Puno

Punossa vietettiin siis kolme kokonaista paivaa tulopaivan lisaksi, eli torstaista sunnuntaihin. Maanantaina aamulla hypattiin taas bussiin ja matkattiin tanne Arequipaan.

Punon erikoisuus on siis Titicaca-jarvi, joka on maailman "korkein" jarvi eli siis sijaitsee n.3800 metrissa. Ja se on myos Etela-Amerikan suurin jarvi! Me otettiin tuntumaa jarveen extempore reissulla Uroksen saarille. Eli astuttiin siis veneeseen, joka vei meidat kahden tunnin kiertomatkalle ko. saarille. Itse saaret on aika mielenkiintoisia, silla ne kelluu. Saaria on useita (kymmenia?) ja joka saarella asuu oma porukkansa (presidentteineen jne, nain ainakin ymmarsin). Ekalla saarella tavattiin itse pressa, joka kertoi vahan tarkemmin, kuinka on mahdollista asua kelluvilla saarilla. Alin kerros saaresta on paksua juurta (Totora nimeltaan, piki luntata Wikipediasta), joka sitten kelluu. Totoran paalle sitten kasataan kaislan nakoisia Totoran "olkia" kerroksittain n. metrin verran. Naiden paalla sitten kaveltiin ja ne todellakin liikkui jalkojen alla! Ja jotkut kohdat oli selvasti vahan heikompia, koska yhden paikallisen jalka uppos sinne sekaan..En oo ihan varma, kuinka paksut ne Totoran juuret ovat, mutta ainakin enemman kuin 5 metria. Ja ne saaret ovat myos ankkuroitu paikoilleen, ettei tuuli kuljettaisi niita esim. Boliviaan :). Ja kaikki rakennukset on myos tehty samoista Totoran "kaisloista" (nahtiin kylla peltikattoja, huijausta!). Niilla on muuten oma koulunsakin yhdella saarella! Ilmeisesti on peruskoulua vastaava ja lukioon pitaa menna sitten Punoon.

Oli ihan mielenkiintoista kayda kylailemassa saarilla, vaikka ne oli ihan ylikaupallistettuja. Kaytiin kolmella eri saarella ja jokaisessa oli enemman matkamuistokojuja kuin asukkaiden koteja...Silta kantilta jai vahan keinotekoinen maku paikasta, mutta minkas teet. Uroksen saaret on nimittain lahimpana Punoa, joten tietenkin sinne virtaa eniten myos turisteja. Jarvella on myos tietenkin muita saaria, mutta ne olisivat olleet niin kaukana, etta siella olisi pitanyt viettaa yo ja meidan suunnitelmiin se ei sopinut. Lisaksi jarven "hienoutta" karisti vahan Punon satama, joka oli ihan kaameessa kunnossa. Siella oli kaikenlaista liejua ja vihreeta limaa, jotka haisi tosi pahalle! Ehka kasvava turismi alkaa pilaamaan jarvea? Mutta ei se tosiaan kokonaan ruma ollut, vesi oli ihan kirkasta syvemmalla ja taustalla nakyi hienosti vuoria ja aurinko paistoi natisti :).

Muuten vietettiin aikaa Punossa kierrellen ympari kaupunkia. Lauantaina oli uskonnollinen kristuksen ihmeen juhla (vapaasti suomennettu) ja joka puolella oli violetti-valkoisia -koristeita. Samoja koristeita ja kulkueita nahtiin n. viikkoa aikaisemmin Cuscossa ja myos Punossa ko. juhlaa juhlistettiin jo etukateen loppuviikosta. Lisaksi myos Punossa oli sunnuntaina sotilasparaatti trumpetteineen yms (kuten viikkoa aikaisemmin Cuscossa), joten paateltiin, etta se kuuluu perulaiseen sunnuntaihin (tai sitten tuohon juhlaan). Paraati kierteli ympari kavelykatua ja se oli pitka! Niin, ja lauantaina nahtiin tuore aviopari tulossa kirkosta autolle :). Eli kaikennakosta juhlaa riitti.

Puno oli tosiaan noin 3800 metrissa ja sain kokea, millainen on auringon sateily noissa korkeuksissa. Oon yrittany valttaa paljastamasta paanahkaani aurinkoon, koska se karahtaa tosi helposti (on kokemusta). No, sillon Uros-paivana mulla oli tukka auki ja tietty vahan paanahkaa esilla (vaikkakin suihkuttelin sekaan aurinkorasvaa). En ajatellu asiaa tarkemmin hostellilta lahtiessa, koska ei ollu tarkotus lahtee tosiaan jarvelle, mutta kuinkas sitten kavikaan :). Vaikka pidin hattua yli puolet ajasta jarvella, oli arska ilmeisesti paassyt puremaan vaaleaan paanahkaani veneella seilatessa, koska illalla suihkun jalkeen nahka oikein kuoriutui palasina pois...allottavaa! Pelkasin kaljuuntuvani silta osin paata, mut ilmeisesti saan pitaa tukkani :). Nyt tilanne on normalisoitunut, huh! Eli aurinko on tosiaan aika pahis nailla korkeuksilla! Ollaan rasvattu tiuhaan jokaista ihokohtaa, joten muilta palamisilta ollaan sailytty.

Yks juttu arsytti henkilokohtaisesti mua Punossa hyvin paljon! Se saa! Auringossa oli ihan hullun kuuma, mutta varjossa tai tuulen vireessa (jarvelta tuuli) oli taas kylma. Oli ihan mahotonta paattaa, mita laittaa paalle, joten yleensa pukeuduin n. kolmeen eri kerrokseen, joita sit purin tai puin uudelleen n. koko ajan. Rasittavaa? Kylla. Varsinkin mua tuo hairitsi kovin, koska mun keholla on taipumusta omaksua vaan aariolosuhteet, eli palelen tosi helposti ja alan hikoilemaan kuin pieni sika ehka viela helpommin. Onneks taalla Arequipassa on vaan kuuma koko ajan, hehee.

Lahettiin siis tanne maanantaina aamulla ja bussimatka oli aika inhottava. Oli taas aika kuuma, telkkarin leffan volyymi oli jotain ihan jarjetonta (otettiin videoo muistoks) ja mun matkapahoinvointi alko parin tunnin jalkeen. Mutta perille paastiin kuitenkin loppujen lopuks ilman mitaan isoja ongelmia (pahoinvointi helpotti, kun keskityin tuijottamaan vuoria eli en nahnyt loppumatkasta oikeastaan muuta kuin vuorten huippuja). Arequipasta sen verran, etta tan kaupungin ylla on otsonikerroksessa isoin aukko aikoihin just talla hetkella, joten parempi suojella herkkaa (paa)nahkaani oikein tehostetusti. Tan vierella on tulivuori nimelta El Misti ja lahella on myos kaks maailman suurta kanjonia (kummatkin kaks kertaa syvempia kuin jenkkien Grand Canyon). Eilen illalla kaytiin syomassa kaupungilla ja Plaza de Armas (eli keskusaukio jalleen) naytti oikein kivalta, koska rakennukset ovat vaaleita (niihin on kaytetty tulivuoren kivea tms). Miinuspuolena oli mun kortin katoaminen automaatin syovereihin, mutta sain sen tana aamuna takas ongelmitta (vaikka hostellin tati piti lahes varmana sita, et ne katkasee sen mun silmien eessa, niin kuulemma yleensa kay).

Ajateltiin viipya taalla vahan pidempaan ja otetaan sitten bussi takas Cuscoon, kun silta tuntuu :).

Sanna, Arequipa