Säynätsalo

Tällä kertaa en voi lähettää terveisiä +30 asteen lämpötiloista tai 3500 metrin korkeudesta, vaan ihan täältä Jyväskylän Säynätsalosta +1,8 asteen ja vesisateen keskeltä. Eli Suomessa ollaan ja ollaan oltu jo reilu viikko! Lento Bangkokista Hki-Vantaalle sujui hyvin ja kerrankin kaikki sujui minuutilleen ajallaan. Ainoo miinus oli , ettei koneessa voinut pelata kiinalaista palapeliä (hyvin koukuttava + vaikee), koska siellä ei ollut henkilökohtaisia näyttöjä vaan yhteiset. Mutta toisaalta se oli yölennolle ihan sopiva juttu, koska sain jopa nukuttua!

Viimeiset päivät Bangkokissa kului kierrelen ympäriinsä ja löydettiin jopa mahtava ruokapaikka MBK:sta! Kyseinen paikka koostui monista (10?) ruokapisteistä, joissa jokaisessa valmistettiin erilaista sapuskaa, esim. vietnamilaista, japanilaista jne. Sieltä sai sitten valita haluamansa annoksen (esillä oli jopa näyteannoksia, jotka helpotti valitsemista huomattavasti) ja ruoka kuitattiin höyläämäällä sisääntulosta saatua korttia. Ruokailun jälkeen annos ja juomat maksettiin sitten "kassalla" uloskäynnin yhteydessä, jossa kassaneiti luki koneella, paljon ko.kortille oli tullut saldoa. En tiedä, saiko kukaan mitään selvää tuosta selityksestä, mut kiva paikka oli!

Viimeisenä iltana (lentokentällä vietettyä iltaa ei lasketa) käytiin kattomassa leffassa Beverly Hillsin Chihuahua, joka oli aika hassun hervoton hömppäleffa. Tosin mun (ja myös Jussin) mielestä se "päächihuahua" oli aika ruma tapaus...Mut muuten siinä sai nähä tuttujen Beverly Hills-maisemien lisäks myös söpöjä pikkuhauveleita (mun mielipide) :). Ihan vikana päivänä sit huomattiin, et osissa meidän lentolipuissa (meillä oli niitä aika monet eri versiot) oli lennon lähtöaika 10.12 keskiviikkona klo 12:30 ja osissa 10.12 keskiviikkona 00:30. Oltiin tätä huomiota ennen oltu siinä uskossa, et se lähtee keskiyöllä ja lopulta luotettiin tähän aikaan, koska se oli uusimmissa lipuissa. Oli tosin vähän ristiriitaista, koska yhessä lentolipussa oli lähtöaika iltapäivästä, mut sitten sen mukana tulleessa lapussa oli lähtö taas merkattu keskiyölle...Silti luotettiin siihen keskiyöhön, mikä lopulta osoittautui ihan oikeaksi ajaksi. Täytyy vielä mainita kotiinpalusta se, että tehtiin varmaan joku maailmanennätys lentokentältä siirtymisessä Tikkurilan asemalta lähtevään junaan. Eli laskeuduttiin joskus puol seittemän aikoihin aamulla Hki-Vantaalle ja kello 7:22 istuin jo Jyväskylään menevässä junassa :).

Nyt sitten Suomessa meiltä on kyselty aika moneen otteeseen, että mikä oli paras paikka, jossa käytiin. En ikinä osaa vastata tuohon, koska meidän kohdemaat oli niin erilaisia eikä niitä siten pysty eikä edes halua laittaa mihinkään järjestykseen. Jokaisessa paikassa oli jotain tosi kivaa ja taas toisaalta jotain ei niin kivaa. Ehdoton plussa koko härdellissä oli se, että meidän kohdemaat oli niin erilaisia! Meidän reittivalintaa ihmeteltiin matkanaikana kerran jos toisenkin, lähinnä niiden ihmisten suusta, jotka itse kiertelivät ympäri "pelkkää" Etelä-Amerikkaa tai Aasiaa. Mä olen kuitenkin enemmän kuin tyytyväinen meidän reittiin, koska ne shokit siirtyessä esim. Barcelonasta Limaan tai Perusta Hollywoodiin oli niin hulluja, että ei jessus! Noina kahtena kertana oli kyllä niin epätodellinen olo, kun löys itsensä yhtäkkiä täysin erilaisesta ympäristöstä. Nyt oikein naurattaa, kun muistelee meidän Limaan saapumista. Ensinnäkin se tie lentokentältä Miraflorekseen oli aluks ihan järkyttävän näkönen! Ja kun meitä oltiin varoteltu kaikenmaailman hulluista ja sekopäistä, olin mä ainakin ihan paniikissa siellä taksissa :D. Toinen jännittävä hetki Limaan tullessa oli siinä vaiheessa, kun ekan kerran astuttiin ulos hostellista ja ei tiedetty yhtään, mihin mentäis ja mihin ees uskaltais mennä (oli vielä pimeetä). Ja voi sitä onnen ja turvallisuuden tunnetta, kun löydettiin Mäkki! :D Tosin kanatortillan tilaus espanjaks oli vähän haparoivaa, mut olipahan ihana löytää sieltä kaiken hälinän ja espanjan kielen keskeltä jotain tuttua. Muutenkin meidän eka Liman vierailu meni vähän siihen, että koko ajan pelättiin, että kulman takaa tulee joku ja ryöstää meidän kaikki rahat ja passit ja kännykät ja kamerat. Mutta kuten joskus tässä mainitsin, toinen vierailu vuoristoseikkailujen jälkeen oli paljon lepposampi ja ei onneks jouduttu missään vaiheessa todistamaan ryöstökauhutarinoita tosiksi.

Perussa elo oli lopulta tosi lepposaa, kun sai taaperrella laamapipo päässä ja tuulihousut jalassa pitkin vuoristoja ja pysähtyä välistä juomaan joku kuuma kahvi tai mahtava tuoremehu (vaikka tilaukset sujuivat loppuun asti sillä haparoivalla espanjalla). Miinuksena siinä vuoristoelämässä oli se ilma, joka pisti kyllä kehon välistä koville ihan pikkusyistä ("kävelin just viis rappusta ylöspäin ja meinaan hengittää keuhkot pihalle"). Ja bussimatkat oli vuoristoissa mun kohdalla aika inhottavia, koska ne serpentiinitiet sai aikaan pahan olon ja korkea ilma-ala päänsäryn. Oon aika varma, että mun kauheet pääkivut bussimatkojen jälkeen johtui siitä ilmasta, koska esim. Thaimaassa ei pääkivuista ollut tietoakaan. Niihin vuoriin kuitenkin ns. silmä tottui eli ne lumihuippuiset 6000 metrissä olevan jättiläiset näyttää nyt kuvista ihan uskomattomilta, kun siinä paikan päällä ne näytti ihan samanlaisilta kun ne tunti sitten näkyneet.

Kulttuurishokki numero 2 tapahtui sitten, kun astuttiin Los Angelesin tai tarkemmin sanottuna Hollywoodin rajojen sisäpuolelle. Jotenkin olin ihan sekasin (en saanu nukuttua koneessa ja kyseessä oli muutaman tunnin myöhässä ollut yölento) ja ne paikat näytti niin epätodellisilta! Muistan, kun ekan kerran käveltiin meidän hostellista minuutti vasempaan, niin oltiin Hollywood Boulevardilla ja siinä vieressä tönötti Oscar-gaalan viettopaikka ja monien leffojen ensi-illoista tuttu Chinese Theather. Olin varmaan tunnin puhumatta sanaakaan ja monttu auki, kun en vaan saanut taottua päähäni, että Sanna, nyt olet Hollywoodissa. Jotenkin se Peru-vaihe oli vielä päällä ja kaikki se blingbling-hässäkkä niiden slummien ja inkojen jälkeen tuntu just sillon tosi oudolta. Kun siitä epätodellisuustilasta sai siirrettyä itsensä vihdoin taas tietoiseen tilaan, tuli sit tää "mulla ei oo mitään vaatteita"-vaihe, joka varsinkin siellä Beverly Hillsissä tuntu tosi maailmoja kaatavalta. No ei, mut oli vaan tottunu siihen, ettei aamulla ees kattonu peiliin, niin hyvä kun enää muisti, kuinka ripsaria laitetaan :). Haha, oli vähän liioteltua EHKÄ, mut piti tosiaan alkaa taas vähän kattomaan, että minkä näkösenä sitä kaduilla tepastelee, mikä oli loppujen lopuks ihan jees.

Tässä vaiheessa tuli mieleen, että oon unohtanu sanoa Barcelonasta jotain! Se ei vaan ollut niin tajuntaa räjäyttävä paikka siinä mielessä, että ois tuntenu olevansa tosi kaukana kotoa, mutta mahtava kaupunkihan se on. Ilmat meillä oli tosi hyvät, vaikka nettisää ennusti muistaakseni sateita. Siellä me käveltiin hulluja maratoneja joka päivä ja iltasin jalkoja särki ihan kamalasti. Ja ehkä hätkähdyttävin urheilukokemus tapahtui Barcelonassa, kun käytiin kattomassa FC Barcelonan peliä. Se stadion oli vaan niin ISO, mitä ei kyllä mun mielestä meidän kuvista niin nää. Mutta sai olla taas kyllä suukku auki hetken aikaa, kun istahdettiin meidän paikoille. Ja se huuto, "Messiiiii, Messiiii"! Olipahan metakkaa. Ja jotenkin Barcelonassa yllätti se, että siellä puhuttiin aika vähän englantia. Monessa paikassa kukaan ei osannut englantia, joten asiat piti yrittää selvittää tällä jo tutuksi tulleella erittäin heikolla espanjalla. Ja me ei tajuttu metrosta mitään.

Thaimaa oli sitten meidän toinen kohde, jossa vietettiin aikaa enemmän kuin viikko. En tiedä pystyykö tai edes kannattaako sitä verrata Peruun, mut vertaan silti. Tai vertaan esim. tieverkostoa, joka oli Thaimaassa tosi hyvä ja Perussa taas vähemmän hyvä. Thaimaan tiet oli tosi hyvässä kunnossa, kun taas Perussa niissä oli välillä enemmän monttuja kuin asfalttia. Ja esim. Arequipan ja Punon välinen tie oli muistaakseni rakennettu vasta muutama vuos sitten ja sitä ennen oli käytetty ihan kamalaa tietä, jota pitkin matkustettiin hetken verran, kun mentiin Colca-kanjonille. Junayhteyksiä Perussa oli vähän nihkeesti ("Kyllä siinä menee raiteet, mut ei niitä käytetä" Miks??) ja Thaimaassa taas paremmin. Eli liikkuminen oli Thaimaassa tosi helppoa. Mä kyllä tykkäsin siirtyä aina paikasta toiseen, vaikka jotkut taas yritti välttää sitä viimeseen asti. Oli kiva istua bussissa tai junassa ja katella ulos siihen asti, kun tuli pilkkosen pimeätä.

Me reissattiin siis Thaimaassa lähinnä siellä etelässä. Jos olis ollu enemmän aikaa, oltais ehdottomasti painettu pohjoseen, josta ollaan kuultu kaikkea hyvää. Mutta oon kyllä tyytyväinen kaikkiin meidän etelän kohteisiinkin :). Yritettiin etsiä aina joka paikasta sitä rauhallisempaa aluetta, jossa onnistuttiin kyllä tosi hyvin. Henkilökohtaisesti omaan varmaan jonkun asennevamman, mut mua ei kiinnostanut yhtään ne reppureissaajien keskittymät, jotka joka puolella käsitti lukemattoman määrän baareja (irkku, britti, svensson) ja kauppoja, joista jokaisesta pystyi ostamaan samanlaisen hameen, jos oli tarvis. Kyllä ko. paikat oli välillä ihan jees, jos halus vähän vaihtelua, mut mä ainakin tykkäsin meidän rauhallisista paikoista, joissa pysty lukeen kirjaa mökin terassilla ja kuunnella viidakon siritystä. Mentiinkin yleensä aika aikasin nukkumaan, koska oli kiva päästä aikasin ylös. Joten mikään bilereissu ei ollut kyseessä, vaikka se Singha oli joskus kiva korkata siinä mökin terassilla tai jossain muualla :). Singahsta saadaan sopiva aasinsilta thaimaalaiseen ruokaan, joka oli tosi hyvää! Aluks syötiin lähinnä nuudelia kanalla tai pad thaita (nuudelia sekin) kanalla. Jossain vaiheessa kana alko tulemaan korvista pihalle, joten siirryin katkarapuihin ja muihin mereneläviin. Se ruoka oli tosi hyvää siinäkin mielessä, että se ei ollut mitenkään raskasta eli ähkyjä ei koettu. Ja ruoka ei aiheuttanut (itseasiassa missään maassa) kummallekaan mahaongelmia eli perus turistiripuli jäi kokematta. En sit tiiä, mikä sai mut oksentamaan siellä Krabilla, mut sekin meni siinä ohi.

Se nyt pitää vielä mainita, kun muistan, että Perussa muut reissaajat oli kaikki mua vanhempia! Jussi oli ehkä lähellä "normaali-ikäistä" reissaajaa, mut mä olin kunnon juniori. Tai sit kaikki muut näytti vaan paljon vanhemmilta :). Muissa maissa nähtiin kaiken ikästä porukkaa. Lisäks matkan aikana meitä luultiin yleensä ruotsalaisiks. Muut maat oli mm. puola, venäjä ja saksa. Lisäks yks huvittava poika Los Angelesin metrosta oli IHAN varma, että puhutaan jugoslaviaa..No heh, kyllä muutama arvas oikeinkin :).

Nyt iski väsy, joten lopetan ja hautaan nämä tarinoinnit tähän, joten sanottavaksi jää enää näiden 69 päivän jälkeen vain:


ADIOS AMIGOS!!!!!


...Joka oli siis meidän lentopaketin nimi Kilroylla :).