Säynätsalo

Tällä kertaa en voi lähettää terveisiä +30 asteen lämpötiloista tai 3500 metrin korkeudesta, vaan ihan täältä Jyväskylän Säynätsalosta +1,8 asteen ja vesisateen keskeltä. Eli Suomessa ollaan ja ollaan oltu jo reilu viikko! Lento Bangkokista Hki-Vantaalle sujui hyvin ja kerrankin kaikki sujui minuutilleen ajallaan. Ainoo miinus oli , ettei koneessa voinut pelata kiinalaista palapeliä (hyvin koukuttava + vaikee), koska siellä ei ollut henkilökohtaisia näyttöjä vaan yhteiset. Mutta toisaalta se oli yölennolle ihan sopiva juttu, koska sain jopa nukuttua!

Viimeiset päivät Bangkokissa kului kierrelen ympäriinsä ja löydettiin jopa mahtava ruokapaikka MBK:sta! Kyseinen paikka koostui monista (10?) ruokapisteistä, joissa jokaisessa valmistettiin erilaista sapuskaa, esim. vietnamilaista, japanilaista jne. Sieltä sai sitten valita haluamansa annoksen (esillä oli jopa näyteannoksia, jotka helpotti valitsemista huomattavasti) ja ruoka kuitattiin höyläämäällä sisääntulosta saatua korttia. Ruokailun jälkeen annos ja juomat maksettiin sitten "kassalla" uloskäynnin yhteydessä, jossa kassaneiti luki koneella, paljon ko.kortille oli tullut saldoa. En tiedä, saiko kukaan mitään selvää tuosta selityksestä, mut kiva paikka oli!

Viimeisenä iltana (lentokentällä vietettyä iltaa ei lasketa) käytiin kattomassa leffassa Beverly Hillsin Chihuahua, joka oli aika hassun hervoton hömppäleffa. Tosin mun (ja myös Jussin) mielestä se "päächihuahua" oli aika ruma tapaus...Mut muuten siinä sai nähä tuttujen Beverly Hills-maisemien lisäks myös söpöjä pikkuhauveleita (mun mielipide) :). Ihan vikana päivänä sit huomattiin, et osissa meidän lentolipuissa (meillä oli niitä aika monet eri versiot) oli lennon lähtöaika 10.12 keskiviikkona klo 12:30 ja osissa 10.12 keskiviikkona 00:30. Oltiin tätä huomiota ennen oltu siinä uskossa, et se lähtee keskiyöllä ja lopulta luotettiin tähän aikaan, koska se oli uusimmissa lipuissa. Oli tosin vähän ristiriitaista, koska yhessä lentolipussa oli lähtöaika iltapäivästä, mut sitten sen mukana tulleessa lapussa oli lähtö taas merkattu keskiyölle...Silti luotettiin siihen keskiyöhön, mikä lopulta osoittautui ihan oikeaksi ajaksi. Täytyy vielä mainita kotiinpalusta se, että tehtiin varmaan joku maailmanennätys lentokentältä siirtymisessä Tikkurilan asemalta lähtevään junaan. Eli laskeuduttiin joskus puol seittemän aikoihin aamulla Hki-Vantaalle ja kello 7:22 istuin jo Jyväskylään menevässä junassa :).

Nyt sitten Suomessa meiltä on kyselty aika moneen otteeseen, että mikä oli paras paikka, jossa käytiin. En ikinä osaa vastata tuohon, koska meidän kohdemaat oli niin erilaisia eikä niitä siten pysty eikä edes halua laittaa mihinkään järjestykseen. Jokaisessa paikassa oli jotain tosi kivaa ja taas toisaalta jotain ei niin kivaa. Ehdoton plussa koko härdellissä oli se, että meidän kohdemaat oli niin erilaisia! Meidän reittivalintaa ihmeteltiin matkanaikana kerran jos toisenkin, lähinnä niiden ihmisten suusta, jotka itse kiertelivät ympäri "pelkkää" Etelä-Amerikkaa tai Aasiaa. Mä olen kuitenkin enemmän kuin tyytyväinen meidän reittiin, koska ne shokit siirtyessä esim. Barcelonasta Limaan tai Perusta Hollywoodiin oli niin hulluja, että ei jessus! Noina kahtena kertana oli kyllä niin epätodellinen olo, kun löys itsensä yhtäkkiä täysin erilaisesta ympäristöstä. Nyt oikein naurattaa, kun muistelee meidän Limaan saapumista. Ensinnäkin se tie lentokentältä Miraflorekseen oli aluks ihan järkyttävän näkönen! Ja kun meitä oltiin varoteltu kaikenmaailman hulluista ja sekopäistä, olin mä ainakin ihan paniikissa siellä taksissa :D. Toinen jännittävä hetki Limaan tullessa oli siinä vaiheessa, kun ekan kerran astuttiin ulos hostellista ja ei tiedetty yhtään, mihin mentäis ja mihin ees uskaltais mennä (oli vielä pimeetä). Ja voi sitä onnen ja turvallisuuden tunnetta, kun löydettiin Mäkki! :D Tosin kanatortillan tilaus espanjaks oli vähän haparoivaa, mut olipahan ihana löytää sieltä kaiken hälinän ja espanjan kielen keskeltä jotain tuttua. Muutenkin meidän eka Liman vierailu meni vähän siihen, että koko ajan pelättiin, että kulman takaa tulee joku ja ryöstää meidän kaikki rahat ja passit ja kännykät ja kamerat. Mutta kuten joskus tässä mainitsin, toinen vierailu vuoristoseikkailujen jälkeen oli paljon lepposampi ja ei onneks jouduttu missään vaiheessa todistamaan ryöstökauhutarinoita tosiksi.

Perussa elo oli lopulta tosi lepposaa, kun sai taaperrella laamapipo päässä ja tuulihousut jalassa pitkin vuoristoja ja pysähtyä välistä juomaan joku kuuma kahvi tai mahtava tuoremehu (vaikka tilaukset sujuivat loppuun asti sillä haparoivalla espanjalla). Miinuksena siinä vuoristoelämässä oli se ilma, joka pisti kyllä kehon välistä koville ihan pikkusyistä ("kävelin just viis rappusta ylöspäin ja meinaan hengittää keuhkot pihalle"). Ja bussimatkat oli vuoristoissa mun kohdalla aika inhottavia, koska ne serpentiinitiet sai aikaan pahan olon ja korkea ilma-ala päänsäryn. Oon aika varma, että mun kauheet pääkivut bussimatkojen jälkeen johtui siitä ilmasta, koska esim. Thaimaassa ei pääkivuista ollut tietoakaan. Niihin vuoriin kuitenkin ns. silmä tottui eli ne lumihuippuiset 6000 metrissä olevan jättiläiset näyttää nyt kuvista ihan uskomattomilta, kun siinä paikan päällä ne näytti ihan samanlaisilta kun ne tunti sitten näkyneet.

Kulttuurishokki numero 2 tapahtui sitten, kun astuttiin Los Angelesin tai tarkemmin sanottuna Hollywoodin rajojen sisäpuolelle. Jotenkin olin ihan sekasin (en saanu nukuttua koneessa ja kyseessä oli muutaman tunnin myöhässä ollut yölento) ja ne paikat näytti niin epätodellisilta! Muistan, kun ekan kerran käveltiin meidän hostellista minuutti vasempaan, niin oltiin Hollywood Boulevardilla ja siinä vieressä tönötti Oscar-gaalan viettopaikka ja monien leffojen ensi-illoista tuttu Chinese Theather. Olin varmaan tunnin puhumatta sanaakaan ja monttu auki, kun en vaan saanut taottua päähäni, että Sanna, nyt olet Hollywoodissa. Jotenkin se Peru-vaihe oli vielä päällä ja kaikki se blingbling-hässäkkä niiden slummien ja inkojen jälkeen tuntu just sillon tosi oudolta. Kun siitä epätodellisuustilasta sai siirrettyä itsensä vihdoin taas tietoiseen tilaan, tuli sit tää "mulla ei oo mitään vaatteita"-vaihe, joka varsinkin siellä Beverly Hillsissä tuntu tosi maailmoja kaatavalta. No ei, mut oli vaan tottunu siihen, ettei aamulla ees kattonu peiliin, niin hyvä kun enää muisti, kuinka ripsaria laitetaan :). Haha, oli vähän liioteltua EHKÄ, mut piti tosiaan alkaa taas vähän kattomaan, että minkä näkösenä sitä kaduilla tepastelee, mikä oli loppujen lopuks ihan jees.

Tässä vaiheessa tuli mieleen, että oon unohtanu sanoa Barcelonasta jotain! Se ei vaan ollut niin tajuntaa räjäyttävä paikka siinä mielessä, että ois tuntenu olevansa tosi kaukana kotoa, mutta mahtava kaupunkihan se on. Ilmat meillä oli tosi hyvät, vaikka nettisää ennusti muistaakseni sateita. Siellä me käveltiin hulluja maratoneja joka päivä ja iltasin jalkoja särki ihan kamalasti. Ja ehkä hätkähdyttävin urheilukokemus tapahtui Barcelonassa, kun käytiin kattomassa FC Barcelonan peliä. Se stadion oli vaan niin ISO, mitä ei kyllä mun mielestä meidän kuvista niin nää. Mutta sai olla taas kyllä suukku auki hetken aikaa, kun istahdettiin meidän paikoille. Ja se huuto, "Messiiiii, Messiiii"! Olipahan metakkaa. Ja jotenkin Barcelonassa yllätti se, että siellä puhuttiin aika vähän englantia. Monessa paikassa kukaan ei osannut englantia, joten asiat piti yrittää selvittää tällä jo tutuksi tulleella erittäin heikolla espanjalla. Ja me ei tajuttu metrosta mitään.

Thaimaa oli sitten meidän toinen kohde, jossa vietettiin aikaa enemmän kuin viikko. En tiedä pystyykö tai edes kannattaako sitä verrata Peruun, mut vertaan silti. Tai vertaan esim. tieverkostoa, joka oli Thaimaassa tosi hyvä ja Perussa taas vähemmän hyvä. Thaimaan tiet oli tosi hyvässä kunnossa, kun taas Perussa niissä oli välillä enemmän monttuja kuin asfalttia. Ja esim. Arequipan ja Punon välinen tie oli muistaakseni rakennettu vasta muutama vuos sitten ja sitä ennen oli käytetty ihan kamalaa tietä, jota pitkin matkustettiin hetken verran, kun mentiin Colca-kanjonille. Junayhteyksiä Perussa oli vähän nihkeesti ("Kyllä siinä menee raiteet, mut ei niitä käytetä" Miks??) ja Thaimaassa taas paremmin. Eli liikkuminen oli Thaimaassa tosi helppoa. Mä kyllä tykkäsin siirtyä aina paikasta toiseen, vaikka jotkut taas yritti välttää sitä viimeseen asti. Oli kiva istua bussissa tai junassa ja katella ulos siihen asti, kun tuli pilkkosen pimeätä.

Me reissattiin siis Thaimaassa lähinnä siellä etelässä. Jos olis ollu enemmän aikaa, oltais ehdottomasti painettu pohjoseen, josta ollaan kuultu kaikkea hyvää. Mutta oon kyllä tyytyväinen kaikkiin meidän etelän kohteisiinkin :). Yritettiin etsiä aina joka paikasta sitä rauhallisempaa aluetta, jossa onnistuttiin kyllä tosi hyvin. Henkilökohtaisesti omaan varmaan jonkun asennevamman, mut mua ei kiinnostanut yhtään ne reppureissaajien keskittymät, jotka joka puolella käsitti lukemattoman määrän baareja (irkku, britti, svensson) ja kauppoja, joista jokaisesta pystyi ostamaan samanlaisen hameen, jos oli tarvis. Kyllä ko. paikat oli välillä ihan jees, jos halus vähän vaihtelua, mut mä ainakin tykkäsin meidän rauhallisista paikoista, joissa pysty lukeen kirjaa mökin terassilla ja kuunnella viidakon siritystä. Mentiinkin yleensä aika aikasin nukkumaan, koska oli kiva päästä aikasin ylös. Joten mikään bilereissu ei ollut kyseessä, vaikka se Singha oli joskus kiva korkata siinä mökin terassilla tai jossain muualla :). Singahsta saadaan sopiva aasinsilta thaimaalaiseen ruokaan, joka oli tosi hyvää! Aluks syötiin lähinnä nuudelia kanalla tai pad thaita (nuudelia sekin) kanalla. Jossain vaiheessa kana alko tulemaan korvista pihalle, joten siirryin katkarapuihin ja muihin mereneläviin. Se ruoka oli tosi hyvää siinäkin mielessä, että se ei ollut mitenkään raskasta eli ähkyjä ei koettu. Ja ruoka ei aiheuttanut (itseasiassa missään maassa) kummallekaan mahaongelmia eli perus turistiripuli jäi kokematta. En sit tiiä, mikä sai mut oksentamaan siellä Krabilla, mut sekin meni siinä ohi.

Se nyt pitää vielä mainita, kun muistan, että Perussa muut reissaajat oli kaikki mua vanhempia! Jussi oli ehkä lähellä "normaali-ikäistä" reissaajaa, mut mä olin kunnon juniori. Tai sit kaikki muut näytti vaan paljon vanhemmilta :). Muissa maissa nähtiin kaiken ikästä porukkaa. Lisäks matkan aikana meitä luultiin yleensä ruotsalaisiks. Muut maat oli mm. puola, venäjä ja saksa. Lisäks yks huvittava poika Los Angelesin metrosta oli IHAN varma, että puhutaan jugoslaviaa..No heh, kyllä muutama arvas oikeinkin :).

Nyt iski väsy, joten lopetan ja hautaan nämä tarinoinnit tähän, joten sanottavaksi jää enää näiden 69 päivän jälkeen vain:


ADIOS AMIGOS!!!!!


...Joka oli siis meidän lentopaketin nimi Kilroylla :).

Bangkok

Vahiin se kay ennen kuin loppuu eli kolmanneks viimesta paivaa tassa vietellaan. Matka yobussilla tanne Bangkokkiin oli oikein mukava eika talla kertaa onneks tarvinnut edes yokkailla. Viimenen paiva Krabissa alko kylla vahan ilkeesti, kun huomasin mun eurojen havinneen rahapussista...Mulla oli siella 70 euroa ja ne oli viela tallella edellisena paivana, kun tultiin hotellille (otin samasta rahapussista sillon paikallista valuuttaa ja ne eurot on ollu tosi naykvasti aina siina esilla). Ajattelin ensin, etta olisin siirtanyt ne jostain mystisesa syysta sielta pois, mutta niita ei loytynyt mistaan, joten varastus jai ainoaksi mahdollisuudeksi. Ja ei mulla edes ois ollu mitaan syyta ottaa niita sielta pussista pois, koska en aatellu vaihtaa niita missaan vaiheessa. Ja ne on ollu siella viimeset kaks kuukautta, joten joko oon kavelly yolla unissani ja vetany ne vessasta alas (saanen epailla..) tai sit joku kavi laittomalla vierailulla meijan huoneessa. Onneks se joku vei pelkat eurot, koska samassa pussissa oli myos 3000 bahtia ja luottokortti yms. kortteja. Lisaks poydalla oli Jussin soitin ja puhelin (eh, ei siis kaytetty tallelokeroa..), mutta niihin ei tosiaan oltu koskettu! Jotenkin epailen hotellin henkilokuntaa, koska jos joku "kunnon" varas ois kayny siella, niin eikohan se ois tyhjentany koko huoneen ihan huolella. Ja lisaks jatettiin avain aina respaan ulosmennessa ja ne ties siina, ettei otettu tallelokeron avainta. Ja kun aamulla kerroin niille asiasta, niin reaktio oli tyylin "no voi". Ja taa ryosto tapahtu luultavasti illalla ja sillon siella oli toissa vaan yks tytto ja se ties, et aijottiin olla kauemmin ulkona, koska kysyttiin, kuinka kauan ne pitaa eutovee auki. Mut oma vikahan se oli, et ne rahat vietiin, kun ei kerta kaytetty sita tallelokeroo. Ekalla kerralla kaytettiin lokeroa, mut se oli jotenkin tosi rasittavaa aina sielta hakee tavaraa ja lisaks se paikka tuntu niin turvalliselta, etta sit tokalla yopymiskerralla ei otettu lokera kayttoon. Ja kuinkas sitten kavikaan :).

No, tasta ikavasta takaiskusta huolimatta aika taalla Bangkokissa on ollu oikein mukavata :). Bussi saapu tanne pari paivaa sitten etuajassa eli joskus neljan aikaan aamulla. Ootettiin siina sitten noin 1,5 tuntia paikallisbussia numero 79, joka ei koskaan tullut. Lopulta hypattiin toiseen bussiin ja ystavallinen rahastajanainen neuvo meille toisen bussin, johon vaihdettiin ja paastiin tanne Siam Squarelle. Majotutaan ihan tassa kaiken hektisyyden vieressa (ja jep, arvotavarat on lukkojen takana) suht rauhallisella kadulla. Hektisyydella meinaan naita jumalattoman kokosia ostoskeskuksia, joita loytyy tasta ainakin nelja ihan vierekkain! Taalla bangkokkilaiset pyntatyt teinit ja vahan vanhemmatkin kipittaa ainakin 10 cm korkeissa koroissaan ja muotihepenissaan kaupasta toiseen. On vahan erilaista verrattuna etelaosien meininkiin :). Ihan janna tata touhua on katella ja iltasin syttyvat vilkkuvalot ("Merry Christmas!! Happy New Year!!") on kylla nakemisen arvoisia. Lisaks taalla on hienoja leffateattereita (ja siis meinaanTOSI blingbling-hienoja) ja kaytiinkin eilen kattomassa uusin Bond, josta tykattiin kummatkin tosi paljon :). Leffat on taalla tosi halpoja ja eilenkin maksettiin n.3 euroa ja se ei ees ollu halvin lippu. Ajateltiin kayda tanaan illalla uuestaan ja sit tiistaina, kun pitaa kuluttaa aikaa ennen kentalle menoa (lento lahtee joskus puolen yon jalkeen).

Tanaan kaytiin kopottelemassa Lumphin-puistossa, jossa nahtiin isoja ja outoja (ja siis aitoja) liskoja tekojarvessa. Muuten puisto oli ehka vahan laimee, kun oltiin saatu siita paljon isompi ja hienompi kuva. Se oli vaan suht tavallinen puisto. Sielta jatkettiin Bangokin pankkialueelle (Silom), joka oli aika tylsan olonen kaupunginosa. Sielta mentiin venetaksilla jokea pitkin Chinatowniin ja kappailtiin siella ympariinsa ja otettiin talla kertaa kuvia, kun sillon ekalla kerralla marraskuun alussa meilla ei ollu kameraa mukana. Nahtiin mm. koju, joka myi mahalaukkuja...yak! Kiinalaisten keskelta tultiin takaisin tanne Siamile ja nyt naputetaan koneita MBK-ostoskeskuksen ylimmassa kerroksessa ja jostain syysta tassa on aina hirvee meteli (ja halpa netti). Eilen tan keskuksen pihalla oli jonkun thaimaalaisen poikabandin konsertti ja aika kovan metakan thaifanit sai kiljumisellaan aikaseksi.

Yks miinus taalla supercityssa on se, etta kunnon ruokaa ei meinaa loytya mistaan. Ollaan totuttu syomaan pikkuravintoloissa, joista on saanut lahes poikkeuksetta tosi hyvaa sapuskaa, mut naa ostoskeskuksien ketjuravintolat on ihan pepusta. Mut onneks kovan nalan ja hadan keskella voi aina poiketa makkiin, hehee.

Sanna, Bangkok

Krabi

Hejsan alla! Eli terveisia taalta ruotsalaisten (ja saksalaisten) ihmemaasta eli Krabilta. Tosin taalla Krabin kaupungissa nakee vahemman naita lansinaapureita, koska se ykkoslomamesta on n. 20km paassa sijaitseva Ao Nang. Tai siihen tulokseen ollaan tultu, et jos Suomesta lahetaan Krabille kahen viikon lomalle, niin kohteena on Ao Nang eika taa Krabi.

Tultiin tanne muutama paiva sitten tosiaan sielta Koh Lipelta ja olipa kiva taas olla ns. sivistyksen parissa! Taa ei oo mikaan iso kaupunki (eika ees meren rannalla), mutta kivan lepposa ja taalla on mukavan halpaa. Majotutaan oikein hotellissa, joka on a) todella siisti ja b) todella halpa! Paras hinta/laatu -suhde talla reissulla. Ensimmaisella kerralla (ollaan siis taalla nyt jo toista kertaa) vietettiin kaupungissa kaksi yota. Mulla se ensimmainen yo meni kamppaillessa mahakivun kanssa, koska ilmeisesti olin syonyt jotain pahaa ja jouduinkin oksentamaan. Veikkaan syypaaksi omenaa, jonka ostin torilta. Seuraava paiva meni mun osalta vahan niin ja nain, kun koko ajan oli oksennusfiilis ja jasenia sarki.

En kuitenkaan halunnut jaada huoneeseen makaamaan vaan vuokrattiin taas motskari ja paraytettiin katsomaan lahistolla olevaa kuuluisaa temppelia (Tiger Cave, thaimaalaista nimea en valitettavasti muista). Temppeli oli hieno ja koristeellinen buddha- ja tiikeripatsaineen. Alueella oli myos paljon apinoita ja yksi niista varasti mun kadesta vesipullon! Se vaan hyppas siihen kiinni ja jai roikkumaan ja vaikka yritin ravistella, niin siina se vaan keikku. Pelkasin, etta se puree mua, joten luovutin mun loput vedet sille pikkupirulaiselle. Lahistolla oli myos luolia, jotka veivat paikan ykkospokaalit, koska ne oli todella mahtavia! Krabin alue on taynna kalkkikivivuoria (todella isoja ja epaluonnollisen nakosia) ja nama luolat ovat muodostuneet niiden sisalle. Siella oli tosi jannaa kavella! Valista jouduin oikein kontaamaan ja ilma oli pienimmissa sopukoissa aika raskasta. Kivi oli tosi jannan varista ja muotoista, mika tekikin luolista ihan epaluonnollisen olosia. Tosi hieno paikka! Ymparilla oli tiheata metsaa ja vanhoja seka iiisoja puita. Luolareissun jalkeen olin ihan poikki mutta Jussilla riitti virtaa 1237 rappusen kiipeamiseen. Ko. rappuset veivat nakoalapaikalle, josta naki kuulemma kauas ja kuvista paatellen paikka oli todellakin kipuamisen arvoinen. Suosittelen tata temppelia kylla jokaiselle, joka suuntaa tanne Krabin alueelle.

Toisen Krabissa nukutun yon jalkeen lahdettiin Raileyhyn, joka ei todellakaan ole saari kuten viime tekstissa taisin vaittaa. Se on siis mantereella mutta sinne ei paase autolla vaan ainoastaan veneella. Ensimmaiseksi saavuttiin salmen itapuolelle, joka oli ihan kaamee paikka. Teki mieli hypata veneeseen ja palata Krabiin. Ranta oli hirveen ruma ja taynna kaikenlaisia ylihinnoteltuja ravintoloita ja kraasakauppoja. Kaytiin kattomassa yhta majotuspaikkaa, mutta ei todellakaan jaaty sinne, silla se maja tosi likanen ja huonokuntonen seka todellakin ylihinnoteltu! Jatkettiin sitten matkaa salmen lansipuolelle, jossa tiedettiin olevan parempia majotuspaikkoja. Ei kuitenkaan menty paarannalle, jossa kaikki on naurettavan kallista vaan kiivettiin rinkkojen ja reppujen kanssa kalkkikivivuoren yli rauhallisempaan paikkaan. Itse kavely oli tosiaan aika rankka niiden kamojen kanssa ja kun tie oli sellainen pieni hiekkapolku, joka oli valista tosi jyrkka. Ja kun repun takia ei nahnyt edes omia jalkojaan, niin vahan jannitti, etta millon sita astuu kivilajaan ja liukastuu ja lentaa reppujen kanssa popelikkoon. Pystyssa kuitenkin pysyttiin ja raskaudesta huolimatta se kavelylenkki oli yks Raileyn kohokohdista! Siella oli nimittain hienot maisemat ja kuultiin hassuja elainten aania seka nahtiin outoja kasveja (liaanit nayttaa edelleen oudoilta!). Ja saatiin tietty vahan kuntoiltuakin siina samalla.

Majotuttiin siella metsan keskella tosi kivassa paikassa ja hienossa mokissa hyvaan hintaan. Siita kaveli reilu 5 minuuttia rannalle, joka oli kylla taas nakemisen arvoinen! Rantaa reunusti korkeat ja hassumuotoiset kalkkikivivuoret (Railey onkin yks maailman parhaista kiipeilypaikoista), vesi oli kirkasta ja upean varista seka hiekka natin valkoista. Meidan rantaa hienompi ranta oli siina kulman takana, jossa ne kaikista kalleimmat majotuspaikat ja ravintolat sijaitsee. Ja siitakin ehka viela hienompi ranta oli viela yhden kulman takana. Eli on varmaan sanomattakin selvaa etta aika nayttavassa paikassa oltiin. Merella kun nakyi viela naita kalkkikivimuodostelmia, niin saatiin kuulkaas aika natteja kuvia :).

Paikan ykkosjuttu on siis vuorikiipeily, mutta en tunnusta sita kylla mun jutuksi, joten jatin sen valiin. Jussi vahan haaveili kurssista, mutta rankkasi kajakkireissun paremmaksi vaihtoehdoksi. Eli vuokrattiin siis eilen kajakki ja ilma oli mita mahtavin pienelle soutureissulle! Aurinko nimittain paisto oikein kunnolla ja aamupaivasta taivas oli ihan sininen. Merella ei pitanyt tuulla, mutta kun painettiin kohti lahinta saarta (Poda nimeltaan, ehka), alkoi meri lainehtia siihen tahtiin, etta tuli ikava rantaa. Oli oikeasti aika isoja aaltoja, ainakin nain kajakkiensikertalaisen nakokulmasta. Paastiin kylla sille Podalle hengissa, mutta en kylla olis ikina uskaltanut lahtea rapikoimaan takasin Raileylle. Nostettiinkin kajakki longtail boattiin (semmosia puuveneita, joiden moottori on pitka, siita nimi "pitkahantavene") ja kostean venematkan (aallot parskytti meidat lapimariks) paastiin lahelle Raileyta, josta lahdettiin taas soutelemaan. Raileyssa siis oli paljon tyynempi meri. Kajakilla oli tosi kateva soudella pitkin merta ja ihmetella huuli pyoreena niita kivimuodostelmia. Valista pysahdyttiin pikkusille rannoille ja paivan paatteeksi kuvattii auringonlaskua, joka olikin kylla kuvaamisen arvoinen. Etta hieno paiva oli!

Tanaan paatettiin, etta Railey riittaa ja tultiin takaisin tanne Krabiin. Huomenna ajateltiin menna bussilla Bangkokkiin, vaikka paluulennosta ei oo viela varmuutta. Kysyttiin asiasta Kilroylta ja ne valaytti, etta tultaisiin Hongkongin kautta takas. Jai vahan mysteeriksi, etta kuinka me Hongkongiin paastaan ja ma ainakin oon Bangkokin kannalla. Thaimaan paaministeri sai hallituksineen eilen kenkaa, joten kentta varmaan aukea kohta, vaikka siella ilmeisesti on tietokonesysteemit sekaisin. Ehka ei kuitenkaan saavuta 10.12 Suomeen, mutta ei meilla mikaan pakko just sillon oo tulla. Ja Thaimaan valtio tms. kuulemma voi jakaa 2000 bath paivarahaa vahingokorvauksena kyseista harmista :D. Ei olla varmaan yhtenakaan paivana kulutettu noin paljoo per paa, haha. Tuskin tuo raha kuitenkaan on ihan meikalaisia varten :).

Nyt alko taas keikuttaa, kun ajatteli sita kajakkireissua (paassa lainehti koko eilisen illan), joten lahen tasta katteleen, etta mihin Jussi paineli motskarilla!

Sanna, Krabi