Menemättä tarkemmin yksityiskohtiin, viime päivinä on ollut sellaista draamaa ilmassa, että apua. Nyt kuitenkin noin 26 tuntia ennen lähtöö voin suht varmasti sanoa, että oikeesti lähetään!! Ja arvatkaa, mua jännittää! :D En muista, et millon viimeks oisin jännittäny ennen matkalle lähtöä. Nyt on mahassa semmonen kutina koko ajan, jos yhtään mietin seuraavia paria kuukautta. Hihihii, vähän jännää!
Äsken otin itteeni niskasta kiinni ja aloin täyttämään rinkkaa ja reppua. Ja plaaah, kun ne painaa paljon. En tajua, kuinka Jussi sai tavaransa mahtumaan 11 kiloon?? Mulla kiloja on vähän enemmän, riippuu kuinka paljon meijän vaaka näyttää väärin. Ja kummatkin kassit on suht täysiä, mikä on toisaalta ihan jees juttu. Nyt ei ainakaan tuu ostettua mitään posliinihevosia Barcelonan torilta, koska ne ei yksinkertasesti mahu kyytiin. Toisaalta en tajua, kuinka saan kannettua tota rinkkaa, koska sen selkään saamisessakin mulla on vähän ongelmia..tai sit vaan väärä tekniikka (epäilen jälkimmäistä). Mutta melkein kaikki tavarat on nyt sullottuna mukaan (paitsi kamera) ja pienen hienosäädön jälkeen on meikäläisen laukut ready to go!
En edes halua alkaa miettimään, että onkohan mulla nyt kaikki mahdollinen mukana. Kuitenkin muistan 103 asiaa, jotka vielä puuttuu..Kunhan on passi, rahat, keltakuumekortti, lentoliput, tarvittavat lääkkeet ja muut tommoset messissä, niin eiköhän sitä luulis pärjäävän. Yöpuku! Yöpuku pitää muistaa. Varmasti unohan sen, koska mulla ei oikeestaan oo mitään kunnollista yöpukua ja toisaalta sille ei oikein enää olis tilaa..Kenkäongelman ratkaisin kelpuuttamalla suht rumat Kanadasta ostetut kenkulit mun kävelykengiksi ja eilen sain Brasilian tuliaiset eli Havaianakset (??) (=flip-flopit) vielä mukaan.
Kokoajan tuntuu siltä, et pitäis mennä räpläämään noita kamoja, mut ajattelin ottaa nyt harkitusti etäisyyttä niihin, ettei hermo mene kokonaan. Eniten mietityttää Perun kylmät yöt, että jäädynkö sinne ihan kokonaan. Villahousut kun on hukassa (sellaset ihanat myrkyn vihreet), niin tyydyn juoksutrikoisiin jalkojen lämmikkeenä. Ja jos en pärjää, niin ostan jotkut marsunvillaset pöksyt sieltä sitten.
Palaan asiaan seuraavan kerran sitten ehkä Barcelonasta, hehee :). Ja tosiaan en oo vielä antanu tätä osotetta kellekään, joten otan tämmösen itsenäisen varaslähdön, kun tätä yksinäni täällä naputtelen.
Sanna, Säynätsalo.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti