Nyt ollaan luovutettu meijan huone ja pakattu kamat lentokuntoon. Check-out huoneesta oli klo 12, joten joudutaan hengailemaan taalla ilta kahdeksaan asti, jolloin lahetaan taksilla lentokentalle. Itse lentohan lahtee vasta 1:40 ens yona, mut ajateltiin menna ajoissa paikalle, jos ei vaikka paastakaan koneeseen, niin on aikaa sit esittaa vaikka itkunaytelma virkailijoille. Jos ja kun paastaan koneeseen ja lopulta Los Angelesiin, saadaan sit ens viikolla naha jenkkien pressanvaalit ihan paikan paalta. Tosin sina iltana ollaan menossa kattomaan NHL-pelia, joten ehka paastaan hallista ulos, kun tulos on selvilla? Vai onkohan se edes tiistaina selvilla..Ja olikos se vaalipaiva ees tiistaina? Hmm, hyvin oon perilla. Mut joka tapauksessa, aika jannaa naha se hassakka siella. Ei vaan pia ottaa mitaan kantaa, ettei saa kuulaa kalloonsa tai muuta mukavaa :).
Perusta viela sen verran, etta ompahan ollut positiivinen kokemus! Ollaan nahty niin erilaisia juttuja ja meininkia, etta kylla naista paikoista riittaa muisteltavaa aina kiikkustuoliin asti. Tassa matkan aikana on tullut mieleen useitakin ihmetyksen aiheita, joita en tietty nyt enaa muista. Mut yks on ainakin se, etta miksei taalla merkata katujen nimia? Siis toki ne nimet kartassa on, mutta esim. taalla Limassa ne puuttuu itse kadunvarsilta eritoten keskustassa. Aika ikavaa suunnistaa siella..Ja toinen kummastuttava juttu on se, etta miksi taalla myydaan itseruskettavia rasvoja ja aurinkorasvoja, jossa on joitain pronssihippuja antamassa varia?!! Naa paikalliset on ihan hullun ruskeita ja tummia, niin en usko, et Nivean itseruskettavalla voiteella ne tekee yhtaan mitaan. Ellei ne oo sit turisteja varten, mut en usko sitakaan. Jos taalla haluu tumman hipian, niin sen saa helposti menemalla vaikka 4000 metrin korkeuteen ilman aurinkorasvoja ja johan alkaa vari vaihtumaan.
Mutta nyt lopetan nama horinat taalta Etela-Amerikasta ja jatketaan sitten tuolta pohjoisosasta mannerta!
Sanna, Lima
perjantai 31. lokakuuta 2008
keskiviikko 29. lokakuuta 2008
Lima
Ollaan nyt siis takaisin Limassa. Tie Cuscoon oli vielakin maanantaina jumissa, joten varattiin sina aamuna bussiliput tanne Limaan seka kateltiin muos hostelli. Oltiin laitettu Kilroylle mailia siita, etta ei paasta Cuscoon eika siis kayteta sita meidan Cusco-Lima -lentoa. Noh, aamulla ei viela saatu mitaan vastausta silta suunnalta (kello oli Suomessa sillon n.15:00), mika vauhditti myos meidan bussilippujen ostoa (kysyttiin myos lennon vaihtoa Arequipasta Limaan). Illalla sitten luettiin posti uudelleen ja sielta oli tullut jopa vastaus. Vastaus ei ollut mikaan kiva yllatys, silla meidan kaskettiin maksamaan n.100 euroa per paa siita hyvasta, ettei kayteta sita Cuscon lentoa! Ensin oltiin (tai ma olin) ihan noyralla mielella maksamassa sen maksun, mut sit hostellin tati alko ihmetteleen kovasti, etta mita hittoo me joudutaan maksamaan lisaa vaikka lennetaan vahemman. No kaytiin sitten kysymassa lentoyhtion konttorista (Lan Peru), etta voisko ne perua sen Cusco-Lima -lennon (ei puhuttu ensin mitaan siita Suomesta saadusta viestista). Ne ois kylla voinu (ilman lisamaksuja), mutta se nainen ei suositellut sita, koska ne ei yleensa tee niin, koska meillahan on samalla lentoyhtiolla sit lento Limasta Los Angelesiin ja ei ehka paastais siihen koneeseen, jos ei ilmestyta siihen Cusco-Lima -koneeseen. Nain se on vissiin joka puolella maailmaa (hostellin tati kerto samoja esimerkkeja Hollannista), etta olihan sita Lan Perun tatia uskottava. Se ois suositellu lennon vaihtamista Arequipasta Limaan, mutta sen hinnan laskemiseen (se reitti ei kuulu OneWorldin koneiden reittilentoihin tms.) ois menny vuorokausi, joten se ei meille sopinut (meillahan oli ne bussiliput samalla illalle ja hostellikin varattu). Lopulta sitten paljastettiin, mita meille oltiin Suomesta vastattu ja tama tati oli sita mielta, etta meidan kannattaa kiltisti maksaa se maksu, koska silla maksulla meille luultavasti taataan paikka Los Angelesin koneeseen. Ja jos ei paastakaan siihen koneeseen, on Kilroy perunut sen meidan ekan lennon ja saa luvan kantaa vastuun myos siita, et me tosiaan paastaan Los Angelesiin! Etta paadyttiin siis maksamaan se raha.
Itse matka tanne Limaan oli aika epamiellyttava. Bussi oli siis yobussi, joka lahti Arequipasta 19:30 ja oli taalla perilla n. 10:00 aamulla. Itse vahan jannitin, kuinka pystyn olemaan siella, koska niilla vuoristoteilla mulle tulee tosi helposti huono olo...No, heti alussa, kun ummistin silmani, se huono olo iski ja olin ihan paniikissa (melkein), etta kuinka selvian hengissa matkan loppuun asti. Kyllahan siita hengissa selvittiin, mutta alle puolimatkassa tapahtui kuitenkin se pelatty allotysjuttu eli oksensin bussin lattialle mun ja Jussin valiin...kaks kertaa (no, toinen meni osittain muovibussiin, jossa ole meijan vedet..ei sit juotu vetta). Bussi oli ihan pimee eika saatu paikalle "tarjoilijaa" (kyseessa oli siis aika hieno bussi). Muutaman "mitas helvettia me nyt tehaan" -katseen jalkeen ei auttanut muu kuin ottaa paperia omaan kateen ja alkaa pyyhkimaan lattiaa (joka oli siis meidan penkin edusta). Taytyy sanoa, etta tulipahan koettua reissun tahan mennessa inhottavin kokemus, kun pyyhin sita mossoa pois lattialta ja sain samalla pelata, etta kohta sotken lisaa (tie oli edelleen mutkanen). Onneks ei enaa tarvinnut yokkia ja saatiin siivottua lattia suht hyvin. Laitettiin viela meidan peitot (bussi tarjos) siihen suojaks, ettei siella ois haissu niin pahalle (tais silti haista..). En jostain syysta sotkenut Jussia kun ihan vahan, mutta omat vaatteeni sai vahan enemman yrjojalkia. En viittinyt alkaa niita siina siivoomaan, koska pelkasin uutta puklaushetkee. Loppumatkan sain kuitenkin pitaa ruoat sisallani ja sain jopa vahan nukuttua. Mutta oli kylla perille Limaan paastya aika sikanen olo, kun tallustettiin pitkin Mirafloreksen (tammonen moderni kaupunginosa) katuja ruokaa ettimassa ja mun vaatteissa oli oksennustahroja ja olin aika poikki..Mut reissussahan saa rahjaantya, eikos vaan? :)
Tanaan sitten hyvin nukutun yon jalkeen kaytiin tsekkaamassa taas Liman keskusta. Kylla sen edelliskerran "jarkytyksen" saa pistaa ihan kulttuurishokin piikkiin, koska paikat naytti talla kertaa ihan siisteilta. Tosin ei siella edelleenkaan huvittanut vetaa oikein syvaan henkea, kun pakokaasut tunki keuhkoihin muutenkin. Mutta ehka sita silma on vaan tottunut joka puolella mm. poliiseihin, jotka roikottaa vierellaan kasiasettaan kuin kannykkaa, kun meininki ei enaa hetkauttanut ollenkaan. Ja liikenne on ollut joka puolella Perua kaaottista, tosin autoja taalla Limassa on vaan tosi paljon enemman. Ja rakennuksen on joka puolella Perua vahan rempallaan, varsinkin koyhimmilla alueilla. Taa Miraflores tosin vaikuttaa ihan joltain rikkaalta lansimaalaiselta kaupungilta, sen verta moderneja rakennuksia ja katuja taalla nakee.
Huomenna ajateltiin kiertaa tata Mirafloresta, kun sillon ekalla kerralla ei oikein keritty. Asutaan nyt lahempana keskustaa kun viime kerralla, joten nyt on lyhyt matka esim. iiiisolle ostoskeskukselle ja merelle. Oli kylla kivempi toisaalta tulla tanne Limaan kuin palata Cuscoon, koska se Cusco me kierrettiin ihan ympari niiden paivien aikana. Tosin Machu Picchu jai nyt nakematta, mut se oli nyt arvattavissa. Valittiin Colca-kanjonin ja sen valilta ja Colca voitti. Se oli sita paitsi paaaljon halvempi (21 USD vs. n.250 USD!). Ja kuultiin Arequipassa yhilta tyypeilta, etta Cuscossa oli satanut yhden paivan ajan ja ne kadut muistutti lahinna jokia..Varsinkin, jos asu San Blasissa (korkeammalla, siella mekin asuttiin), joutu rampimaan ylospain vedessa, jota oli nilkkoihin asti. Ei kuullosta kovin houkuttelevalta, varsinkin kun tietaa, etta niissa hostelleissa on kylma! Etta kiva oli tulla Limaan ja todeta, etta taa onkin ihan kiva city :).
Itse matka tanne Limaan oli aika epamiellyttava. Bussi oli siis yobussi, joka lahti Arequipasta 19:30 ja oli taalla perilla n. 10:00 aamulla. Itse vahan jannitin, kuinka pystyn olemaan siella, koska niilla vuoristoteilla mulle tulee tosi helposti huono olo...No, heti alussa, kun ummistin silmani, se huono olo iski ja olin ihan paniikissa (melkein), etta kuinka selvian hengissa matkan loppuun asti. Kyllahan siita hengissa selvittiin, mutta alle puolimatkassa tapahtui kuitenkin se pelatty allotysjuttu eli oksensin bussin lattialle mun ja Jussin valiin...kaks kertaa (no, toinen meni osittain muovibussiin, jossa ole meijan vedet..ei sit juotu vetta). Bussi oli ihan pimee eika saatu paikalle "tarjoilijaa" (kyseessa oli siis aika hieno bussi). Muutaman "mitas helvettia me nyt tehaan" -katseen jalkeen ei auttanut muu kuin ottaa paperia omaan kateen ja alkaa pyyhkimaan lattiaa (joka oli siis meidan penkin edusta). Taytyy sanoa, etta tulipahan koettua reissun tahan mennessa inhottavin kokemus, kun pyyhin sita mossoa pois lattialta ja sain samalla pelata, etta kohta sotken lisaa (tie oli edelleen mutkanen). Onneks ei enaa tarvinnut yokkia ja saatiin siivottua lattia suht hyvin. Laitettiin viela meidan peitot (bussi tarjos) siihen suojaks, ettei siella ois haissu niin pahalle (tais silti haista..). En jostain syysta sotkenut Jussia kun ihan vahan, mutta omat vaatteeni sai vahan enemman yrjojalkia. En viittinyt alkaa niita siina siivoomaan, koska pelkasin uutta puklaushetkee. Loppumatkan sain kuitenkin pitaa ruoat sisallani ja sain jopa vahan nukuttua. Mutta oli kylla perille Limaan paastya aika sikanen olo, kun tallustettiin pitkin Mirafloreksen (tammonen moderni kaupunginosa) katuja ruokaa ettimassa ja mun vaatteissa oli oksennustahroja ja olin aika poikki..Mut reissussahan saa rahjaantya, eikos vaan? :)
Tanaan sitten hyvin nukutun yon jalkeen kaytiin tsekkaamassa taas Liman keskusta. Kylla sen edelliskerran "jarkytyksen" saa pistaa ihan kulttuurishokin piikkiin, koska paikat naytti talla kertaa ihan siisteilta. Tosin ei siella edelleenkaan huvittanut vetaa oikein syvaan henkea, kun pakokaasut tunki keuhkoihin muutenkin. Mutta ehka sita silma on vaan tottunut joka puolella mm. poliiseihin, jotka roikottaa vierellaan kasiasettaan kuin kannykkaa, kun meininki ei enaa hetkauttanut ollenkaan. Ja liikenne on ollut joka puolella Perua kaaottista, tosin autoja taalla Limassa on vaan tosi paljon enemman. Ja rakennuksen on joka puolella Perua vahan rempallaan, varsinkin koyhimmilla alueilla. Taa Miraflores tosin vaikuttaa ihan joltain rikkaalta lansimaalaiselta kaupungilta, sen verta moderneja rakennuksia ja katuja taalla nakee.
Huomenna ajateltiin kiertaa tata Mirafloresta, kun sillon ekalla kerralla ei oikein keritty. Asutaan nyt lahempana keskustaa kun viime kerralla, joten nyt on lyhyt matka esim. iiiisolle ostoskeskukselle ja merelle. Oli kylla kivempi toisaalta tulla tanne Limaan kuin palata Cuscoon, koska se Cusco me kierrettiin ihan ympari niiden paivien aikana. Tosin Machu Picchu jai nyt nakematta, mut se oli nyt arvattavissa. Valittiin Colca-kanjonin ja sen valilta ja Colca voitti. Se oli sita paitsi paaaljon halvempi (21 USD vs. n.250 USD!). Ja kuultiin Arequipassa yhilta tyypeilta, etta Cuscossa oli satanut yhden paivan ajan ja ne kadut muistutti lahinna jokia..Varsinkin, jos asu San Blasissa (korkeammalla, siella mekin asuttiin), joutu rampimaan ylospain vedessa, jota oli nilkkoihin asti. Ei kuullosta kovin houkuttelevalta, varsinkin kun tietaa, etta niissa hostelleissa on kylma! Etta kiva oli tulla Limaan ja todeta, etta taa onkin ihan kiva city :).
sunnuntai 26. lokakuuta 2008
Colca
Taalla on vielakin kuuma! Saatiedotukset siis valehtelee.
Tultiin eilen illalla takaisin Colca-kanjonilta ja olipahan kiva (ja rankka) reissu! Perjantaina lahdettiin painamaan bussilla kohti Chivay-nimista "kaupunkia" (n.4000 asukasta), joka on sen Colca valleyn "paakaupunki". Taivas oli pilvinen ja valista sato vetta, mutta eipahan se siella bussissa haitannut. Matkalla nahtiin villeja bambin nakosia vicuña-nimisia elukoita ja hienoja vuoristomaisemia. Bussi nousi ylimmillaan n.4800 metriin just ennen Chivay:hyn saapumista. Chivay sijaitsee siis kanjonin pohjalla, joten tie laskeutui pitkin kanjonin reunaa ja on tosi mutkikas! Pitaa mainita viela matkasta se, etta syotin tuttipullosta maitoa pikkuiselle alpakan poikaselle :).
Chivayssa sitten syotiin ja kaveltiin paikalliselle kalafarmille (jota ei enaa vissiin oikein edes kayteta..en tiia, mita niille kaloille sitten tehdaan??). Kaytiin myos "kuumilla lahteilla", jotka todellisuudessa oli n.8 allottavan nakosta allasta. Altaiden ulkopuolella oli tosin ihan kivan nakosta, kun kanjonin reunat kohosivat siita vieresta. Illalla syotiin sitten paikassa, jossa oli mm. paikallista tanssia tarjolla ja Jussihan paas heti nayttamaan taitonsa perulaisista kansantansseista :). Hyvin se meni! Mentiin aika ajoissa nukkuun (hostellissa oli taas kylma, koska oltiin n.3600 metrissa), koska aamulla piti herata viiden aikaan.
Seuraavana paivana eli lauantaina tosiaan kavuttiin sangysta ylos viiden aikoihin ja lahdettiin ajelemaan hullun bussikuskin kanssa kanjonille. Matkalla nahtiin taas upeita maisemia, kun aurinko (ei siis ollut pilvia!!) valaisi kanjonin natisti. Chicayn lahisto on siis asutettua ja kanjonin seinamat ovat loivemmat. Siella pohjalla tosiaan oli maatiloja ja peltoja, mita en olis heti arvannut. Vaikken tieda paljoa jenkkien Grand Canyonista, on mulla siita semmonen mielikuva, etta se on tosi karua aluetta, eika siella voi asua? Voin toki olla taysin vaarassa, mutta silti yllatyin, kun taman Colcan pohjalla tosiaan oli kylia ja siella oli mahdollista viljella. Kun sitten ajettiin reunaa eteenpain (tie oli valista aika kaponen), muuttuivat paikat karuimmiksi ja kanjonin reunat jyrkemmiksi. Siella pohjalla kukaan ei kylla asunut, koska se pohja kasitti vain pienen kaistaleen, jossa sadekaudella virtaa pieni joki. Nakymat oli kylla tosi hienoja, koska oli niin kirkas ilma ja ne seinamat on niiin jyrkkia ja korkeita! Lisaks taustalla nakyi lumihuippuisia vuoria/tulivuoria. Ei siis ajeltu kanjonin reunojen paalla vaan sinne seinamalle oli rakennettu tie.
Kaantymispaikkana oli kohta, jossa oli mahdollista bongata kondorikotkia. Niita ei siina kuiteskaan nahty, mutta kun kaveltiin noin tunti kanjonin reunaa takaisinpain, nahtiin lopulta kaksi! Nahtiin ne aika kaukaa, mutta nahtiin kuitenkin. Taman jalkeen hypattiin taas bussiin, joka vei meidat takaisin Chivay:hyn syomaan. Taman jalkeen lahdettiin takaisin tanne Arequipaan. Reissu oli siis kiva, tosin oltiin aika vasyneita, kun paiva oli niin pitka ja se tunnin kavely oli kuitenkin niissa korkeuksissa valista aika rankka.
Henkilokohtaisesti Colca on hienoin paikka Perussa tahan asti. Ne vuoret, tulivuoret ja kanjonin reunat on vaan niin jarjettoman korkeita ja isoja, etta tuntee ittensa ihan kirpuks. Ja olihan se aika jannittavaa ajatella, etta mitahan tapahtuis, jos tulis kauhee maanjaristys just sillon, kun seisoskeli ihan siina reunalla ja alas oli hullu pudotus :).
Ollaan siis nyt taalla Arequipassa ja vahan niinkun jumissa. Tie Cuscoon on edelleen jumissa mielenosotusten vuoksi. Sinne kylla menee toinenkin tie, jota pitkin ainakin paikalliset bussit kulkee. Se tie on vaan tosi huonossa kunnossa ja vaarallinen monien onnettomuuksien takia. Tana aamuna hostellin tati just kerto, etta ihan Cuscon lahella oli tapahtunut onnettomuus, jossa oli kuollut ainakin nelja ihmista (joukossa saksalainen turisti) ja loukkaantuneita on kymmenia. Tanaan on ilmeisesti neuvottelut maanviljelijoiden ja viranomaisten kanssa, mutta kukaan ei tieda, milloin se kunnon tie on kaytossa taas. Meillahan olis lento Cuscosta Limaan ens perjantaina, mutta ei taideta nyt olla menossa Cuscoon. Otettiin yhteytta Kilroyhyn ja kysyttiin, jos ne vois muuttaa sen lennon taalta Arequipasta Limaan tai et mentas vaan bussilla taalta Limaan. Me ollaan sen bussin kannalla ja ajateltiin, et jos homma ei etene, niin tassa lahipaivina pamautetaan bussilla sinne. Mutta jokatapauksessa paastaan kylla Limaan, joten siita ei tartte murehtia :).
Ja niin, kaytiin siis muutama paiva sitten museossa, jossa oli naytilla mm. inkaprinsessa Juanita. Inkoilla oli tapana uhrata ihmislapsia vuorille, joita inkat piti jumalinaan. Naita uhrattuja ihmislapsia on loytynyt lahelle kymmenen Perusta ja Chilesta (viimesin kaks viikkoa sitten Cuscosta!). Uhrausseremoniassa tama lapsi ja "papit" kiipeavat korkealle vuorelle/tulivuorelle ja suorittavat kaikenlaisia uskonnollisia menoja. Naihin menoihin kuuluu mm. chichan (kirjotin varmasti vaarin) juottaminen lapselle. Tama juoma valmistetaan pureskelemalla tietyn kasvin siemenia ja suuhun syntynyt mosso sitten syljetaan kuppiin. Kun tata mossoa on tarpeeksi, syntyy siita kaymisreaktiossa alkoholipitoista juomaa. Inkat kayttivat tahan tietynmallisia kuppeja, joissa siemenet valuvat pohjassa olevaan suippo-osaan ja itse juoma jaa sitten pinnalle. Tata juotettiin lapsille uhrausseremoniass asen takia, etta ne humaltuisivat ja eivat karsisi itse hengenlahdosta niin paljoa. Lapset tapettiin nimittain iskemalla niita tietynlaisella pampulla vasempaan silmaan, jolloin kallo halkesi ja lapsi kuoli. Taman jalkeen se haudattiin vuoren seinamaan ja sekaan laitettiin kaikenlaisia uhrilahjoja (naita oli naytilla museossa). Naita hautoja nyt sitten arkeologit tms. ovat loytaneet ja yhdesta haudasta loytyi tama Juanita, joka oli esilla museossa! Se ei ole aito muumio, koska sen sisaelimet ovat tallella (sailyneet hyvin lumessa ja pakkasessa ja lisaksi tytto oli kaaritty paksuihin kankaisiin). Kasvot olivat kokonaan kuivuneet, koska ne olivat altistuneet auringolle, mutta tukka oli paassa!! En tajua, miten se on mahdollista, mutta siina se oli! Juanitaa sailytetaan n.20 asteen pakkasessa ja se olikin osittain ihan jaassa. Lisaksi se on samassa asennossa, jossa se oli haudassa (polvet koukussa ja kadet sylissa, se oli korkeampiarvoisten lasten asento).
Museo oli tosi mielenkiintonen ja koko tarina inkojen uhrausmenoista oli aika raaka. Jos oikein ymmarsin, nama lapset valittiin uhrattaviksi jo heti syntyman jalkeen. Niiden piti olla kauniita, terveita ja nuoria. DNA-testien avulla Juanitasta ollaan selvitetty mm. tyton kuolemaa edeltanyt terveydentila (tytto oli terve) ja ruokavalio. Jannaa!
Sanna, Arequipa
Tultiin eilen illalla takaisin Colca-kanjonilta ja olipahan kiva (ja rankka) reissu! Perjantaina lahdettiin painamaan bussilla kohti Chivay-nimista "kaupunkia" (n.4000 asukasta), joka on sen Colca valleyn "paakaupunki". Taivas oli pilvinen ja valista sato vetta, mutta eipahan se siella bussissa haitannut. Matkalla nahtiin villeja bambin nakosia vicuña-nimisia elukoita ja hienoja vuoristomaisemia. Bussi nousi ylimmillaan n.4800 metriin just ennen Chivay:hyn saapumista. Chivay sijaitsee siis kanjonin pohjalla, joten tie laskeutui pitkin kanjonin reunaa ja on tosi mutkikas! Pitaa mainita viela matkasta se, etta syotin tuttipullosta maitoa pikkuiselle alpakan poikaselle :).
Chivayssa sitten syotiin ja kaveltiin paikalliselle kalafarmille (jota ei enaa vissiin oikein edes kayteta..en tiia, mita niille kaloille sitten tehdaan??). Kaytiin myos "kuumilla lahteilla", jotka todellisuudessa oli n.8 allottavan nakosta allasta. Altaiden ulkopuolella oli tosin ihan kivan nakosta, kun kanjonin reunat kohosivat siita vieresta. Illalla syotiin sitten paikassa, jossa oli mm. paikallista tanssia tarjolla ja Jussihan paas heti nayttamaan taitonsa perulaisista kansantansseista :). Hyvin se meni! Mentiin aika ajoissa nukkuun (hostellissa oli taas kylma, koska oltiin n.3600 metrissa), koska aamulla piti herata viiden aikaan.
Seuraavana paivana eli lauantaina tosiaan kavuttiin sangysta ylos viiden aikoihin ja lahdettiin ajelemaan hullun bussikuskin kanssa kanjonille. Matkalla nahtiin taas upeita maisemia, kun aurinko (ei siis ollut pilvia!!) valaisi kanjonin natisti. Chicayn lahisto on siis asutettua ja kanjonin seinamat ovat loivemmat. Siella pohjalla tosiaan oli maatiloja ja peltoja, mita en olis heti arvannut. Vaikken tieda paljoa jenkkien Grand Canyonista, on mulla siita semmonen mielikuva, etta se on tosi karua aluetta, eika siella voi asua? Voin toki olla taysin vaarassa, mutta silti yllatyin, kun taman Colcan pohjalla tosiaan oli kylia ja siella oli mahdollista viljella. Kun sitten ajettiin reunaa eteenpain (tie oli valista aika kaponen), muuttuivat paikat karuimmiksi ja kanjonin reunat jyrkemmiksi. Siella pohjalla kukaan ei kylla asunut, koska se pohja kasitti vain pienen kaistaleen, jossa sadekaudella virtaa pieni joki. Nakymat oli kylla tosi hienoja, koska oli niin kirkas ilma ja ne seinamat on niiin jyrkkia ja korkeita! Lisaks taustalla nakyi lumihuippuisia vuoria/tulivuoria. Ei siis ajeltu kanjonin reunojen paalla vaan sinne seinamalle oli rakennettu tie.
Kaantymispaikkana oli kohta, jossa oli mahdollista bongata kondorikotkia. Niita ei siina kuiteskaan nahty, mutta kun kaveltiin noin tunti kanjonin reunaa takaisinpain, nahtiin lopulta kaksi! Nahtiin ne aika kaukaa, mutta nahtiin kuitenkin. Taman jalkeen hypattiin taas bussiin, joka vei meidat takaisin Chivay:hyn syomaan. Taman jalkeen lahdettiin takaisin tanne Arequipaan. Reissu oli siis kiva, tosin oltiin aika vasyneita, kun paiva oli niin pitka ja se tunnin kavely oli kuitenkin niissa korkeuksissa valista aika rankka.
Henkilokohtaisesti Colca on hienoin paikka Perussa tahan asti. Ne vuoret, tulivuoret ja kanjonin reunat on vaan niin jarjettoman korkeita ja isoja, etta tuntee ittensa ihan kirpuks. Ja olihan se aika jannittavaa ajatella, etta mitahan tapahtuis, jos tulis kauhee maanjaristys just sillon, kun seisoskeli ihan siina reunalla ja alas oli hullu pudotus :).
Ollaan siis nyt taalla Arequipassa ja vahan niinkun jumissa. Tie Cuscoon on edelleen jumissa mielenosotusten vuoksi. Sinne kylla menee toinenkin tie, jota pitkin ainakin paikalliset bussit kulkee. Se tie on vaan tosi huonossa kunnossa ja vaarallinen monien onnettomuuksien takia. Tana aamuna hostellin tati just kerto, etta ihan Cuscon lahella oli tapahtunut onnettomuus, jossa oli kuollut ainakin nelja ihmista (joukossa saksalainen turisti) ja loukkaantuneita on kymmenia. Tanaan on ilmeisesti neuvottelut maanviljelijoiden ja viranomaisten kanssa, mutta kukaan ei tieda, milloin se kunnon tie on kaytossa taas. Meillahan olis lento Cuscosta Limaan ens perjantaina, mutta ei taideta nyt olla menossa Cuscoon. Otettiin yhteytta Kilroyhyn ja kysyttiin, jos ne vois muuttaa sen lennon taalta Arequipasta Limaan tai et mentas vaan bussilla taalta Limaan. Me ollaan sen bussin kannalla ja ajateltiin, et jos homma ei etene, niin tassa lahipaivina pamautetaan bussilla sinne. Mutta jokatapauksessa paastaan kylla Limaan, joten siita ei tartte murehtia :).
Ja niin, kaytiin siis muutama paiva sitten museossa, jossa oli naytilla mm. inkaprinsessa Juanita. Inkoilla oli tapana uhrata ihmislapsia vuorille, joita inkat piti jumalinaan. Naita uhrattuja ihmislapsia on loytynyt lahelle kymmenen Perusta ja Chilesta (viimesin kaks viikkoa sitten Cuscosta!). Uhrausseremoniassa tama lapsi ja "papit" kiipeavat korkealle vuorelle/tulivuorelle ja suorittavat kaikenlaisia uskonnollisia menoja. Naihin menoihin kuuluu mm. chichan (kirjotin varmasti vaarin) juottaminen lapselle. Tama juoma valmistetaan pureskelemalla tietyn kasvin siemenia ja suuhun syntynyt mosso sitten syljetaan kuppiin. Kun tata mossoa on tarpeeksi, syntyy siita kaymisreaktiossa alkoholipitoista juomaa. Inkat kayttivat tahan tietynmallisia kuppeja, joissa siemenet valuvat pohjassa olevaan suippo-osaan ja itse juoma jaa sitten pinnalle. Tata juotettiin lapsille uhrausseremoniass asen takia, etta ne humaltuisivat ja eivat karsisi itse hengenlahdosta niin paljoa. Lapset tapettiin nimittain iskemalla niita tietynlaisella pampulla vasempaan silmaan, jolloin kallo halkesi ja lapsi kuoli. Taman jalkeen se haudattiin vuoren seinamaan ja sekaan laitettiin kaikenlaisia uhrilahjoja (naita oli naytilla museossa). Naita hautoja nyt sitten arkeologit tms. ovat loytaneet ja yhdesta haudasta loytyi tama Juanita, joka oli esilla museossa! Se ei ole aito muumio, koska sen sisaelimet ovat tallella (sailyneet hyvin lumessa ja pakkasessa ja lisaksi tytto oli kaaritty paksuihin kankaisiin). Kasvot olivat kokonaan kuivuneet, koska ne olivat altistuneet auringolle, mutta tukka oli paassa!! En tajua, miten se on mahdollista, mutta siina se oli! Juanitaa sailytetaan n.20 asteen pakkasessa ja se olikin osittain ihan jaassa. Lisaksi se on samassa asennossa, jossa se oli haudassa (polvet koukussa ja kadet sylissa, se oli korkeampiarvoisten lasten asento).
Museo oli tosi mielenkiintonen ja koko tarina inkojen uhrausmenoista oli aika raaka. Jos oikein ymmarsin, nama lapset valittiin uhrattaviksi jo heti syntyman jalkeen. Niiden piti olla kauniita, terveita ja nuoria. DNA-testien avulla Juanitasta ollaan selvitetty mm. tyton kuolemaa edeltanyt terveydentila (tytto oli terve) ja ruokavalio. Jannaa!
Sanna, Arequipa
torstai 23. lokakuuta 2008
Arequipa
Taalla on ollu tahan asti tosi kuuma, mut just katottiin, et huomisesta lahtien pitais vissiin sataa (sadekausi on tosiaan aluillaan) ja ollaan just menossa kaheks paivaks Colca-kanjonille. Toivottavasti pilvia ei oo ihan koko kanjonin syvyydessa, et nakis jotain :). Ja sit oli tarkotus menna maanantaina bussilla takas Cuscoon, mut se tie on kuulemma poikki, koska maanviljelijat on nostanu kapinan ydinvoimalahanketta vastaan. Tanaan kuiteskin kuultiin museossa (oltiin kattomassa jaatynytta inkkarityttoa, myohemmin lisaa) ja yks nainen kertoi, etta kapinat ois jo ehka kapinoitu ja tie on ok. Saas naha sit maanantaina, et mita tapahtuu :).
Nyt ylos huoneeseen, koska aamulla pitaa herata aikasin!
Sanna, Arequipa
Nyt ylos huoneeseen, koska aamulla pitaa herata aikasin!
Sanna, Arequipa
tiistai 21. lokakuuta 2008
Puno
Punossa vietettiin siis kolme kokonaista paivaa tulopaivan lisaksi, eli torstaista sunnuntaihin. Maanantaina aamulla hypattiin taas bussiin ja matkattiin tanne Arequipaan.
Punon erikoisuus on siis Titicaca-jarvi, joka on maailman "korkein" jarvi eli siis sijaitsee n.3800 metrissa. Ja se on myos Etela-Amerikan suurin jarvi! Me otettiin tuntumaa jarveen extempore reissulla Uroksen saarille. Eli astuttiin siis veneeseen, joka vei meidat kahden tunnin kiertomatkalle ko. saarille. Itse saaret on aika mielenkiintoisia, silla ne kelluu. Saaria on useita (kymmenia?) ja joka saarella asuu oma porukkansa (presidentteineen jne, nain ainakin ymmarsin). Ekalla saarella tavattiin itse pressa, joka kertoi vahan tarkemmin, kuinka on mahdollista asua kelluvilla saarilla. Alin kerros saaresta on paksua juurta (Totora nimeltaan, piki luntata Wikipediasta), joka sitten kelluu. Totoran paalle sitten kasataan kaislan nakoisia Totoran "olkia" kerroksittain n. metrin verran. Naiden paalla sitten kaveltiin ja ne todellakin liikkui jalkojen alla! Ja jotkut kohdat oli selvasti vahan heikompia, koska yhden paikallisen jalka uppos sinne sekaan..En oo ihan varma, kuinka paksut ne Totoran juuret ovat, mutta ainakin enemman kuin 5 metria. Ja ne saaret ovat myos ankkuroitu paikoilleen, ettei tuuli kuljettaisi niita esim. Boliviaan :). Ja kaikki rakennukset on myos tehty samoista Totoran "kaisloista" (nahtiin kylla peltikattoja, huijausta!). Niilla on muuten oma koulunsakin yhdella saarella! Ilmeisesti on peruskoulua vastaava ja lukioon pitaa menna sitten Punoon.
Oli ihan mielenkiintoista kayda kylailemassa saarilla, vaikka ne oli ihan ylikaupallistettuja. Kaytiin kolmella eri saarella ja jokaisessa oli enemman matkamuistokojuja kuin asukkaiden koteja...Silta kantilta jai vahan keinotekoinen maku paikasta, mutta minkas teet. Uroksen saaret on nimittain lahimpana Punoa, joten tietenkin sinne virtaa eniten myos turisteja. Jarvella on myos tietenkin muita saaria, mutta ne olisivat olleet niin kaukana, etta siella olisi pitanyt viettaa yo ja meidan suunnitelmiin se ei sopinut. Lisaksi jarven "hienoutta" karisti vahan Punon satama, joka oli ihan kaameessa kunnossa. Siella oli kaikenlaista liejua ja vihreeta limaa, jotka haisi tosi pahalle! Ehka kasvava turismi alkaa pilaamaan jarvea? Mutta ei se tosiaan kokonaan ruma ollut, vesi oli ihan kirkasta syvemmalla ja taustalla nakyi hienosti vuoria ja aurinko paistoi natisti :).
Muuten vietettiin aikaa Punossa kierrellen ympari kaupunkia. Lauantaina oli uskonnollinen kristuksen ihmeen juhla (vapaasti suomennettu) ja joka puolella oli violetti-valkoisia -koristeita. Samoja koristeita ja kulkueita nahtiin n. viikkoa aikaisemmin Cuscossa ja myos Punossa ko. juhlaa juhlistettiin jo etukateen loppuviikosta. Lisaksi myos Punossa oli sunnuntaina sotilasparaatti trumpetteineen yms (kuten viikkoa aikaisemmin Cuscossa), joten paateltiin, etta se kuuluu perulaiseen sunnuntaihin (tai sitten tuohon juhlaan). Paraati kierteli ympari kavelykatua ja se oli pitka! Niin, ja lauantaina nahtiin tuore aviopari tulossa kirkosta autolle :). Eli kaikennakosta juhlaa riitti.
Puno oli tosiaan noin 3800 metrissa ja sain kokea, millainen on auringon sateily noissa korkeuksissa. Oon yrittany valttaa paljastamasta paanahkaani aurinkoon, koska se karahtaa tosi helposti (on kokemusta). No, sillon Uros-paivana mulla oli tukka auki ja tietty vahan paanahkaa esilla (vaikkakin suihkuttelin sekaan aurinkorasvaa). En ajatellu asiaa tarkemmin hostellilta lahtiessa, koska ei ollu tarkotus lahtee tosiaan jarvelle, mutta kuinkas sitten kavikaan :). Vaikka pidin hattua yli puolet ajasta jarvella, oli arska ilmeisesti paassyt puremaan vaaleaan paanahkaani veneella seilatessa, koska illalla suihkun jalkeen nahka oikein kuoriutui palasina pois...allottavaa! Pelkasin kaljuuntuvani silta osin paata, mut ilmeisesti saan pitaa tukkani :). Nyt tilanne on normalisoitunut, huh! Eli aurinko on tosiaan aika pahis nailla korkeuksilla! Ollaan rasvattu tiuhaan jokaista ihokohtaa, joten muilta palamisilta ollaan sailytty.
Yks juttu arsytti henkilokohtaisesti mua Punossa hyvin paljon! Se saa! Auringossa oli ihan hullun kuuma, mutta varjossa tai tuulen vireessa (jarvelta tuuli) oli taas kylma. Oli ihan mahotonta paattaa, mita laittaa paalle, joten yleensa pukeuduin n. kolmeen eri kerrokseen, joita sit purin tai puin uudelleen n. koko ajan. Rasittavaa? Kylla. Varsinkin mua tuo hairitsi kovin, koska mun keholla on taipumusta omaksua vaan aariolosuhteet, eli palelen tosi helposti ja alan hikoilemaan kuin pieni sika ehka viela helpommin. Onneks taalla Arequipassa on vaan kuuma koko ajan, hehee.
Lahettiin siis tanne maanantaina aamulla ja bussimatka oli aika inhottava. Oli taas aika kuuma, telkkarin leffan volyymi oli jotain ihan jarjetonta (otettiin videoo muistoks) ja mun matkapahoinvointi alko parin tunnin jalkeen. Mutta perille paastiin kuitenkin loppujen lopuks ilman mitaan isoja ongelmia (pahoinvointi helpotti, kun keskityin tuijottamaan vuoria eli en nahnyt loppumatkasta oikeastaan muuta kuin vuorten huippuja). Arequipasta sen verran, etta tan kaupungin ylla on otsonikerroksessa isoin aukko aikoihin just talla hetkella, joten parempi suojella herkkaa (paa)nahkaani oikein tehostetusti. Tan vierella on tulivuori nimelta El Misti ja lahella on myos kaks maailman suurta kanjonia (kummatkin kaks kertaa syvempia kuin jenkkien Grand Canyon). Eilen illalla kaytiin syomassa kaupungilla ja Plaza de Armas (eli keskusaukio jalleen) naytti oikein kivalta, koska rakennukset ovat vaaleita (niihin on kaytetty tulivuoren kivea tms). Miinuspuolena oli mun kortin katoaminen automaatin syovereihin, mutta sain sen tana aamuna takas ongelmitta (vaikka hostellin tati piti lahes varmana sita, et ne katkasee sen mun silmien eessa, niin kuulemma yleensa kay).
Ajateltiin viipya taalla vahan pidempaan ja otetaan sitten bussi takas Cuscoon, kun silta tuntuu :).
Sanna, Arequipa
Punon erikoisuus on siis Titicaca-jarvi, joka on maailman "korkein" jarvi eli siis sijaitsee n.3800 metrissa. Ja se on myos Etela-Amerikan suurin jarvi! Me otettiin tuntumaa jarveen extempore reissulla Uroksen saarille. Eli astuttiin siis veneeseen, joka vei meidat kahden tunnin kiertomatkalle ko. saarille. Itse saaret on aika mielenkiintoisia, silla ne kelluu. Saaria on useita (kymmenia?) ja joka saarella asuu oma porukkansa (presidentteineen jne, nain ainakin ymmarsin). Ekalla saarella tavattiin itse pressa, joka kertoi vahan tarkemmin, kuinka on mahdollista asua kelluvilla saarilla. Alin kerros saaresta on paksua juurta (Totora nimeltaan, piki luntata Wikipediasta), joka sitten kelluu. Totoran paalle sitten kasataan kaislan nakoisia Totoran "olkia" kerroksittain n. metrin verran. Naiden paalla sitten kaveltiin ja ne todellakin liikkui jalkojen alla! Ja jotkut kohdat oli selvasti vahan heikompia, koska yhden paikallisen jalka uppos sinne sekaan..En oo ihan varma, kuinka paksut ne Totoran juuret ovat, mutta ainakin enemman kuin 5 metria. Ja ne saaret ovat myos ankkuroitu paikoilleen, ettei tuuli kuljettaisi niita esim. Boliviaan :). Ja kaikki rakennukset on myos tehty samoista Totoran "kaisloista" (nahtiin kylla peltikattoja, huijausta!). Niilla on muuten oma koulunsakin yhdella saarella! Ilmeisesti on peruskoulua vastaava ja lukioon pitaa menna sitten Punoon.
Oli ihan mielenkiintoista kayda kylailemassa saarilla, vaikka ne oli ihan ylikaupallistettuja. Kaytiin kolmella eri saarella ja jokaisessa oli enemman matkamuistokojuja kuin asukkaiden koteja...Silta kantilta jai vahan keinotekoinen maku paikasta, mutta minkas teet. Uroksen saaret on nimittain lahimpana Punoa, joten tietenkin sinne virtaa eniten myos turisteja. Jarvella on myos tietenkin muita saaria, mutta ne olisivat olleet niin kaukana, etta siella olisi pitanyt viettaa yo ja meidan suunnitelmiin se ei sopinut. Lisaksi jarven "hienoutta" karisti vahan Punon satama, joka oli ihan kaameessa kunnossa. Siella oli kaikenlaista liejua ja vihreeta limaa, jotka haisi tosi pahalle! Ehka kasvava turismi alkaa pilaamaan jarvea? Mutta ei se tosiaan kokonaan ruma ollut, vesi oli ihan kirkasta syvemmalla ja taustalla nakyi hienosti vuoria ja aurinko paistoi natisti :).
Muuten vietettiin aikaa Punossa kierrellen ympari kaupunkia. Lauantaina oli uskonnollinen kristuksen ihmeen juhla (vapaasti suomennettu) ja joka puolella oli violetti-valkoisia -koristeita. Samoja koristeita ja kulkueita nahtiin n. viikkoa aikaisemmin Cuscossa ja myos Punossa ko. juhlaa juhlistettiin jo etukateen loppuviikosta. Lisaksi myos Punossa oli sunnuntaina sotilasparaatti trumpetteineen yms (kuten viikkoa aikaisemmin Cuscossa), joten paateltiin, etta se kuuluu perulaiseen sunnuntaihin (tai sitten tuohon juhlaan). Paraati kierteli ympari kavelykatua ja se oli pitka! Niin, ja lauantaina nahtiin tuore aviopari tulossa kirkosta autolle :). Eli kaikennakosta juhlaa riitti.
Puno oli tosiaan noin 3800 metrissa ja sain kokea, millainen on auringon sateily noissa korkeuksissa. Oon yrittany valttaa paljastamasta paanahkaani aurinkoon, koska se karahtaa tosi helposti (on kokemusta). No, sillon Uros-paivana mulla oli tukka auki ja tietty vahan paanahkaa esilla (vaikkakin suihkuttelin sekaan aurinkorasvaa). En ajatellu asiaa tarkemmin hostellilta lahtiessa, koska ei ollu tarkotus lahtee tosiaan jarvelle, mutta kuinkas sitten kavikaan :). Vaikka pidin hattua yli puolet ajasta jarvella, oli arska ilmeisesti paassyt puremaan vaaleaan paanahkaani veneella seilatessa, koska illalla suihkun jalkeen nahka oikein kuoriutui palasina pois...allottavaa! Pelkasin kaljuuntuvani silta osin paata, mut ilmeisesti saan pitaa tukkani :). Nyt tilanne on normalisoitunut, huh! Eli aurinko on tosiaan aika pahis nailla korkeuksilla! Ollaan rasvattu tiuhaan jokaista ihokohtaa, joten muilta palamisilta ollaan sailytty.
Yks juttu arsytti henkilokohtaisesti mua Punossa hyvin paljon! Se saa! Auringossa oli ihan hullun kuuma, mutta varjossa tai tuulen vireessa (jarvelta tuuli) oli taas kylma. Oli ihan mahotonta paattaa, mita laittaa paalle, joten yleensa pukeuduin n. kolmeen eri kerrokseen, joita sit purin tai puin uudelleen n. koko ajan. Rasittavaa? Kylla. Varsinkin mua tuo hairitsi kovin, koska mun keholla on taipumusta omaksua vaan aariolosuhteet, eli palelen tosi helposti ja alan hikoilemaan kuin pieni sika ehka viela helpommin. Onneks taalla Arequipassa on vaan kuuma koko ajan, hehee.
Lahettiin siis tanne maanantaina aamulla ja bussimatka oli aika inhottava. Oli taas aika kuuma, telkkarin leffan volyymi oli jotain ihan jarjetonta (otettiin videoo muistoks) ja mun matkapahoinvointi alko parin tunnin jalkeen. Mutta perille paastiin kuitenkin loppujen lopuks ilman mitaan isoja ongelmia (pahoinvointi helpotti, kun keskityin tuijottamaan vuoria eli en nahnyt loppumatkasta oikeastaan muuta kuin vuorten huippuja). Arequipasta sen verran, etta tan kaupungin ylla on otsonikerroksessa isoin aukko aikoihin just talla hetkella, joten parempi suojella herkkaa (paa)nahkaani oikein tehostetusti. Tan vierella on tulivuori nimelta El Misti ja lahella on myos kaks maailman suurta kanjonia (kummatkin kaks kertaa syvempia kuin jenkkien Grand Canyon). Eilen illalla kaytiin syomassa kaupungilla ja Plaza de Armas (eli keskusaukio jalleen) naytti oikein kivalta, koska rakennukset ovat vaaleita (niihin on kaytetty tulivuoren kivea tms). Miinuspuolena oli mun kortin katoaminen automaatin syovereihin, mutta sain sen tana aamuna takas ongelmitta (vaikka hostellin tati piti lahes varmana sita, et ne katkasee sen mun silmien eessa, niin kuulemma yleensa kay).
Ajateltiin viipya taalla vahan pidempaan ja otetaan sitten bussi takas Cuscoon, kun silta tuntuu :).
Sanna, Arequipa
perjantai 17. lokakuuta 2008
Cusco jatkuu...
Cuscossa oltiin viisi kokonaista paivaa, kunnes kuudennen paivan aamuna vaihdettiin paikkaa tanne Titicaca-jarven rannalle Punon kaupunkiin. Mutta palataan kuitenkin Cuscoon.
Kuten jo kerroin, saavuttiin vuorille lauantaina aamulla kello seitteman jalkeen. Eka paiva nukuttiin ja vahan pistettiin ruokaa nassuun. Loput paivat lahinna vietettiin lepposasti kavellen ympari citya, joka oli taysin erillainen kaupunki, mika tulee yleensa sanasta kaupunki mieleen. Rakennukset on kauhean vanhoja, komeita ja koristeltuja ja tiet olivat kapeita pikkuteita rakennusten valissa, joita pitkin autot yrittaa puikkelehtia (ei mahu kaks autoo vierekkain). Lisaksi joka puolella on rappusia (jyrkkia!) ja kavelyteita ei periaatteessa ole, paitsi n.puolen metrin kaistale (jos sitakaan) aina katujen reunoilla. Tammoista siis on tieverkosto keskusaukion lahettyvilla, muualla on kylla teita, joihin mahtuu useampikin kuin yksi auto :).
En muista kerroinko jo, mutta meidan hostelli oli keskusaukiolta (Plaza de Armas) ylos rinteeseen San Blasin alueella. Oli muuten ekoina paivina aika rankkaa kiiveta takas kotikoloon, siina ihan rehellisesti hengasty vaikka oli noussut rappusia vaan muutaman metrin. Mutta loppuajasta keho ilmeisesti tottu olosuhteisiin ja lepotaukoja ei tarvinnut pitaa enaa kovin montaa. Meijan hostelli oli ihan kiva. Mun pisteita laski huoneen kylmyys (kuten kerroin jo, ei patteria),mika oli nuhasena (sain rakataudin heti tokana paivana ja se jatkuu edelleen...) inhottavaa! Ikkunoiden ja oven reunoilla oli ihan kunnon raot, joista kylma yoilma paas vapaasti huoneeseen. Yolla oli kylla ihan lammin peittojen aamulla, mut aamut oli aika inhottavia. Paa oli taynna rakaa ja pitais uskaltautua jaatavaan huoneeseen vaihtamaan vaatteita lampiman peiton alta, iiiih. Mutta siitakin selvittiin hengissa eika se kylmyys varmaan ois ollu niiiin kamalaa, jos en ois ollu vahan kipee (Jussia se ei oikeastaa ees haitannu). Suihkussa kaynti oli muuten aika mielenkiintonen kokemus..Mutta hostelli oli siis ihan ok ja HALPA!
Cusco kaupunkina on aika nopeesti kierrelty ympari, koska se on aika pieni. Me ei otettu osaa mihinkaan kaupungin ulkopuolisiin aktiviteetteihin (vaellus, kosken asku jne), koska ne maksaa yleiseen hintatasoon verrattuna paljon ja haluttiin tottua rauhassa olosuhteisiin vuoristotaudin pelossa. Kylla me yhtena paivana kavuttiin Saqsaywamanille, joka kasittaa raunioita inka-ajoilta. Ei tosin maksettu sisaan, mutta kiivettiin viereiselle kukkulalle ihan ilmaseksi ja sielta katseltiin raunoita. Kyseiset rakennelmat on tuhoutuneet 80%:sti ja jaljelle oli jaanyt vain isoimmat kiven jarkaleet. Osa kivista oltiin roudattu alas kaupungiin rakennuksien seiniksi. Henkilokohtaisesti mun tietamys inkoista ja niiden rakennuksista on ihan retuperalla, enka lahtenyt tanne Peruun silla meiningilla,etta sit Suomessa voisin pitaa puolen tunnin seminaarin ko. asiasta. Vaikka lahtokohta on tama, niin en voi yhtaan vahatella niiden raunoiden ja muiden rakennusten arvoa tai muuta vastaavaa, koska onhan ne aika savayttavia! Lisaks oon sita mielta, etta kaikki opastetut kierrokset museoissa tai raunioilla ei oo mun juttu, koska mieluummin ite taaperran paikan paalla ja luen vaikka Lonely Planetista (meijan matkaopas), mita ko. jutuista sanotaan. Nain voin katevasti suodattaa kaiken epamielenkiintosen tiedon ja keskittya vaan niihin juttuihin, jotka oikeesti kiehtoo.
No niin. Eli ei olla siis kayty Machu Picchulla, joka tulee varmaan aika usealle mieleen Perusta tai Cuscosta. Me ollaan menossa viela Cuscoon (pakko, koska lento lahtee sielta), joten jatettiin sille tilaa myohemmalle. Inka Trail on neljan paivan vaellus ko. paikkaan ja oltiin (ainakin ma) ennen lahtoa Suomessa sita mielta, etta toki tarvotaan sinne. Nyt nain nuhasena ja sadekauden lahestyessa mieli on vahan muuttunut. Se trail on nimittain ihan tosi rankka ja en halua lahtee sinne puoli kuntoisena konttamaan niita makia ylos, koska en sais siita kuitenkaan siina tilassa mitaan irti (paitsi ketutusta). Lisaks se maksaa ainakin kolme kertaa enemman kuin juna! Mutta aika nayttaa, mita tapahtuu. Eletaan vaan paiva kerrallaan :).
Torstaina sitten aamulla noustiin Inka Express-bussiin, joka toi meidat noin kymmenessa tunnissa tanne Punoon. Ajateltiin vahan hemmotella ja ottaa tommonen kulkupeli nyt tahan suuntaan ja ehka koklata sitten halvempaa (toikin matka oli 30e, joka sisalti mm. ruoan, etta ei paha) vaihtoehtoa paluumatkalla. Bussi pysahty matkan aikana viis kertaa pikku kyliin. Kolmessa katseltiin raunioita, yhdessa lumihuippuisia vuoria (paikka oli 4338 metrissa) ja yhdessa syotiin (mm. alpacaa, en tieda suomennosta, mutta laamaa muistuttava elukka). Matkan varrella maisemat oli upeita ja nahtiin villeja elaimia, mm. flamengoja! Oli tosi kiva matkustaa maan tasalla eika lentaen, koska siina naki niin paljon vuoristoa, ihmisia, andien altiplanoa (pirun korkealla olevaa tasaista maastoa), ko. villeja seka kotielaimia, maatiloja jne.
Nain siis paattyi meidan eka etappi Cuscossa ja nyt ollaan ekaa paivaa Punossa. Sen verran pystyn jo tasta paikasta sanomaan, etta Titicaca-jarven rannalla tuulee hyytavasti, kaupunki on pieni mutta iloinen (eilen illalla kaduilla tanssittiin ja sama meno vissiin jatkuu tanaankin), paikalliset ovat olleet tosi ystavallisia ja hinnat on halvempia kuin Cuscossa. Ja meidan hostelli on tosi siisti! Tosin tanaan muuten sato vetta! Saat on ollu tosi hyvia (ekana iltana Cuscossa oli ukkosta, joka oli lahinna vaan hienon nakosta), vaikka ollaan sadekauden kynnyksella. Saatiedotuksen mukaan taallakin pitais tulla vetta lahipaivina, mut ei ne ennenkaan oo taalla pitany paikkaansa :). Tarkotus ois muuten olla taalla ehka maanantaihin asti (nyt on perjantai).
Sanna, Puno
Kuten jo kerroin, saavuttiin vuorille lauantaina aamulla kello seitteman jalkeen. Eka paiva nukuttiin ja vahan pistettiin ruokaa nassuun. Loput paivat lahinna vietettiin lepposasti kavellen ympari citya, joka oli taysin erillainen kaupunki, mika tulee yleensa sanasta kaupunki mieleen. Rakennukset on kauhean vanhoja, komeita ja koristeltuja ja tiet olivat kapeita pikkuteita rakennusten valissa, joita pitkin autot yrittaa puikkelehtia (ei mahu kaks autoo vierekkain). Lisaksi joka puolella on rappusia (jyrkkia!) ja kavelyteita ei periaatteessa ole, paitsi n.puolen metrin kaistale (jos sitakaan) aina katujen reunoilla. Tammoista siis on tieverkosto keskusaukion lahettyvilla, muualla on kylla teita, joihin mahtuu useampikin kuin yksi auto :).
En muista kerroinko jo, mutta meidan hostelli oli keskusaukiolta (Plaza de Armas) ylos rinteeseen San Blasin alueella. Oli muuten ekoina paivina aika rankkaa kiiveta takas kotikoloon, siina ihan rehellisesti hengasty vaikka oli noussut rappusia vaan muutaman metrin. Mutta loppuajasta keho ilmeisesti tottu olosuhteisiin ja lepotaukoja ei tarvinnut pitaa enaa kovin montaa. Meijan hostelli oli ihan kiva. Mun pisteita laski huoneen kylmyys (kuten kerroin jo, ei patteria),mika oli nuhasena (sain rakataudin heti tokana paivana ja se jatkuu edelleen...) inhottavaa! Ikkunoiden ja oven reunoilla oli ihan kunnon raot, joista kylma yoilma paas vapaasti huoneeseen. Yolla oli kylla ihan lammin peittojen aamulla, mut aamut oli aika inhottavia. Paa oli taynna rakaa ja pitais uskaltautua jaatavaan huoneeseen vaihtamaan vaatteita lampiman peiton alta, iiiih. Mutta siitakin selvittiin hengissa eika se kylmyys varmaan ois ollu niiiin kamalaa, jos en ois ollu vahan kipee (Jussia se ei oikeastaa ees haitannu). Suihkussa kaynti oli muuten aika mielenkiintonen kokemus..Mutta hostelli oli siis ihan ok ja HALPA!
Cusco kaupunkina on aika nopeesti kierrelty ympari, koska se on aika pieni. Me ei otettu osaa mihinkaan kaupungin ulkopuolisiin aktiviteetteihin (vaellus, kosken asku jne), koska ne maksaa yleiseen hintatasoon verrattuna paljon ja haluttiin tottua rauhassa olosuhteisiin vuoristotaudin pelossa. Kylla me yhtena paivana kavuttiin Saqsaywamanille, joka kasittaa raunioita inka-ajoilta. Ei tosin maksettu sisaan, mutta kiivettiin viereiselle kukkulalle ihan ilmaseksi ja sielta katseltiin raunoita. Kyseiset rakennelmat on tuhoutuneet 80%:sti ja jaljelle oli jaanyt vain isoimmat kiven jarkaleet. Osa kivista oltiin roudattu alas kaupungiin rakennuksien seiniksi. Henkilokohtaisesti mun tietamys inkoista ja niiden rakennuksista on ihan retuperalla, enka lahtenyt tanne Peruun silla meiningilla,etta sit Suomessa voisin pitaa puolen tunnin seminaarin ko. asiasta. Vaikka lahtokohta on tama, niin en voi yhtaan vahatella niiden raunoiden ja muiden rakennusten arvoa tai muuta vastaavaa, koska onhan ne aika savayttavia! Lisaks oon sita mielta, etta kaikki opastetut kierrokset museoissa tai raunioilla ei oo mun juttu, koska mieluummin ite taaperran paikan paalla ja luen vaikka Lonely Planetista (meijan matkaopas), mita ko. jutuista sanotaan. Nain voin katevasti suodattaa kaiken epamielenkiintosen tiedon ja keskittya vaan niihin juttuihin, jotka oikeesti kiehtoo.
No niin. Eli ei olla siis kayty Machu Picchulla, joka tulee varmaan aika usealle mieleen Perusta tai Cuscosta. Me ollaan menossa viela Cuscoon (pakko, koska lento lahtee sielta), joten jatettiin sille tilaa myohemmalle. Inka Trail on neljan paivan vaellus ko. paikkaan ja oltiin (ainakin ma) ennen lahtoa Suomessa sita mielta, etta toki tarvotaan sinne. Nyt nain nuhasena ja sadekauden lahestyessa mieli on vahan muuttunut. Se trail on nimittain ihan tosi rankka ja en halua lahtee sinne puoli kuntoisena konttamaan niita makia ylos, koska en sais siita kuitenkaan siina tilassa mitaan irti (paitsi ketutusta). Lisaks se maksaa ainakin kolme kertaa enemman kuin juna! Mutta aika nayttaa, mita tapahtuu. Eletaan vaan paiva kerrallaan :).
Torstaina sitten aamulla noustiin Inka Express-bussiin, joka toi meidat noin kymmenessa tunnissa tanne Punoon. Ajateltiin vahan hemmotella ja ottaa tommonen kulkupeli nyt tahan suuntaan ja ehka koklata sitten halvempaa (toikin matka oli 30e, joka sisalti mm. ruoan, etta ei paha) vaihtoehtoa paluumatkalla. Bussi pysahty matkan aikana viis kertaa pikku kyliin. Kolmessa katseltiin raunioita, yhdessa lumihuippuisia vuoria (paikka oli 4338 metrissa) ja yhdessa syotiin (mm. alpacaa, en tieda suomennosta, mutta laamaa muistuttava elukka). Matkan varrella maisemat oli upeita ja nahtiin villeja elaimia, mm. flamengoja! Oli tosi kiva matkustaa maan tasalla eika lentaen, koska siina naki niin paljon vuoristoa, ihmisia, andien altiplanoa (pirun korkealla olevaa tasaista maastoa), ko. villeja seka kotielaimia, maatiloja jne.
Nain siis paattyi meidan eka etappi Cuscossa ja nyt ollaan ekaa paivaa Punossa. Sen verran pystyn jo tasta paikasta sanomaan, etta Titicaca-jarven rannalla tuulee hyytavasti, kaupunki on pieni mutta iloinen (eilen illalla kaduilla tanssittiin ja sama meno vissiin jatkuu tanaankin), paikalliset ovat olleet tosi ystavallisia ja hinnat on halvempia kuin Cuscossa. Ja meidan hostelli on tosi siisti! Tosin tanaan muuten sato vetta! Saat on ollu tosi hyvia (ekana iltana Cuscossa oli ukkosta, joka oli lahinna vaan hienon nakosta), vaikka ollaan sadekauden kynnyksella. Saatiedotuksen mukaan taallakin pitais tulla vetta lahipaivina, mut ei ne ennenkaan oo taalla pitany paikkaansa :). Tarkotus ois muuten olla taalla ehka maanantaihin asti (nyt on perjantai).
Sanna, Puno
sunnuntai 12. lokakuuta 2008
Cusco
Kerrankin kirjotan siita paikasta, jossa ihan oikeesti ollaan talla hetkella! Ollaan nyt siis noin 3400 metrin korkeudella Cuscossa. Tultiin eilen aamulla ja lento Limasta tanne kesti tunnin. Kuvittelin, et taa vuori-ilmasto ois ollu jotenkin erilaista hengittaa ja vedinkin oikein aimo henkayksen heti koneesta poistuestani. No, ihan samanlaista se oli. Rinkat tuli jalleen mukana kiltisti ja meita tuli hakemaan kentalta hostellin henkilokuntaa. Taksimatka hostellille kasitti pikkuteita ja korkeita nousuja (taksi oli tosi pieni Daewoo-merkkinen kaara). Paastiin hyvin perille, mut loppumatkan rappuset oli kylla aika tuskallisia rinkkojen kanssa (kylla se ilma on tosiaan erilaista..).
Hostelli on Samay Wasi ja meidan huone on suht pieni, mutta siisti. Meijan ikkunasta nakee kivasti vuorille! Miinus huoneessa on se kylmyys (ei pattereita), joten aidin vaellussukat on enemman kuin hyvat yolla :). Eilen vaan nukuttiin ja kaytiin vahan syomassa ja nukuttiin lisaa. Nyt pitaa ottaa iisisti, ettei vuoristotauti yllata. On nimittain tosi raskasta kavella rappusia tai pelkkaa tieta ylospain! Sydan hakkaa miljoonasti (melkein), hengitys ei pelaa ja lihaksen puutuu heti. Tanaan on ollu ehka parempi paiva noiden suhteen, ainakin nain iltapaivasta.
Kaupunki on tassa vuorien keskella (ja siis vuorella itsekin) ja kadut on tosiaan tosi kapeita! Taalla parjaa paremmin englannilla kun Limassa ja turisteja taalla on muutenkin paaaljon enemman. Joka paikassa on pikkusia (ja vahan isompia) kojuja ja ostin jo yhen laukun ja hassut housut! Paikalliset on tosi ruskeita, mustahiuksisia ja vaatteet on tosi varikkaita. Vaikka ollaan otettu myos tanaan ihan hissukseen, on ensivaikutelma kaupungista tosi kiva :). Tanaan taalla oli joku iiiso juhla Plaza de Armaksella ja ympari kaupunkia, mutta ei olla ihan varmoja, mika se juhla on. Taallakin on muuten paaaukio nimelta Plaza de Armas, kuten Limassa ja useassa muussakin perulaisessa kaupungissa.
Nyt loppuu nettiaika, joten moimoi! Taalla menee oikein hyvin!
Sanna, Cusco
Hostelli on Samay Wasi ja meidan huone on suht pieni, mutta siisti. Meijan ikkunasta nakee kivasti vuorille! Miinus huoneessa on se kylmyys (ei pattereita), joten aidin vaellussukat on enemman kuin hyvat yolla :). Eilen vaan nukuttiin ja kaytiin vahan syomassa ja nukuttiin lisaa. Nyt pitaa ottaa iisisti, ettei vuoristotauti yllata. On nimittain tosi raskasta kavella rappusia tai pelkkaa tieta ylospain! Sydan hakkaa miljoonasti (melkein), hengitys ei pelaa ja lihaksen puutuu heti. Tanaan on ollu ehka parempi paiva noiden suhteen, ainakin nain iltapaivasta.
Kaupunki on tassa vuorien keskella (ja siis vuorella itsekin) ja kadut on tosiaan tosi kapeita! Taalla parjaa paremmin englannilla kun Limassa ja turisteja taalla on muutenkin paaaljon enemman. Joka paikassa on pikkusia (ja vahan isompia) kojuja ja ostin jo yhen laukun ja hassut housut! Paikalliset on tosi ruskeita, mustahiuksisia ja vaatteet on tosi varikkaita. Vaikka ollaan otettu myos tanaan ihan hissukseen, on ensivaikutelma kaupungista tosi kiva :). Tanaan taalla oli joku iiiso juhla Plaza de Armaksella ja ympari kaupunkia, mutta ei olla ihan varmoja, mika se juhla on. Taallakin on muuten paaaukio nimelta Plaza de Armas, kuten Limassa ja useassa muussakin perulaisessa kaupungissa.
Nyt loppuu nettiaika, joten moimoi! Taalla menee oikein hyvin!
Sanna, Cusco
Lima
Perun paakaupunkiin, Limaan, saavuttiin keskiviikkona 8.10 kello viiden jalkeen paivalla hieman ehka sekavin fiiliksin. Rinkat tuli jalleen kiltisti mukana ja saatiin taytettya melkein kokonaan maihintulokortitkin. Kentalta alkoi sitten mun ykkospainajainen - taksimatka hostellille. Matkaoppaista ja ulkoministerion sivuilta sai lukea, kuinka nimenomaan Liman lentokentalle johtavalla tiella express kidnapping on yleistynyt viime aikoina. Eli siina joku paha seta pysayttaa taksin ja pakottaa matkustajat ulos ja pyssyn kanssa uhaten pakottaa nostamaan tilin tyhjaksi, iiiik. No, meidan hostellilla oli sopimus turvallisen taxi Greenin kanssa, jonka tiskille kipitettiin heti virallisten juttujen jalkeen. Meidan taksi oli hieno musta auto, josta oli tummennettu kaikki lasit, paitsi etuikkuna. Siis jopa etusivuikkunatkin! Mun pelot osoittautuivat taysin turhiksi, vaikken oikeen pystyny silti ottaan rennosti matkan aikana. Ja kun maisemat oli suhteellisen karut verrattuna mihinkaan aikaisempaan maahan, jossa on tullu kaytya, niin huokasin ison huokauksen, kun vihdoin paastiin rinkkojemme kanssa hostelliin sisalle.
Hostelli sijaitsi Liman turvallisessa ja suht modernissa kaupunginosassa, Mirafloreksessa. Meidan hostellin nimi oli Albergue Miraflores House ja se vaikutti heti ensi silmayksella tosi kotoisalta! Meidan huone oli oikeastaan neljan hengen huone eli aika iso. Iso miinus oli tosi ihmeellinen haju! Jussi nimeskin heti sen autotalliks :). Muuten se oli tosi siisti ja meilla oli oma telkkarikin ja kylppari. Oltiin kolmannessa kerroksessa ja siella oli oma tietokone (joka jopa toimi ja netti oli nopea!) ja keittio.
Keskiviikkona kaytiin vaan lahella olevassa supermarketissa, Wongissa, ostamassa vetta ja painuttiin nukkumaan. Seuraavana paivana oli ohjelmassa Liman keskustaan tutustuminen. Koska taksit oli niin pelottavia ja kavely kivaa, kuljettiin siis omin jaloin koko paiva. No, itse matka sinne keskustaan olikin vahan hmm...kaaosmainen! Liikenne oli ihan kun villista lannesta (jossain Limaa kutsuttiinkin wild wild westiksi, hehe) ja autot kamalia eli se pakokaasun maara oli ihan jarkyttava. Lisaksi matkassa meni varmasti yli tunti (meilla ei ollu kelloja, ettei kukaan ryovaa niita) ja kavelytiet oli valista aika mielenkiintoisessa kunnossa. Mutta reitti oli siis turvallinen (kysyttiin hostellilta) eli ainoa hairitseva tekija (tietty pakokaasujen lisaks) oli paikallisten tuijotus. Erotuttiin nimittain hieman porukasta. Nahtiin silla kadulla kaks muuta valkoihosta, haha! Niin ja olihan se myos vahan ikavaa, et katujen nimia ei oltu merkattu kunnolla eli toisin sanoen, ei ollenkaan. Ja kun siella kadulla ei todellakaan huvittanut kaivaa karttaa esiin (matkaopaassa sanottiin pahimman mokan olevan just kartan lukeminen muualla kun esim. kahvilassa), loppumatkasta meinas vahan suunta kadota. Loydettiin sit turisti-info ja muutamalla hikisella espanjan sanalla saatiin oikea suunta selville ja loydettiin haluttu katu. Kaikki hurjat kaks paikkaa keskustassa, jossa kaytiin, oli Plaza de Armas (keskusaukio) ja katu, jossa oli kymmenia kauppoja. Kaveltiin tama ko. katu paasta paahan ja ma avasin mun matkatilin eli ostin kengat :). Barcelonasta en ostanu majotuksen ja ruoan liskas mitaan, jote nyt paatin ravayttaa. Varsinkin, kun mun edelliset kengat oli jo vahan karsineen nakoset. Ostin siis Converset (aidot) ja ne makso euroissa muistaakseni noin 30! Muuten katu oli oikein hieno, kun sita reunusti seka tosi vanhoja rakennuksia etta uudempia, varikkaita taloja. Siella oli myos hirveesti poliiseja ja tosi pelottavan nakosia poliisikoiria! Niilla oli oikeen nahkamaskit. Ja poliisit kulki semmosilla minipanssarivaunujen nakosilla kulkupeleilla ja yks kurkki ulos pyssyn kanssa (jossa oli oikeen joku tahtaysteline). Etta Wild Wild West tosiaan. Mutta meita ei siis ryostetty eika uhkailtu eika mitaan muutakaan pahaa :). Kuvia otettiin tulomatkalla tosi vahan, mut paluumatkalla oli jo rennompi fiilis ja napsittiin muutama muistokuvakin. Loppuilta menikin sitten Latin american Idols:ia kattoessa ja lukiessa kirjoja. Kerrankin otettiin lepposasti, ah!
Perjantai oli sitten meidan viimeinen paiva (ja toinen) Limassa, koska meidan lento Cuscoon lahti lauantaina aamulla klo 6 ja meille tilattiin hostellille taksi kello kolmeksi. Perjantaina kaveltiin sitten naita uusia kaupunginosia lapi eli Mirafloresta ja San Isidroa. San Isidro on Liman keskustan ja Mirafloreksen valissa. Liikenne siella oli vahan rauhallisempaa ja enaa ei tarvinnu niistaa mustaa rakaa. Lisaksi loydettiin kiva puisto ja paljon kauppoja. Ja perjantaina muuten paisto aurinko! Keskiviikolle ja torstaillekin oli luvattu aurinkoista, mut taivas oli kylla ihan harmaa. Perjantaina arksa kuitenkin paisto ja ma poltin nenani, koska arska tuli vahan yllattaen esiin. Perjantaina myohemmin kaytiin kattomassa rantaa ja se oli kylla tosi upean nakoinen! Ei se siis ollu uimaranta (vaikka oli siella surffareita) vaan katseltiin merta korkeammalta semmoisen jyrkanteen paalta. Aurinko oli just laskemassa ja Tyyni valtameri naytti kylla hianolta :). Sielta jyrkanteilta porukka hyppi alas semmosilla liitovarjoilla, mika naytti aika hurjalta! Koko paikka oli tosi siisti ja se kylla kruunas koko Liman reissun.
Lauantaina tosiaan lahettiin aamuyolla kolmelta taksilla kentalle. Olin taas suht paniikissa, koska ajatus Liman kadulle (vaikka edes Mirafloreksen) menemisesta kaikkien meijan kamojen kanssa lauantaina kello 3:00 ei ollu mikaan kaikista miellyttavin. Ja taksikin naytti tosi oudolta. Mutta se oli hostellin tilaama, joten ei siina ollu mitaan pelattavaa. No, joka risteyksessa kuiteskin syke nous, kun tuli mieleen taas ne express kidnappaajat. Paastiin taas jalleen turvallisesti kentalle ja koneeseen (terveisia nyt Cuscosta nettikahvilasta).
Kaikki se "pelottelu" Liman vaarallisuudesta oli ainakin meidan kohalla ihan liioteltua. Meille ei kayny siella yhtaan mitaan. Maalaisjarella paasee aika pitkalle, kun ei kanna mukana koko omaisuutta ja jattaa kaikki kellot ja helmikorvakorut kotiin eika pista mitaan ykkoskuteita paalle. Ja koska siella oli tosi paljon epavirallisia (ja ehka vaarallisia) takseja liikenteessa, oli paljon parempi vaihtoehto kavella itse turvallisia reitteja ja kaikki pakolliset taksit tilata hostellin kautta. Ja lisaks, kun ottaa valokuvat nopeesti ja katsoo kartasta reitit etukateen tai kahviloissa, ei leimaudu heti rahakkaaksi turistiksi, joka ois kiva vaikka ryostaa. Mutta tottakai siella piti olla varuillaan ja ehka kaikki pelottavat ajatukset vaan takas sen, ettei alkanu liian rempseeks ja paatyny ryostetyks.
Lima oli tosi kaaottinen paikka ja nuo kaks paivaa siella oli ihan riittavia. Mutta ei se silti mikaan huono paikka todellakaan ollut. Sai vahan perspektiivia asioihin, kun naki turistihostellien ulkopuolelle slummeihin ja muutenkin kehitysmaan fiilis oli koko ajan lasna. Modernimmat kaupunginosat toi paikkaan varia ja lopulta paikasta ja tosi kiva kuva :). En ehka suosittelis Limaa kellekaan viikon ulkomaanreissun kohteeks, mutta tommosena valietappina se oli just bueno!
Sanna, Cusco
Hostelli sijaitsi Liman turvallisessa ja suht modernissa kaupunginosassa, Mirafloreksessa. Meidan hostellin nimi oli Albergue Miraflores House ja se vaikutti heti ensi silmayksella tosi kotoisalta! Meidan huone oli oikeastaan neljan hengen huone eli aika iso. Iso miinus oli tosi ihmeellinen haju! Jussi nimeskin heti sen autotalliks :). Muuten se oli tosi siisti ja meilla oli oma telkkarikin ja kylppari. Oltiin kolmannessa kerroksessa ja siella oli oma tietokone (joka jopa toimi ja netti oli nopea!) ja keittio.
Keskiviikkona kaytiin vaan lahella olevassa supermarketissa, Wongissa, ostamassa vetta ja painuttiin nukkumaan. Seuraavana paivana oli ohjelmassa Liman keskustaan tutustuminen. Koska taksit oli niin pelottavia ja kavely kivaa, kuljettiin siis omin jaloin koko paiva. No, itse matka sinne keskustaan olikin vahan hmm...kaaosmainen! Liikenne oli ihan kun villista lannesta (jossain Limaa kutsuttiinkin wild wild westiksi, hehe) ja autot kamalia eli se pakokaasun maara oli ihan jarkyttava. Lisaksi matkassa meni varmasti yli tunti (meilla ei ollu kelloja, ettei kukaan ryovaa niita) ja kavelytiet oli valista aika mielenkiintoisessa kunnossa. Mutta reitti oli siis turvallinen (kysyttiin hostellilta) eli ainoa hairitseva tekija (tietty pakokaasujen lisaks) oli paikallisten tuijotus. Erotuttiin nimittain hieman porukasta. Nahtiin silla kadulla kaks muuta valkoihosta, haha! Niin ja olihan se myos vahan ikavaa, et katujen nimia ei oltu merkattu kunnolla eli toisin sanoen, ei ollenkaan. Ja kun siella kadulla ei todellakaan huvittanut kaivaa karttaa esiin (matkaopaassa sanottiin pahimman mokan olevan just kartan lukeminen muualla kun esim. kahvilassa), loppumatkasta meinas vahan suunta kadota. Loydettiin sit turisti-info ja muutamalla hikisella espanjan sanalla saatiin oikea suunta selville ja loydettiin haluttu katu. Kaikki hurjat kaks paikkaa keskustassa, jossa kaytiin, oli Plaza de Armas (keskusaukio) ja katu, jossa oli kymmenia kauppoja. Kaveltiin tama ko. katu paasta paahan ja ma avasin mun matkatilin eli ostin kengat :). Barcelonasta en ostanu majotuksen ja ruoan liskas mitaan, jote nyt paatin ravayttaa. Varsinkin, kun mun edelliset kengat oli jo vahan karsineen nakoset. Ostin siis Converset (aidot) ja ne makso euroissa muistaakseni noin 30! Muuten katu oli oikein hieno, kun sita reunusti seka tosi vanhoja rakennuksia etta uudempia, varikkaita taloja. Siella oli myos hirveesti poliiseja ja tosi pelottavan nakosia poliisikoiria! Niilla oli oikeen nahkamaskit. Ja poliisit kulki semmosilla minipanssarivaunujen nakosilla kulkupeleilla ja yks kurkki ulos pyssyn kanssa (jossa oli oikeen joku tahtaysteline). Etta Wild Wild West tosiaan. Mutta meita ei siis ryostetty eika uhkailtu eika mitaan muutakaan pahaa :). Kuvia otettiin tulomatkalla tosi vahan, mut paluumatkalla oli jo rennompi fiilis ja napsittiin muutama muistokuvakin. Loppuilta menikin sitten Latin american Idols:ia kattoessa ja lukiessa kirjoja. Kerrankin otettiin lepposasti, ah!
Perjantai oli sitten meidan viimeinen paiva (ja toinen) Limassa, koska meidan lento Cuscoon lahti lauantaina aamulla klo 6 ja meille tilattiin hostellille taksi kello kolmeksi. Perjantaina kaveltiin sitten naita uusia kaupunginosia lapi eli Mirafloresta ja San Isidroa. San Isidro on Liman keskustan ja Mirafloreksen valissa. Liikenne siella oli vahan rauhallisempaa ja enaa ei tarvinnu niistaa mustaa rakaa. Lisaksi loydettiin kiva puisto ja paljon kauppoja. Ja perjantaina muuten paisto aurinko! Keskiviikolle ja torstaillekin oli luvattu aurinkoista, mut taivas oli kylla ihan harmaa. Perjantaina arksa kuitenkin paisto ja ma poltin nenani, koska arska tuli vahan yllattaen esiin. Perjantaina myohemmin kaytiin kattomassa rantaa ja se oli kylla tosi upean nakoinen! Ei se siis ollu uimaranta (vaikka oli siella surffareita) vaan katseltiin merta korkeammalta semmoisen jyrkanteen paalta. Aurinko oli just laskemassa ja Tyyni valtameri naytti kylla hianolta :). Sielta jyrkanteilta porukka hyppi alas semmosilla liitovarjoilla, mika naytti aika hurjalta! Koko paikka oli tosi siisti ja se kylla kruunas koko Liman reissun.
Lauantaina tosiaan lahettiin aamuyolla kolmelta taksilla kentalle. Olin taas suht paniikissa, koska ajatus Liman kadulle (vaikka edes Mirafloreksen) menemisesta kaikkien meijan kamojen kanssa lauantaina kello 3:00 ei ollu mikaan kaikista miellyttavin. Ja taksikin naytti tosi oudolta. Mutta se oli hostellin tilaama, joten ei siina ollu mitaan pelattavaa. No, joka risteyksessa kuiteskin syke nous, kun tuli mieleen taas ne express kidnappaajat. Paastiin taas jalleen turvallisesti kentalle ja koneeseen (terveisia nyt Cuscosta nettikahvilasta).
Kaikki se "pelottelu" Liman vaarallisuudesta oli ainakin meidan kohalla ihan liioteltua. Meille ei kayny siella yhtaan mitaan. Maalaisjarella paasee aika pitkalle, kun ei kanna mukana koko omaisuutta ja jattaa kaikki kellot ja helmikorvakorut kotiin eika pista mitaan ykkoskuteita paalle. Ja koska siella oli tosi paljon epavirallisia (ja ehka vaarallisia) takseja liikenteessa, oli paljon parempi vaihtoehto kavella itse turvallisia reitteja ja kaikki pakolliset taksit tilata hostellin kautta. Ja lisaks, kun ottaa valokuvat nopeesti ja katsoo kartasta reitit etukateen tai kahviloissa, ei leimaudu heti rahakkaaksi turistiksi, joka ois kiva vaikka ryostaa. Mutta tottakai siella piti olla varuillaan ja ehka kaikki pelottavat ajatukset vaan takas sen, ettei alkanu liian rempseeks ja paatyny ryostetyks.
Lima oli tosi kaaottinen paikka ja nuo kaks paivaa siella oli ihan riittavia. Mutta ei se silti mikaan huono paikka todellakaan ollut. Sai vahan perspektiivia asioihin, kun naki turistihostellien ulkopuolelle slummeihin ja muutenkin kehitysmaan fiilis oli koko ajan lasna. Modernimmat kaupunginosat toi paikkaan varia ja lopulta paikasta ja tosi kiva kuva :). En ehka suosittelis Limaa kellekaan viikon ulkomaanreissun kohteeks, mutta tommosena valietappina se oli just bueno!
Sanna, Cusco
torstai 9. lokakuuta 2008
Barcelona
Talla hetkella ollaan kylla jo Perun maalla, mutta yritan tehda pienoisen tiivistelman meidan ajasta Barcelonan kaapungissa. Taa nappis on ihan karsee, etta kirjotusvirheet menee sit sen piikkiin.
Barcelonaan saavuttiin siis perjantaina 3.10. joskus ilta yheksan jalkeen. Kentalta siirryttiin sujuvasti keskustaan Aerobussilla ja vedettiin perinteisesti oman pysakin ohi (nain kavi myos n. vuosi sitten Kroatiassa kotiin lahdon hetkella). Hostelli oli hetken hakusessa, mut lopulta se loytykin ihan lahelta. Hostellin nimi oli Hostal Central ja se osoittautui oikein kivaksi pikkuhostelliksi, jossa aanieristysta ei ollut laisinkaan. Meidan huone numero 3:een kuului mm. ovisummeri, aulan puheet seka viemarin toiminta. Eli Jussin korvatulpat takas unet. Muuten hostelli oli kylla rauhallinen ja koska suurimmassa osassa huoneista oli omat vessat ja suihkut (meilla ei), yleiset vessat ja suihkut oli aina vapaana. Sijainti oli just bueno, mm. La Ramblalle meni muutama minsa kavellen.
Muutenkin kaveltiin joka paiva aamusta iltaan siihen asti, etta jalkoihin sattu lahes niin paljon, etta yhtakaan askelta ei enaa voitu ottaa. Ei vaan malttanu ottaa iisisti, kun ties, etta oltiin perilla nelja kokonaista paivaa ja et kaupunki on ihan hiton hieno ja iso. Kiivettiin mm. Parc Guelliin (saksalaisessa yylla toi Guellin u. En vaan saa sita talla koneella tehtya) ja Montjuicin linnalle. Gaudin rakennukset Parc Guellissa oli nain luonnontieteilijan silmaan hyvin omituisia, mutta erikoisen hienoja. Lisaksi sielta puistosta oli kivat nakymat kaupunkiin. Montjuicin linna oli upea ilmestys ja maisemat sielta ylhaalta oli vielakin upeampia! Lisaksi nahtiin Olympiastadion, joka oli tietenkin hieno. Lisaksi stadionin edusta maamerkkeineen oli aika nayttava. Oli varmaan hienot kisat vuonna 1992 :). Muita nahtyja kohteita oli mm. Placa Cascades (korean nakoinen iso rakennus), jonka edustalla nahtiin miesmalli poseeraamassa puvun ja eri krakojen kanssa. Sielta naki myos hienosti ympari kaupunkia, varsinkin kun saa oli aurinkoinen ja kirkas. Muutenkin paikka oli tosi viihtyisa ja leppoisa.
Kaikki edella mainitut paikat olivat siis vahan korkeammalla ja vahan matalammalla kaytiin mm. rantsussa (ihan tavallinen meren ranta) ja satamassa, joka oli taynna parkkeerattuja purjeveneita. Hienoja nahtavyyksia oli myos Sagrada Familia (Gaudin suunnittelema iiiso katedraali. Kannattaa googlettaa kuvahaulla, jos ei ole itse sita viela nahnyt!), Kolumbuksen patsas (sen juurella nahtiin kaupungin sopoin koiranpentu! Siella oli muuten paljon cockerspanieleita.), Santa Maria del Mar (goottityylinen kirkko, tosi hieno varsinkin sisalta!) ja paaaaljon muita. Ei keritty kiertelemaan kaikkia paikkoja mitenkaan! Ois siella oli toki turistibusseja, jotka ois vieny meita ympari citya, mut me suosittiin omia henkilokohtaisia moottoreita.
Yksi mahtava kokemus tuli koettua Camp Noulla eli jalkkisjoukkue FC Barcelonan kotistadionilla. Oltiin nimittain kattomassa pelia!! Voi apua, kun se stadion oli ISO! Sinne mahtuu 90 000 ihmist ja meijan kanssa siella iltaa vietti reilut 75 000 katsojaa. Ja kylla muuten huimas jopa mua. Istuttiin aika ylhaalla ja silti nahtiin tosi hyvin kentalle (mm. pelaajien numerot) eli pisteet insinoorille. Itse pelin FC Barcelona vei 6-1 (vastustaja oli Athletico Madrid) ja lukuisten maalien ansiosta stadionilla oli ainakin elamaa (eikohan sita ois kylla muutenkin ollu). Espanjalaiset oli oikein kiltti jalkkiskansaa, koska ei nahty yhtaan sikakannilaista, tappelua tai muuta kahakkaa! Ja kaikki yli 75 000 ihmista poistu stadionilta pelin jalkeen ihan rauhassa. Ehka nuo etelan ihmiset on luonnostaan jo syntymahumalassa, niin niiden ei tarvii hakea fiilista pullosta :). Mutta oli siis MAHTAVA kokemus!
Nyt alkaa ottaan taa hiton nappis hermoon niin kovaa, et lopetan. Taytyy viela sanoo, et en yhtan ihmettele, miks ihmiset kehuu Barcelonaa aina maasta taivaisiin - se oli ihan loistava paikka! Ja siella muuten paisto arska koko ajan :).
Sanna, Lima
Barcelonaan saavuttiin siis perjantaina 3.10. joskus ilta yheksan jalkeen. Kentalta siirryttiin sujuvasti keskustaan Aerobussilla ja vedettiin perinteisesti oman pysakin ohi (nain kavi myos n. vuosi sitten Kroatiassa kotiin lahdon hetkella). Hostelli oli hetken hakusessa, mut lopulta se loytykin ihan lahelta. Hostellin nimi oli Hostal Central ja se osoittautui oikein kivaksi pikkuhostelliksi, jossa aanieristysta ei ollut laisinkaan. Meidan huone numero 3:een kuului mm. ovisummeri, aulan puheet seka viemarin toiminta. Eli Jussin korvatulpat takas unet. Muuten hostelli oli kylla rauhallinen ja koska suurimmassa osassa huoneista oli omat vessat ja suihkut (meilla ei), yleiset vessat ja suihkut oli aina vapaana. Sijainti oli just bueno, mm. La Ramblalle meni muutama minsa kavellen.
Muutenkin kaveltiin joka paiva aamusta iltaan siihen asti, etta jalkoihin sattu lahes niin paljon, etta yhtakaan askelta ei enaa voitu ottaa. Ei vaan malttanu ottaa iisisti, kun ties, etta oltiin perilla nelja kokonaista paivaa ja et kaupunki on ihan hiton hieno ja iso. Kiivettiin mm. Parc Guelliin (saksalaisessa yylla toi Guellin u. En vaan saa sita talla koneella tehtya) ja Montjuicin linnalle. Gaudin rakennukset Parc Guellissa oli nain luonnontieteilijan silmaan hyvin omituisia, mutta erikoisen hienoja. Lisaksi sielta puistosta oli kivat nakymat kaupunkiin. Montjuicin linna oli upea ilmestys ja maisemat sielta ylhaalta oli vielakin upeampia! Lisaksi nahtiin Olympiastadion, joka oli tietenkin hieno. Lisaksi stadionin edusta maamerkkeineen oli aika nayttava. Oli varmaan hienot kisat vuonna 1992 :). Muita nahtyja kohteita oli mm. Placa Cascades (korean nakoinen iso rakennus), jonka edustalla nahtiin miesmalli poseeraamassa puvun ja eri krakojen kanssa. Sielta naki myos hienosti ympari kaupunkia, varsinkin kun saa oli aurinkoinen ja kirkas. Muutenkin paikka oli tosi viihtyisa ja leppoisa.
Kaikki edella mainitut paikat olivat siis vahan korkeammalla ja vahan matalammalla kaytiin mm. rantsussa (ihan tavallinen meren ranta) ja satamassa, joka oli taynna parkkeerattuja purjeveneita. Hienoja nahtavyyksia oli myos Sagrada Familia (Gaudin suunnittelema iiiso katedraali. Kannattaa googlettaa kuvahaulla, jos ei ole itse sita viela nahnyt!), Kolumbuksen patsas (sen juurella nahtiin kaupungin sopoin koiranpentu! Siella oli muuten paljon cockerspanieleita.), Santa Maria del Mar (goottityylinen kirkko, tosi hieno varsinkin sisalta!) ja paaaaljon muita. Ei keritty kiertelemaan kaikkia paikkoja mitenkaan! Ois siella oli toki turistibusseja, jotka ois vieny meita ympari citya, mut me suosittiin omia henkilokohtaisia moottoreita.
Yksi mahtava kokemus tuli koettua Camp Noulla eli jalkkisjoukkue FC Barcelonan kotistadionilla. Oltiin nimittain kattomassa pelia!! Voi apua, kun se stadion oli ISO! Sinne mahtuu 90 000 ihmist ja meijan kanssa siella iltaa vietti reilut 75 000 katsojaa. Ja kylla muuten huimas jopa mua. Istuttiin aika ylhaalla ja silti nahtiin tosi hyvin kentalle (mm. pelaajien numerot) eli pisteet insinoorille. Itse pelin FC Barcelona vei 6-1 (vastustaja oli Athletico Madrid) ja lukuisten maalien ansiosta stadionilla oli ainakin elamaa (eikohan sita ois kylla muutenkin ollu). Espanjalaiset oli oikein kiltti jalkkiskansaa, koska ei nahty yhtaan sikakannilaista, tappelua tai muuta kahakkaa! Ja kaikki yli 75 000 ihmista poistu stadionilta pelin jalkeen ihan rauhassa. Ehka nuo etelan ihmiset on luonnostaan jo syntymahumalassa, niin niiden ei tarvii hakea fiilista pullosta :). Mutta oli siis MAHTAVA kokemus!
Nyt alkaa ottaan taa hiton nappis hermoon niin kovaa, et lopetan. Taytyy viela sanoo, et en yhtan ihmettele, miks ihmiset kehuu Barcelonaa aina maasta taivaisiin - se oli ihan loistava paikka! Ja siella muuten paisto arska koko ajan :).
Sanna, Lima
torstai 2. lokakuuta 2008
1!!!
Menemättä tarkemmin yksityiskohtiin, viime päivinä on ollut sellaista draamaa ilmassa, että apua. Nyt kuitenkin noin 26 tuntia ennen lähtöö voin suht varmasti sanoa, että oikeesti lähetään!! Ja arvatkaa, mua jännittää! :D En muista, et millon viimeks oisin jännittäny ennen matkalle lähtöä. Nyt on mahassa semmonen kutina koko ajan, jos yhtään mietin seuraavia paria kuukautta. Hihihii, vähän jännää!
Äsken otin itteeni niskasta kiinni ja aloin täyttämään rinkkaa ja reppua. Ja plaaah, kun ne painaa paljon. En tajua, kuinka Jussi sai tavaransa mahtumaan 11 kiloon?? Mulla kiloja on vähän enemmän, riippuu kuinka paljon meijän vaaka näyttää väärin. Ja kummatkin kassit on suht täysiä, mikä on toisaalta ihan jees juttu. Nyt ei ainakaan tuu ostettua mitään posliinihevosia Barcelonan torilta, koska ne ei yksinkertasesti mahu kyytiin. Toisaalta en tajua, kuinka saan kannettua tota rinkkaa, koska sen selkään saamisessakin mulla on vähän ongelmia..tai sit vaan väärä tekniikka (epäilen jälkimmäistä). Mutta melkein kaikki tavarat on nyt sullottuna mukaan (paitsi kamera) ja pienen hienosäädön jälkeen on meikäläisen laukut ready to go!
En edes halua alkaa miettimään, että onkohan mulla nyt kaikki mahdollinen mukana. Kuitenkin muistan 103 asiaa, jotka vielä puuttuu..Kunhan on passi, rahat, keltakuumekortti, lentoliput, tarvittavat lääkkeet ja muut tommoset messissä, niin eiköhän sitä luulis pärjäävän. Yöpuku! Yöpuku pitää muistaa. Varmasti unohan sen, koska mulla ei oikeestaan oo mitään kunnollista yöpukua ja toisaalta sille ei oikein enää olis tilaa..Kenkäongelman ratkaisin kelpuuttamalla suht rumat Kanadasta ostetut kenkulit mun kävelykengiksi ja eilen sain Brasilian tuliaiset eli Havaianakset (??) (=flip-flopit) vielä mukaan.
Kokoajan tuntuu siltä, et pitäis mennä räpläämään noita kamoja, mut ajattelin ottaa nyt harkitusti etäisyyttä niihin, ettei hermo mene kokonaan. Eniten mietityttää Perun kylmät yöt, että jäädynkö sinne ihan kokonaan. Villahousut kun on hukassa (sellaset ihanat myrkyn vihreet), niin tyydyn juoksutrikoisiin jalkojen lämmikkeenä. Ja jos en pärjää, niin ostan jotkut marsunvillaset pöksyt sieltä sitten.
Palaan asiaan seuraavan kerran sitten ehkä Barcelonasta, hehee :). Ja tosiaan en oo vielä antanu tätä osotetta kellekään, joten otan tämmösen itsenäisen varaslähdön, kun tätä yksinäni täällä naputtelen.
Sanna, Säynätsalo.
Äsken otin itteeni niskasta kiinni ja aloin täyttämään rinkkaa ja reppua. Ja plaaah, kun ne painaa paljon. En tajua, kuinka Jussi sai tavaransa mahtumaan 11 kiloon?? Mulla kiloja on vähän enemmän, riippuu kuinka paljon meijän vaaka näyttää väärin. Ja kummatkin kassit on suht täysiä, mikä on toisaalta ihan jees juttu. Nyt ei ainakaan tuu ostettua mitään posliinihevosia Barcelonan torilta, koska ne ei yksinkertasesti mahu kyytiin. Toisaalta en tajua, kuinka saan kannettua tota rinkkaa, koska sen selkään saamisessakin mulla on vähän ongelmia..tai sit vaan väärä tekniikka (epäilen jälkimmäistä). Mutta melkein kaikki tavarat on nyt sullottuna mukaan (paitsi kamera) ja pienen hienosäädön jälkeen on meikäläisen laukut ready to go!
En edes halua alkaa miettimään, että onkohan mulla nyt kaikki mahdollinen mukana. Kuitenkin muistan 103 asiaa, jotka vielä puuttuu..Kunhan on passi, rahat, keltakuumekortti, lentoliput, tarvittavat lääkkeet ja muut tommoset messissä, niin eiköhän sitä luulis pärjäävän. Yöpuku! Yöpuku pitää muistaa. Varmasti unohan sen, koska mulla ei oikeestaan oo mitään kunnollista yöpukua ja toisaalta sille ei oikein enää olis tilaa..Kenkäongelman ratkaisin kelpuuttamalla suht rumat Kanadasta ostetut kenkulit mun kävelykengiksi ja eilen sain Brasilian tuliaiset eli Havaianakset (??) (=flip-flopit) vielä mukaan.
Kokoajan tuntuu siltä, et pitäis mennä räpläämään noita kamoja, mut ajattelin ottaa nyt harkitusti etäisyyttä niihin, ettei hermo mene kokonaan. Eniten mietityttää Perun kylmät yöt, että jäädynkö sinne ihan kokonaan. Villahousut kun on hukassa (sellaset ihanat myrkyn vihreet), niin tyydyn juoksutrikoisiin jalkojen lämmikkeenä. Ja jos en pärjää, niin ostan jotkut marsunvillaset pöksyt sieltä sitten.
Palaan asiaan seuraavan kerran sitten ehkä Barcelonasta, hehee :). Ja tosiaan en oo vielä antanu tätä osotetta kellekään, joten otan tämmösen itsenäisen varaslähdön, kun tätä yksinäni täällä naputtelen.
Sanna, Säynätsalo.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)