Colca

Taalla on vielakin kuuma! Saatiedotukset siis valehtelee.

Tultiin eilen illalla takaisin Colca-kanjonilta ja olipahan kiva (ja rankka) reissu! Perjantaina lahdettiin painamaan bussilla kohti Chivay-nimista "kaupunkia" (n.4000 asukasta), joka on sen Colca valleyn "paakaupunki". Taivas oli pilvinen ja valista sato vetta, mutta eipahan se siella bussissa haitannut. Matkalla nahtiin villeja bambin nakosia vicuña-nimisia elukoita ja hienoja vuoristomaisemia. Bussi nousi ylimmillaan n.4800 metriin just ennen Chivay:hyn saapumista. Chivay sijaitsee siis kanjonin pohjalla, joten tie laskeutui pitkin kanjonin reunaa ja on tosi mutkikas! Pitaa mainita viela matkasta se, etta syotin tuttipullosta maitoa pikkuiselle alpakan poikaselle :).

Chivayssa sitten syotiin ja kaveltiin paikalliselle kalafarmille (jota ei enaa vissiin oikein edes kayteta..en tiia, mita niille kaloille sitten tehdaan??). Kaytiin myos "kuumilla lahteilla", jotka todellisuudessa oli n.8 allottavan nakosta allasta. Altaiden ulkopuolella oli tosin ihan kivan nakosta, kun kanjonin reunat kohosivat siita vieresta. Illalla syotiin sitten paikassa, jossa oli mm. paikallista tanssia tarjolla ja Jussihan paas heti nayttamaan taitonsa perulaisista kansantansseista :). Hyvin se meni! Mentiin aika ajoissa nukkuun (hostellissa oli taas kylma, koska oltiin n.3600 metrissa), koska aamulla piti herata viiden aikaan.

Seuraavana paivana eli lauantaina tosiaan kavuttiin sangysta ylos viiden aikoihin ja lahdettiin ajelemaan hullun bussikuskin kanssa kanjonille. Matkalla nahtiin taas upeita maisemia, kun aurinko (ei siis ollut pilvia!!) valaisi kanjonin natisti. Chicayn lahisto on siis asutettua ja kanjonin seinamat ovat loivemmat. Siella pohjalla tosiaan oli maatiloja ja peltoja, mita en olis heti arvannut. Vaikken tieda paljoa jenkkien Grand Canyonista, on mulla siita semmonen mielikuva, etta se on tosi karua aluetta, eika siella voi asua? Voin toki olla taysin vaarassa, mutta silti yllatyin, kun taman Colcan pohjalla tosiaan oli kylia ja siella oli mahdollista viljella. Kun sitten ajettiin reunaa eteenpain (tie oli valista aika kaponen), muuttuivat paikat karuimmiksi ja kanjonin reunat jyrkemmiksi. Siella pohjalla kukaan ei kylla asunut, koska se pohja kasitti vain pienen kaistaleen, jossa sadekaudella virtaa pieni joki. Nakymat oli kylla tosi hienoja, koska oli niin kirkas ilma ja ne seinamat on niiin jyrkkia ja korkeita! Lisaks taustalla nakyi lumihuippuisia vuoria/tulivuoria. Ei siis ajeltu kanjonin reunojen paalla vaan sinne seinamalle oli rakennettu tie.

Kaantymispaikkana oli kohta, jossa oli mahdollista bongata kondorikotkia. Niita ei siina kuiteskaan nahty, mutta kun kaveltiin noin tunti kanjonin reunaa takaisinpain, nahtiin lopulta kaksi! Nahtiin ne aika kaukaa, mutta nahtiin kuitenkin. Taman jalkeen hypattiin taas bussiin, joka vei meidat takaisin Chivay:hyn syomaan. Taman jalkeen lahdettiin takaisin tanne Arequipaan. Reissu oli siis kiva, tosin oltiin aika vasyneita, kun paiva oli niin pitka ja se tunnin kavely oli kuitenkin niissa korkeuksissa valista aika rankka.

Henkilokohtaisesti Colca on hienoin paikka Perussa tahan asti. Ne vuoret, tulivuoret ja kanjonin reunat on vaan niin jarjettoman korkeita ja isoja, etta tuntee ittensa ihan kirpuks. Ja olihan se aika jannittavaa ajatella, etta mitahan tapahtuis, jos tulis kauhee maanjaristys just sillon, kun seisoskeli ihan siina reunalla ja alas oli hullu pudotus :).

Ollaan siis nyt taalla Arequipassa ja vahan niinkun jumissa. Tie Cuscoon on edelleen jumissa mielenosotusten vuoksi. Sinne kylla menee toinenkin tie, jota pitkin ainakin paikalliset bussit kulkee. Se tie on vaan tosi huonossa kunnossa ja vaarallinen monien onnettomuuksien takia. Tana aamuna hostellin tati just kerto, etta ihan Cuscon lahella oli tapahtunut onnettomuus, jossa oli kuollut ainakin nelja ihmista (joukossa saksalainen turisti) ja loukkaantuneita on kymmenia. Tanaan on ilmeisesti neuvottelut maanviljelijoiden ja viranomaisten kanssa, mutta kukaan ei tieda, milloin se kunnon tie on kaytossa taas. Meillahan olis lento Cuscosta Limaan ens perjantaina, mutta ei taideta nyt olla menossa Cuscoon. Otettiin yhteytta Kilroyhyn ja kysyttiin, jos ne vois muuttaa sen lennon taalta Arequipasta Limaan tai et mentas vaan bussilla taalta Limaan. Me ollaan sen bussin kannalla ja ajateltiin, et jos homma ei etene, niin tassa lahipaivina pamautetaan bussilla sinne. Mutta jokatapauksessa paastaan kylla Limaan, joten siita ei tartte murehtia :).

Ja niin, kaytiin siis muutama paiva sitten museossa, jossa oli naytilla mm. inkaprinsessa Juanita. Inkoilla oli tapana uhrata ihmislapsia vuorille, joita inkat piti jumalinaan. Naita uhrattuja ihmislapsia on loytynyt lahelle kymmenen Perusta ja Chilesta (viimesin kaks viikkoa sitten Cuscosta!). Uhrausseremoniassa tama lapsi ja "papit" kiipeavat korkealle vuorelle/tulivuorelle ja suorittavat kaikenlaisia uskonnollisia menoja. Naihin menoihin kuuluu mm. chichan (kirjotin varmasti vaarin) juottaminen lapselle. Tama juoma valmistetaan pureskelemalla tietyn kasvin siemenia ja suuhun syntynyt mosso sitten syljetaan kuppiin. Kun tata mossoa on tarpeeksi, syntyy siita kaymisreaktiossa alkoholipitoista juomaa. Inkat kayttivat tahan tietynmallisia kuppeja, joissa siemenet valuvat pohjassa olevaan suippo-osaan ja itse juoma jaa sitten pinnalle. Tata juotettiin lapsille uhrausseremoniass asen takia, etta ne humaltuisivat ja eivat karsisi itse hengenlahdosta niin paljoa. Lapset tapettiin nimittain iskemalla niita tietynlaisella pampulla vasempaan silmaan, jolloin kallo halkesi ja lapsi kuoli. Taman jalkeen se haudattiin vuoren seinamaan ja sekaan laitettiin kaikenlaisia uhrilahjoja (naita oli naytilla museossa). Naita hautoja nyt sitten arkeologit tms. ovat loytaneet ja yhdesta haudasta loytyi tama Juanita, joka oli esilla museossa! Se ei ole aito muumio, koska sen sisaelimet ovat tallella (sailyneet hyvin lumessa ja pakkasessa ja lisaksi tytto oli kaaritty paksuihin kankaisiin). Kasvot olivat kokonaan kuivuneet, koska ne olivat altistuneet auringolle, mutta tukka oli paassa!! En tajua, miten se on mahdollista, mutta siina se oli! Juanitaa sailytetaan n.20 asteen pakkasessa ja se olikin osittain ihan jaassa. Lisaksi se on samassa asennossa, jossa se oli haudassa (polvet koukussa ja kadet sylissa, se oli korkeampiarvoisten lasten asento).

Museo oli tosi mielenkiintonen ja koko tarina inkojen uhrausmenoista oli aika raaka. Jos oikein ymmarsin, nama lapset valittiin uhrattaviksi jo heti syntyman jalkeen. Niiden piti olla kauniita, terveita ja nuoria. DNA-testien avulla Juanitasta ollaan selvitetty mm. tyton kuolemaa edeltanyt terveydentila (tytto oli terve) ja ruokavalio. Jannaa!

Sanna, Arequipa