi siella lahinna kavi, ma kopottelin sillon vaatekaupoissa) ja ne rikkaat kaupunginosat oli kylla kans nakemisen arvoisia. Ja se yliopisto oli hieno kans. Kampuksen lapi kestaa kavella 30min ja siella menikin kampuksen sisaisia busseja eli aika iso paikka oli kyseessa. Hollywoodissa nahtiin kahen leffan ensi-illat (ei voi muistaa nimia, kyseessa ei siis ollut superstaroja) ja yks korumainoksen kuvaus. Ja ekana paivana yhessa musiikkiliikkeesa oli jotkut kuvaukset kans. Eli aika erilaista verrattuna tavispaivaan Jyvaskylassa :).
Keskiviikko oli sitten meijan viimenen paiva ja lennon PITI lahtee Hong Kongiin 24:20 ke-to valisena yona. Ei se sit lahteny, vaikka kokotettiin koneessa 2,5h odottelemassa kapteenin paatosta ilmaan noususta. Paatos oli vihdoin ja viimein kielteinen ja siina kolmen kieppeilla aamusta noustiin kaikki pois ja jonotettiin toiset reilu pari tuntia hotellilippuja...Oli aika hemmetin tylsaa ja vasytti kovasti. Kone oli ihan superiso, joten meita matkustajia oli aika monta, mutta henkilokuntaa aika vahan. Ei kovin kiva yhtalo ja porukalla menikin vahan hermot. Meilla ei nyt niin ollu kiire, mutta osa oli liikemiehia ja osa matkusti pienten lasten kanssa, niin voin vaan kuvitella, kuinka inhottava tommonen tilanne oli niille. Lopulta sit paastiin hotelliin nukkumaan pari tuntia, minka jalkeen palattiin kentalle jonottamaan jalleen pari tuntia uusia lippuja. Talla kertaa porukka veti oikeesti herneet neniin, kun meita economy-matkustajia palveli 0-1 ihmista ja ykkos- ja bisnessluokkaa 3. Jono ei siis edennyt kovin sukkelaan ja siella alko kiertamaan valitusadressikin. Lopulta paastiin ilmaan, tosin myohassa. Hong Kongiin tultiin puolen yon aikaan (oli jo lauantai) ja saatiin jatkolento seuraavalle aamulle. Nukuttiin taas muutama tunti hotellissa (hieno!) ja aamulla lennettiin tanne Bangkokiin. On hieman sekava olo, kun aikaero Los Angelesiin on jotain 16h ja jossain valissa ylitettiin paivamaararaja (vai mika se nyt on) ja lauantai vahan niinkun meni vaan tosta noin ohi tajunnan. Meidan piti peruuttaa hostellivarauskin, koska ei tiedetty yhtaan, millon saavutaan tanne. Mutta nyt ollaan siis onnellisesti taalla Hostelli Maman tietokonetilassa, Madventureksen poikien inhoamalla Khao San-tiella (tai joku vastaava). Bangkokia on kuvaattu tosi sekavaks ja hektiseks paikas, mutta tan paivan perusteella antaisin sen tittelin Liman keskustalle. Onhan taalla tosin hulinaa, mut kadut ja autot on paljon paremmassa kunnossa kuin siella Perussa. Tai siis ainakin siella, missa tanaan kaveltiin.
Aateltiin olla tassa pari paivaa ja hypata sit vaikka junaan ja matkata tonne etelaan. Ostin Los Angelesista pillereita matkapahoinvointiin, joten bussikin ois varmaan ihan jees. Tanaan muuten nahtiin Hong Kongin kentalla reissun ekat muut suomalaiset. Oli aika outoo kuulla suomee ja mun mielesta se oli ehka vahan inhottavaakin. Jotenkin sita tuntuu olevan enemman lomalla, kun ei kuule omaa aidinkieltaan, mutta siihenkin varmasti tottuu :).
Sanna, Bangkok
Kohokohtina taytyy mainita NHL-peli Los Angeles Kings vs. Anaheim Ducks, NBA-peli Los Angeles Lakers vs. Los Angeles Clippers ja tietty ne vaalit (Obama!). Latkapeli oli aluks ehka vahan laimee...Ehka vaalipaiva verotti katsojia, koska halli oli ehka vahan reilu puolillaan. Mut kylla se siita lahti kayntiin, kun Kingsit sai vahan pelista kiinni. Ducksit nimittain hallitsi alussa ja lopulta veikin koko pelin (lisajalla tosin, Selanne syotti!). Muuten se peli oli kunnon showta. Valiajoilla oli vaikka mita hassakkaa (mm. n.8-vuotiaiden 5min peli!) ja pelaajien tulo jaalle alussa oli aika savayttava valoineen ja hehkutuksineen. Korispelissa oli sitten tupa taynna eli porukkaa riitti. Sama show jatku siella ja pelin alkuhassakka oli ehka viela massiivisempi kuin latkapelissa. Aika yhdysvaltalaista. Ja aika jenkkimaisia oli myos ne fanit! Jos espanjalaiset oli kilttia urheilukansaa, niin naa jenkit kylla osas nayttaa sen sikapuolen. Kaljaa kulu ja mm. lasten oma maskotti Baley (NHL) kannusti yleisoo huutamaan "Anaheim sucks!!!!". Jaa mika reilu urheiluhenki? Mutta hienoja kokemuksia oli kumpainenkin, korispeli ehka kivempi :). Ja korispelissa oli Jackit Nicholson ja Black (varmasti kirjotin vaarin) seka mm. Drew Barrymore!! Edellisessa pelissa oli ollu kuulemma itse kuvernoori Arnold ja kun hanta oltiin naytetty skreenilla, kaikki oli vaan buuannu...Arska ei vissiin oo ihan kaikkien suosiossa.
Pelien lisaks kierreltiin siis ympari kaupunkia, joka on ihan jarkyttavan kokonen! Ranta oli hieno paikka (Jussi siella lahinna kavi, ma kopottelin sillon vaatekaupoissa) ja ne rikkaat kaupunginosat oli kylla kans nakemisen arvoisia. Ja se yliopisto oli hieno kans. Kampuksen lapi kestaa kavella 30min ja siella menikin kampuksen sisaisia busseja eli aika iso paikka oli kyseessa. Hollywoodissa nahtiin kahen leffan ensi-illat (ei voi muistaa nimia, kyseessa ei siis ollut superstaroja) ja yks korumainoksen kuvaus. Ja ekana paivana yhessa musiikkiliikkeesa oli jotkut kuvaukset kans. Eli aika erilaista verrattuna tavispaivaan Jyvaskylassa :).
Keskiviikko oli sitten meijan viimenen paiva ja lennon PITI lahtee Hong Kongiin 24:20 ke-to valisena yona. Ei se sit lahteny, vaikka kokotettiin koneessa 2,5h odottelemassa kapteenin paatosta ilmaan noususta. Paatos oli vihdoin ja viimein kielteinen ja siina kolmen kieppeilla aamusta noustiin kaikki pois ja jonotettiin toiset reilu pari tuntia hotellilippuja...Oli aika hemmetin tylsaa ja vasytti kovasti. Kone oli ihan superiso, joten meita matkustajia oli aika monta, mutta henkilokuntaa aika vahan. Ei kovin kiva yhtalo ja porukalla menikin vahan hermot. Meilla ei nyt niin ollu kiire, mutta osa oli liikemiehia ja osa matkusti pienten lasten kanssa, niin voin vaan kuvitella, kuinka inhottava tommonen tilanne oli niille. Lopulta sit paastiin hotelliin nukkumaan pari tuntia, minka jalkeen palattiin kentalle jonottamaan jalleen pari tuntia uusia lippuja. Talla kertaa porukka veti oikeesti herneet neniin, kun meita economy-matkustajia palveli 0-1 ihmista ja ykkos- ja bisnessluokkaa 3. Jono ei siis edennyt kovin sukkelaan ja siella alko kiertamaan valitusadressikin. Lopulta paastiin ilmaan, tosin myohassa. Hong Kongiin tultiin puolen yon aikaan (oli jo lauantai) ja saatiin jatkolento seuraavalle aamulle. Nukuttiin taas muutama tunti hotellissa (hieno!) ja aamulla lennettiin tanne Bangkokiin. On hieman sekava olo, kun aikaero Los Angelesiin on jotain 16h ja jossain valissa ylitettiin paivamaararaja (vai mika se nyt on) ja lauantai vahan niinkun meni vaan tosta noin ohi tajunnan. Meidan piti peruuttaa hostellivarauskin, koska ei tiedetty yhtaan, millon saavutaan tanne. Mutta nyt ollaan siis onnellisesti taalla Hostelli Maman tietokonetilassa, Madventureksen poikien inhoamalla Khao San-tiella (tai joku vastaava). Bangkokia on kuvaattu tosi sekavaks ja hektiseks paikas, mutta tan paivan perusteella antaisin sen tittelin Liman keskustalle. Onhan taalla tosin hulinaa, mut kadut ja autot on paljon paremmassa kunnossa kuin siella Perussa. Tai siis ainakin siella, missa tanaan kaveltiin.
Aateltiin olla tassa pari paivaa ja hypata sit vaikka junaan ja matkata tonne etelaan. Ostin Los Angelesista pillereita matkapahoinvointiin, joten bussikin ois varmaan ihan jees. Tanaan muuten nahtiin Hong Kongin kentalla reissun ekat muut suomalaiset. Oli aika outoo kuulla suomee ja mun mielesta se oli ehka vahan inhottavaakin. Jotenkin sita tuntuu olevan enemman lomalla, kun ei kuule omaa aidinkieltaan, mutta siihenkin varmasti tottuu :).
Sanna, Bangkok
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)