Lima

Perun paakaupunkiin, Limaan, saavuttiin keskiviikkona 8.10 kello viiden jalkeen paivalla hieman ehka sekavin fiiliksin. Rinkat tuli jalleen kiltisti mukana ja saatiin taytettya melkein kokonaan maihintulokortitkin. Kentalta alkoi sitten mun ykkospainajainen - taksimatka hostellille. Matkaoppaista ja ulkoministerion sivuilta sai lukea, kuinka nimenomaan Liman lentokentalle johtavalla tiella express kidnapping on yleistynyt viime aikoina. Eli siina joku paha seta pysayttaa taksin ja pakottaa matkustajat ulos ja pyssyn kanssa uhaten pakottaa nostamaan tilin tyhjaksi, iiiik. No, meidan hostellilla oli sopimus turvallisen taxi Greenin kanssa, jonka tiskille kipitettiin heti virallisten juttujen jalkeen. Meidan taksi oli hieno musta auto, josta oli tummennettu kaikki lasit, paitsi etuikkuna. Siis jopa etusivuikkunatkin! Mun pelot osoittautuivat taysin turhiksi, vaikken oikeen pystyny silti ottaan rennosti matkan aikana. Ja kun maisemat oli suhteellisen karut verrattuna mihinkaan aikaisempaan maahan, jossa on tullu kaytya, niin huokasin ison huokauksen, kun vihdoin paastiin rinkkojemme kanssa hostelliin sisalle.

Hostelli sijaitsi Liman turvallisessa ja suht modernissa kaupunginosassa, Mirafloreksessa. Meidan hostellin nimi oli Albergue Miraflores House ja se vaikutti heti ensi silmayksella tosi kotoisalta! Meidan huone oli oikeastaan neljan hengen huone eli aika iso. Iso miinus oli tosi ihmeellinen haju! Jussi nimeskin heti sen autotalliks :). Muuten se oli tosi siisti ja meilla oli oma telkkarikin ja kylppari. Oltiin kolmannessa kerroksessa ja siella oli oma tietokone (joka jopa toimi ja netti oli nopea!) ja keittio.

Keskiviikkona kaytiin vaan lahella olevassa supermarketissa, Wongissa, ostamassa vetta ja painuttiin nukkumaan. Seuraavana paivana oli ohjelmassa Liman keskustaan tutustuminen. Koska taksit oli niin pelottavia ja kavely kivaa, kuljettiin siis omin jaloin koko paiva. No, itse matka sinne keskustaan olikin vahan hmm...kaaosmainen! Liikenne oli ihan kun villista lannesta (jossain Limaa kutsuttiinkin wild wild westiksi, hehe) ja autot kamalia eli se pakokaasun maara oli ihan jarkyttava. Lisaksi matkassa meni varmasti yli tunti (meilla ei ollu kelloja, ettei kukaan ryovaa niita) ja kavelytiet oli valista aika mielenkiintoisessa kunnossa. Mutta reitti oli siis turvallinen (kysyttiin hostellilta) eli ainoa hairitseva tekija (tietty pakokaasujen lisaks) oli paikallisten tuijotus. Erotuttiin nimittain hieman porukasta. Nahtiin silla kadulla kaks muuta valkoihosta, haha! Niin ja olihan se myos vahan ikavaa, et katujen nimia ei oltu merkattu kunnolla eli toisin sanoen, ei ollenkaan. Ja kun siella kadulla ei todellakaan huvittanut kaivaa karttaa esiin (matkaopaassa sanottiin pahimman mokan olevan just kartan lukeminen muualla kun esim. kahvilassa), loppumatkasta meinas vahan suunta kadota. Loydettiin sit turisti-info ja muutamalla hikisella espanjan sanalla saatiin oikea suunta selville ja loydettiin haluttu katu. Kaikki hurjat kaks paikkaa keskustassa, jossa kaytiin, oli Plaza de Armas (keskusaukio) ja katu, jossa oli kymmenia kauppoja. Kaveltiin tama ko. katu paasta paahan ja ma avasin mun matkatilin eli ostin kengat :). Barcelonasta en ostanu majotuksen ja ruoan liskas mitaan, jote nyt paatin ravayttaa. Varsinkin, kun mun edelliset kengat oli jo vahan karsineen nakoset. Ostin siis Converset (aidot) ja ne makso euroissa muistaakseni noin 30! Muuten katu oli oikein hieno, kun sita reunusti seka tosi vanhoja rakennuksia etta uudempia, varikkaita taloja. Siella oli myos hirveesti poliiseja ja tosi pelottavan nakosia poliisikoiria! Niilla oli oikeen nahkamaskit. Ja poliisit kulki semmosilla minipanssarivaunujen nakosilla kulkupeleilla ja yks kurkki ulos pyssyn kanssa (jossa oli oikeen joku tahtaysteline). Etta Wild Wild West tosiaan. Mutta meita ei siis ryostetty eika uhkailtu eika mitaan muutakaan pahaa :). Kuvia otettiin tulomatkalla tosi vahan, mut paluumatkalla oli jo rennompi fiilis ja napsittiin muutama muistokuvakin. Loppuilta menikin sitten Latin american Idols:ia kattoessa ja lukiessa kirjoja. Kerrankin otettiin lepposasti, ah!

Perjantai oli sitten meidan viimeinen paiva (ja toinen) Limassa, koska meidan lento Cuscoon lahti lauantaina aamulla klo 6 ja meille tilattiin hostellille taksi kello kolmeksi. Perjantaina kaveltiin sitten naita uusia kaupunginosia lapi eli Mirafloresta ja San Isidroa. San Isidro on Liman keskustan ja Mirafloreksen valissa. Liikenne siella oli vahan rauhallisempaa ja enaa ei tarvinnu niistaa mustaa rakaa. Lisaksi loydettiin kiva puisto ja paljon kauppoja. Ja perjantaina muuten paisto aurinko! Keskiviikolle ja torstaillekin oli luvattu aurinkoista, mut taivas oli kylla ihan harmaa. Perjantaina arksa kuitenkin paisto ja ma poltin nenani, koska arska tuli vahan yllattaen esiin. Perjantaina myohemmin kaytiin kattomassa rantaa ja se oli kylla tosi upean nakoinen! Ei se siis ollu uimaranta (vaikka oli siella surffareita) vaan katseltiin merta korkeammalta semmoisen jyrkanteen paalta. Aurinko oli just laskemassa ja Tyyni valtameri naytti kylla hianolta :). Sielta jyrkanteilta porukka hyppi alas semmosilla liitovarjoilla, mika naytti aika hurjalta! Koko paikka oli tosi siisti ja se kylla kruunas koko Liman reissun.

Lauantaina tosiaan lahettiin aamuyolla kolmelta taksilla kentalle. Olin taas suht paniikissa, koska ajatus Liman kadulle (vaikka edes Mirafloreksen) menemisesta kaikkien meijan kamojen kanssa lauantaina kello 3:00 ei ollu mikaan kaikista miellyttavin. Ja taksikin naytti tosi oudolta. Mutta se oli hostellin tilaama, joten ei siina ollu mitaan pelattavaa. No, joka risteyksessa kuiteskin syke nous, kun tuli mieleen taas ne express kidnappaajat. Paastiin taas jalleen turvallisesti kentalle ja koneeseen (terveisia nyt Cuscosta nettikahvilasta).

Kaikki se "pelottelu" Liman vaarallisuudesta oli ainakin meidan kohalla ihan liioteltua. Meille ei kayny siella yhtaan mitaan. Maalaisjarella paasee aika pitkalle, kun ei kanna mukana koko omaisuutta ja jattaa kaikki kellot ja helmikorvakorut kotiin eika pista mitaan ykkoskuteita paalle. Ja koska siella oli tosi paljon epavirallisia (ja ehka vaarallisia) takseja liikenteessa, oli paljon parempi vaihtoehto kavella itse turvallisia reitteja ja kaikki pakolliset taksit tilata hostellin kautta. Ja lisaks, kun ottaa valokuvat nopeesti ja katsoo kartasta reitit etukateen tai kahviloissa, ei leimaudu heti rahakkaaksi turistiksi, joka ois kiva vaikka ryostaa. Mutta tottakai siella piti olla varuillaan ja ehka kaikki pelottavat ajatukset vaan takas sen, ettei alkanu liian rempseeks ja paatyny ryostetyks.

Lima oli tosi kaaottinen paikka ja nuo kaks paivaa siella oli ihan riittavia. Mutta ei se silti mikaan huono paikka todellakaan ollut. Sai vahan perspektiivia asioihin, kun naki turistihostellien ulkopuolelle slummeihin ja muutenkin kehitysmaan fiilis oli koko ajan lasna. Modernimmat kaupunginosat toi paikkaan varia ja lopulta paikasta ja tosi kiva kuva :). En ehka suosittelis Limaa kellekaan viikon ulkomaanreissun kohteeks, mutta tommosena valietappina se oli just bueno!

Sanna, Cusco