Cusco jatkuu...

Cuscossa oltiin viisi kokonaista paivaa, kunnes kuudennen paivan aamuna vaihdettiin paikkaa tanne Titicaca-jarven rannalle Punon kaupunkiin. Mutta palataan kuitenkin Cuscoon.

Kuten jo kerroin, saavuttiin vuorille lauantaina aamulla kello seitteman jalkeen. Eka paiva nukuttiin ja vahan pistettiin ruokaa nassuun. Loput paivat lahinna vietettiin lepposasti kavellen ympari citya, joka oli taysin erillainen kaupunki, mika tulee yleensa sanasta kaupunki mieleen. Rakennukset on kauhean vanhoja, komeita ja koristeltuja ja tiet olivat kapeita pikkuteita rakennusten valissa, joita pitkin autot yrittaa puikkelehtia (ei mahu kaks autoo vierekkain). Lisaksi joka puolella on rappusia (jyrkkia!) ja kavelyteita ei periaatteessa ole, paitsi n.puolen metrin kaistale (jos sitakaan) aina katujen reunoilla. Tammoista siis on tieverkosto keskusaukion lahettyvilla, muualla on kylla teita, joihin mahtuu useampikin kuin yksi auto :).

En muista kerroinko jo, mutta meidan hostelli oli keskusaukiolta (Plaza de Armas) ylos rinteeseen San Blasin alueella. Oli muuten ekoina paivina aika rankkaa kiiveta takas kotikoloon, siina ihan rehellisesti hengasty vaikka oli noussut rappusia vaan muutaman metrin. Mutta loppuajasta keho ilmeisesti tottu olosuhteisiin ja lepotaukoja ei tarvinnut pitaa enaa kovin montaa. Meijan hostelli oli ihan kiva. Mun pisteita laski huoneen kylmyys (kuten kerroin jo, ei patteria),mika oli nuhasena (sain rakataudin heti tokana paivana ja se jatkuu edelleen...) inhottavaa! Ikkunoiden ja oven reunoilla oli ihan kunnon raot, joista kylma yoilma paas vapaasti huoneeseen. Yolla oli kylla ihan lammin peittojen aamulla, mut aamut oli aika inhottavia. Paa oli taynna rakaa ja pitais uskaltautua jaatavaan huoneeseen vaihtamaan vaatteita lampiman peiton alta, iiiih. Mutta siitakin selvittiin hengissa eika se kylmyys varmaan ois ollu niiiin kamalaa, jos en ois ollu vahan kipee (Jussia se ei oikeastaa ees haitannu). Suihkussa kaynti oli muuten aika mielenkiintonen kokemus..Mutta hostelli oli siis ihan ok ja HALPA!

Cusco kaupunkina on aika nopeesti kierrelty ympari, koska se on aika pieni. Me ei otettu osaa mihinkaan kaupungin ulkopuolisiin aktiviteetteihin (vaellus, kosken asku jne), koska ne maksaa yleiseen hintatasoon verrattuna paljon ja haluttiin tottua rauhassa olosuhteisiin vuoristotaudin pelossa. Kylla me yhtena paivana kavuttiin Saqsaywamanille, joka kasittaa raunioita inka-ajoilta. Ei tosin maksettu sisaan, mutta kiivettiin viereiselle kukkulalle ihan ilmaseksi ja sielta katseltiin raunoita. Kyseiset rakennelmat on tuhoutuneet 80%:sti ja jaljelle oli jaanyt vain isoimmat kiven jarkaleet. Osa kivista oltiin roudattu alas kaupungiin rakennuksien seiniksi. Henkilokohtaisesti mun tietamys inkoista ja niiden rakennuksista on ihan retuperalla, enka lahtenyt tanne Peruun silla meiningilla,etta sit Suomessa voisin pitaa puolen tunnin seminaarin ko. asiasta. Vaikka lahtokohta on tama, niin en voi yhtaan vahatella niiden raunoiden ja muiden rakennusten arvoa tai muuta vastaavaa, koska onhan ne aika savayttavia! Lisaks oon sita mielta, etta kaikki opastetut kierrokset museoissa tai raunioilla ei oo mun juttu, koska mieluummin ite taaperran paikan paalla ja luen vaikka Lonely Planetista (meijan matkaopas), mita ko. jutuista sanotaan. Nain voin katevasti suodattaa kaiken epamielenkiintosen tiedon ja keskittya vaan niihin juttuihin, jotka oikeesti kiehtoo.

No niin. Eli ei olla siis kayty Machu Picchulla, joka tulee varmaan aika usealle mieleen Perusta tai Cuscosta. Me ollaan menossa viela Cuscoon (pakko, koska lento lahtee sielta), joten jatettiin sille tilaa myohemmalle. Inka Trail on neljan paivan vaellus ko. paikkaan ja oltiin (ainakin ma) ennen lahtoa Suomessa sita mielta, etta toki tarvotaan sinne. Nyt nain nuhasena ja sadekauden lahestyessa mieli on vahan muuttunut. Se trail on nimittain ihan tosi rankka ja en halua lahtee sinne puoli kuntoisena konttamaan niita makia ylos, koska en sais siita kuitenkaan siina tilassa mitaan irti (paitsi ketutusta). Lisaks se maksaa ainakin kolme kertaa enemman kuin juna! Mutta aika nayttaa, mita tapahtuu. Eletaan vaan paiva kerrallaan :).

Torstaina sitten aamulla noustiin Inka Express-bussiin, joka toi meidat noin kymmenessa tunnissa tanne Punoon. Ajateltiin vahan hemmotella ja ottaa tommonen kulkupeli nyt tahan suuntaan ja ehka koklata sitten halvempaa (toikin matka oli 30e, joka sisalti mm. ruoan, etta ei paha) vaihtoehtoa paluumatkalla. Bussi pysahty matkan aikana viis kertaa pikku kyliin. Kolmessa katseltiin raunioita, yhdessa lumihuippuisia vuoria (paikka oli 4338 metrissa) ja yhdessa syotiin (mm. alpacaa, en tieda suomennosta, mutta laamaa muistuttava elukka). Matkan varrella maisemat oli upeita ja nahtiin villeja elaimia, mm. flamengoja! Oli tosi kiva matkustaa maan tasalla eika lentaen, koska siina naki niin paljon vuoristoa, ihmisia, andien altiplanoa (pirun korkealla olevaa tasaista maastoa), ko. villeja seka kotielaimia, maatiloja jne.

Nain siis paattyi meidan eka etappi Cuscossa ja nyt ollaan ekaa paivaa Punossa. Sen verran pystyn jo tasta paikasta sanomaan, etta Titicaca-jarven rannalla tuulee hyytavasti, kaupunki on pieni mutta iloinen (eilen illalla kaduilla tanssittiin ja sama meno vissiin jatkuu tanaankin), paikalliset ovat olleet tosi ystavallisia ja hinnat on halvempia kuin Cuscossa. Ja meidan hostelli on tosi siisti! Tosin tanaan muuten sato vetta! Saat on ollu tosi hyvia (ekana iltana Cuscossa oli ukkosta, joka oli lahinna vaan hienon nakosta), vaikka ollaan sadekauden kynnyksella. Saatiedotuksen mukaan taallakin pitais tulla vetta lahipaivina, mut ei ne ennenkaan oo taalla pitany paikkaansa :). Tarkotus ois muuten olla taalla ehka maanantaihin asti (nyt on perjantai).

Sanna, Puno