Säynätsalo

Tällä kertaa en voi lähettää terveisiä +30 asteen lämpötiloista tai 3500 metrin korkeudesta, vaan ihan täältä Jyväskylän Säynätsalosta +1,8 asteen ja vesisateen keskeltä. Eli Suomessa ollaan ja ollaan oltu jo reilu viikko! Lento Bangkokista Hki-Vantaalle sujui hyvin ja kerrankin kaikki sujui minuutilleen ajallaan. Ainoo miinus oli , ettei koneessa voinut pelata kiinalaista palapeliä (hyvin koukuttava + vaikee), koska siellä ei ollut henkilökohtaisia näyttöjä vaan yhteiset. Mutta toisaalta se oli yölennolle ihan sopiva juttu, koska sain jopa nukuttua!

Viimeiset päivät Bangkokissa kului kierrelen ympäriinsä ja löydettiin jopa mahtava ruokapaikka MBK:sta! Kyseinen paikka koostui monista (10?) ruokapisteistä, joissa jokaisessa valmistettiin erilaista sapuskaa, esim. vietnamilaista, japanilaista jne. Sieltä sai sitten valita haluamansa annoksen (esillä oli jopa näyteannoksia, jotka helpotti valitsemista huomattavasti) ja ruoka kuitattiin höyläämäällä sisääntulosta saatua korttia. Ruokailun jälkeen annos ja juomat maksettiin sitten "kassalla" uloskäynnin yhteydessä, jossa kassaneiti luki koneella, paljon ko.kortille oli tullut saldoa. En tiedä, saiko kukaan mitään selvää tuosta selityksestä, mut kiva paikka oli!

Viimeisenä iltana (lentokentällä vietettyä iltaa ei lasketa) käytiin kattomassa leffassa Beverly Hillsin Chihuahua, joka oli aika hassun hervoton hömppäleffa. Tosin mun (ja myös Jussin) mielestä se "päächihuahua" oli aika ruma tapaus...Mut muuten siinä sai nähä tuttujen Beverly Hills-maisemien lisäks myös söpöjä pikkuhauveleita (mun mielipide) :). Ihan vikana päivänä sit huomattiin, et osissa meidän lentolipuissa (meillä oli niitä aika monet eri versiot) oli lennon lähtöaika 10.12 keskiviikkona klo 12:30 ja osissa 10.12 keskiviikkona 00:30. Oltiin tätä huomiota ennen oltu siinä uskossa, et se lähtee keskiyöllä ja lopulta luotettiin tähän aikaan, koska se oli uusimmissa lipuissa. Oli tosin vähän ristiriitaista, koska yhessä lentolipussa oli lähtöaika iltapäivästä, mut sitten sen mukana tulleessa lapussa oli lähtö taas merkattu keskiyölle...Silti luotettiin siihen keskiyöhön, mikä lopulta osoittautui ihan oikeaksi ajaksi. Täytyy vielä mainita kotiinpalusta se, että tehtiin varmaan joku maailmanennätys lentokentältä siirtymisessä Tikkurilan asemalta lähtevään junaan. Eli laskeuduttiin joskus puol seittemän aikoihin aamulla Hki-Vantaalle ja kello 7:22 istuin jo Jyväskylään menevässä junassa :).

Nyt sitten Suomessa meiltä on kyselty aika moneen otteeseen, että mikä oli paras paikka, jossa käytiin. En ikinä osaa vastata tuohon, koska meidän kohdemaat oli niin erilaisia eikä niitä siten pysty eikä edes halua laittaa mihinkään järjestykseen. Jokaisessa paikassa oli jotain tosi kivaa ja taas toisaalta jotain ei niin kivaa. Ehdoton plussa koko härdellissä oli se, että meidän kohdemaat oli niin erilaisia! Meidän reittivalintaa ihmeteltiin matkanaikana kerran jos toisenkin, lähinnä niiden ihmisten suusta, jotka itse kiertelivät ympäri "pelkkää" Etelä-Amerikkaa tai Aasiaa. Mä olen kuitenkin enemmän kuin tyytyväinen meidän reittiin, koska ne shokit siirtyessä esim. Barcelonasta Limaan tai Perusta Hollywoodiin oli niin hulluja, että ei jessus! Noina kahtena kertana oli kyllä niin epätodellinen olo, kun löys itsensä yhtäkkiä täysin erilaisesta ympäristöstä. Nyt oikein naurattaa, kun muistelee meidän Limaan saapumista. Ensinnäkin se tie lentokentältä Miraflorekseen oli aluks ihan järkyttävän näkönen! Ja kun meitä oltiin varoteltu kaikenmaailman hulluista ja sekopäistä, olin mä ainakin ihan paniikissa siellä taksissa :D. Toinen jännittävä hetki Limaan tullessa oli siinä vaiheessa, kun ekan kerran astuttiin ulos hostellista ja ei tiedetty yhtään, mihin mentäis ja mihin ees uskaltais mennä (oli vielä pimeetä). Ja voi sitä onnen ja turvallisuuden tunnetta, kun löydettiin Mäkki! :D Tosin kanatortillan tilaus espanjaks oli vähän haparoivaa, mut olipahan ihana löytää sieltä kaiken hälinän ja espanjan kielen keskeltä jotain tuttua. Muutenkin meidän eka Liman vierailu meni vähän siihen, että koko ajan pelättiin, että kulman takaa tulee joku ja ryöstää meidän kaikki rahat ja passit ja kännykät ja kamerat. Mutta kuten joskus tässä mainitsin, toinen vierailu vuoristoseikkailujen jälkeen oli paljon lepposampi ja ei onneks jouduttu missään vaiheessa todistamaan ryöstökauhutarinoita tosiksi.

Perussa elo oli lopulta tosi lepposaa, kun sai taaperrella laamapipo päässä ja tuulihousut jalassa pitkin vuoristoja ja pysähtyä välistä juomaan joku kuuma kahvi tai mahtava tuoremehu (vaikka tilaukset sujuivat loppuun asti sillä haparoivalla espanjalla). Miinuksena siinä vuoristoelämässä oli se ilma, joka pisti kyllä kehon välistä koville ihan pikkusyistä ("kävelin just viis rappusta ylöspäin ja meinaan hengittää keuhkot pihalle"). Ja bussimatkat oli vuoristoissa mun kohdalla aika inhottavia, koska ne serpentiinitiet sai aikaan pahan olon ja korkea ilma-ala päänsäryn. Oon aika varma, että mun kauheet pääkivut bussimatkojen jälkeen johtui siitä ilmasta, koska esim. Thaimaassa ei pääkivuista ollut tietoakaan. Niihin vuoriin kuitenkin ns. silmä tottui eli ne lumihuippuiset 6000 metrissä olevan jättiläiset näyttää nyt kuvista ihan uskomattomilta, kun siinä paikan päällä ne näytti ihan samanlaisilta kun ne tunti sitten näkyneet.

Kulttuurishokki numero 2 tapahtui sitten, kun astuttiin Los Angelesin tai tarkemmin sanottuna Hollywoodin rajojen sisäpuolelle. Jotenkin olin ihan sekasin (en saanu nukuttua koneessa ja kyseessä oli muutaman tunnin myöhässä ollut yölento) ja ne paikat näytti niin epätodellisilta! Muistan, kun ekan kerran käveltiin meidän hostellista minuutti vasempaan, niin oltiin Hollywood Boulevardilla ja siinä vieressä tönötti Oscar-gaalan viettopaikka ja monien leffojen ensi-illoista tuttu Chinese Theather. Olin varmaan tunnin puhumatta sanaakaan ja monttu auki, kun en vaan saanut taottua päähäni, että Sanna, nyt olet Hollywoodissa. Jotenkin se Peru-vaihe oli vielä päällä ja kaikki se blingbling-hässäkkä niiden slummien ja inkojen jälkeen tuntu just sillon tosi oudolta. Kun siitä epätodellisuustilasta sai siirrettyä itsensä vihdoin taas tietoiseen tilaan, tuli sit tää "mulla ei oo mitään vaatteita"-vaihe, joka varsinkin siellä Beverly Hillsissä tuntu tosi maailmoja kaatavalta. No ei, mut oli vaan tottunu siihen, ettei aamulla ees kattonu peiliin, niin hyvä kun enää muisti, kuinka ripsaria laitetaan :). Haha, oli vähän liioteltua EHKÄ, mut piti tosiaan alkaa taas vähän kattomaan, että minkä näkösenä sitä kaduilla tepastelee, mikä oli loppujen lopuks ihan jees.

Tässä vaiheessa tuli mieleen, että oon unohtanu sanoa Barcelonasta jotain! Se ei vaan ollut niin tajuntaa räjäyttävä paikka siinä mielessä, että ois tuntenu olevansa tosi kaukana kotoa, mutta mahtava kaupunkihan se on. Ilmat meillä oli tosi hyvät, vaikka nettisää ennusti muistaakseni sateita. Siellä me käveltiin hulluja maratoneja joka päivä ja iltasin jalkoja särki ihan kamalasti. Ja ehkä hätkähdyttävin urheilukokemus tapahtui Barcelonassa, kun käytiin kattomassa FC Barcelonan peliä. Se stadion oli vaan niin ISO, mitä ei kyllä mun mielestä meidän kuvista niin nää. Mutta sai olla taas kyllä suukku auki hetken aikaa, kun istahdettiin meidän paikoille. Ja se huuto, "Messiiiii, Messiiii"! Olipahan metakkaa. Ja jotenkin Barcelonassa yllätti se, että siellä puhuttiin aika vähän englantia. Monessa paikassa kukaan ei osannut englantia, joten asiat piti yrittää selvittää tällä jo tutuksi tulleella erittäin heikolla espanjalla. Ja me ei tajuttu metrosta mitään.

Thaimaa oli sitten meidän toinen kohde, jossa vietettiin aikaa enemmän kuin viikko. En tiedä pystyykö tai edes kannattaako sitä verrata Peruun, mut vertaan silti. Tai vertaan esim. tieverkostoa, joka oli Thaimaassa tosi hyvä ja Perussa taas vähemmän hyvä. Thaimaan tiet oli tosi hyvässä kunnossa, kun taas Perussa niissä oli välillä enemmän monttuja kuin asfalttia. Ja esim. Arequipan ja Punon välinen tie oli muistaakseni rakennettu vasta muutama vuos sitten ja sitä ennen oli käytetty ihan kamalaa tietä, jota pitkin matkustettiin hetken verran, kun mentiin Colca-kanjonille. Junayhteyksiä Perussa oli vähän nihkeesti ("Kyllä siinä menee raiteet, mut ei niitä käytetä" Miks??) ja Thaimaassa taas paremmin. Eli liikkuminen oli Thaimaassa tosi helppoa. Mä kyllä tykkäsin siirtyä aina paikasta toiseen, vaikka jotkut taas yritti välttää sitä viimeseen asti. Oli kiva istua bussissa tai junassa ja katella ulos siihen asti, kun tuli pilkkosen pimeätä.

Me reissattiin siis Thaimaassa lähinnä siellä etelässä. Jos olis ollu enemmän aikaa, oltais ehdottomasti painettu pohjoseen, josta ollaan kuultu kaikkea hyvää. Mutta oon kyllä tyytyväinen kaikkiin meidän etelän kohteisiinkin :). Yritettiin etsiä aina joka paikasta sitä rauhallisempaa aluetta, jossa onnistuttiin kyllä tosi hyvin. Henkilökohtaisesti omaan varmaan jonkun asennevamman, mut mua ei kiinnostanut yhtään ne reppureissaajien keskittymät, jotka joka puolella käsitti lukemattoman määrän baareja (irkku, britti, svensson) ja kauppoja, joista jokaisesta pystyi ostamaan samanlaisen hameen, jos oli tarvis. Kyllä ko. paikat oli välillä ihan jees, jos halus vähän vaihtelua, mut mä ainakin tykkäsin meidän rauhallisista paikoista, joissa pysty lukeen kirjaa mökin terassilla ja kuunnella viidakon siritystä. Mentiinkin yleensä aika aikasin nukkumaan, koska oli kiva päästä aikasin ylös. Joten mikään bilereissu ei ollut kyseessä, vaikka se Singha oli joskus kiva korkata siinä mökin terassilla tai jossain muualla :). Singahsta saadaan sopiva aasinsilta thaimaalaiseen ruokaan, joka oli tosi hyvää! Aluks syötiin lähinnä nuudelia kanalla tai pad thaita (nuudelia sekin) kanalla. Jossain vaiheessa kana alko tulemaan korvista pihalle, joten siirryin katkarapuihin ja muihin mereneläviin. Se ruoka oli tosi hyvää siinäkin mielessä, että se ei ollut mitenkään raskasta eli ähkyjä ei koettu. Ja ruoka ei aiheuttanut (itseasiassa missään maassa) kummallekaan mahaongelmia eli perus turistiripuli jäi kokematta. En sit tiiä, mikä sai mut oksentamaan siellä Krabilla, mut sekin meni siinä ohi.

Se nyt pitää vielä mainita, kun muistan, että Perussa muut reissaajat oli kaikki mua vanhempia! Jussi oli ehkä lähellä "normaali-ikäistä" reissaajaa, mut mä olin kunnon juniori. Tai sit kaikki muut näytti vaan paljon vanhemmilta :). Muissa maissa nähtiin kaiken ikästä porukkaa. Lisäks matkan aikana meitä luultiin yleensä ruotsalaisiks. Muut maat oli mm. puola, venäjä ja saksa. Lisäks yks huvittava poika Los Angelesin metrosta oli IHAN varma, että puhutaan jugoslaviaa..No heh, kyllä muutama arvas oikeinkin :).

Nyt iski väsy, joten lopetan ja hautaan nämä tarinoinnit tähän, joten sanottavaksi jää enää näiden 69 päivän jälkeen vain:


ADIOS AMIGOS!!!!!


...Joka oli siis meidän lentopaketin nimi Kilroylla :).

Bangkok

Vahiin se kay ennen kuin loppuu eli kolmanneks viimesta paivaa tassa vietellaan. Matka yobussilla tanne Bangkokkiin oli oikein mukava eika talla kertaa onneks tarvinnut edes yokkailla. Viimenen paiva Krabissa alko kylla vahan ilkeesti, kun huomasin mun eurojen havinneen rahapussista...Mulla oli siella 70 euroa ja ne oli viela tallella edellisena paivana, kun tultiin hotellille (otin samasta rahapussista sillon paikallista valuuttaa ja ne eurot on ollu tosi naykvasti aina siina esilla). Ajattelin ensin, etta olisin siirtanyt ne jostain mystisesa syysta sielta pois, mutta niita ei loytynyt mistaan, joten varastus jai ainoaksi mahdollisuudeksi. Ja ei mulla edes ois ollu mitaan syyta ottaa niita sielta pussista pois, koska en aatellu vaihtaa niita missaan vaiheessa. Ja ne on ollu siella viimeset kaks kuukautta, joten joko oon kavelly yolla unissani ja vetany ne vessasta alas (saanen epailla..) tai sit joku kavi laittomalla vierailulla meijan huoneessa. Onneks se joku vei pelkat eurot, koska samassa pussissa oli myos 3000 bahtia ja luottokortti yms. kortteja. Lisaks poydalla oli Jussin soitin ja puhelin (eh, ei siis kaytetty tallelokeroa..), mutta niihin ei tosiaan oltu koskettu! Jotenkin epailen hotellin henkilokuntaa, koska jos joku "kunnon" varas ois kayny siella, niin eikohan se ois tyhjentany koko huoneen ihan huolella. Ja lisaks jatettiin avain aina respaan ulosmennessa ja ne ties siina, ettei otettu tallelokeron avainta. Ja kun aamulla kerroin niille asiasta, niin reaktio oli tyylin "no voi". Ja taa ryosto tapahtu luultavasti illalla ja sillon siella oli toissa vaan yks tytto ja se ties, et aijottiin olla kauemmin ulkona, koska kysyttiin, kuinka kauan ne pitaa eutovee auki. Mut oma vikahan se oli, et ne rahat vietiin, kun ei kerta kaytetty sita tallelokeroo. Ekalla kerralla kaytettiin lokeroa, mut se oli jotenkin tosi rasittavaa aina sielta hakee tavaraa ja lisaks se paikka tuntu niin turvalliselta, etta sit tokalla yopymiskerralla ei otettu lokera kayttoon. Ja kuinkas sitten kavikaan :).

No, tasta ikavasta takaiskusta huolimatta aika taalla Bangkokissa on ollu oikein mukavata :). Bussi saapu tanne pari paivaa sitten etuajassa eli joskus neljan aikaan aamulla. Ootettiin siina sitten noin 1,5 tuntia paikallisbussia numero 79, joka ei koskaan tullut. Lopulta hypattiin toiseen bussiin ja ystavallinen rahastajanainen neuvo meille toisen bussin, johon vaihdettiin ja paastiin tanne Siam Squarelle. Majotutaan ihan tassa kaiken hektisyyden vieressa (ja jep, arvotavarat on lukkojen takana) suht rauhallisella kadulla. Hektisyydella meinaan naita jumalattoman kokosia ostoskeskuksia, joita loytyy tasta ainakin nelja ihan vierekkain! Taalla bangkokkilaiset pyntatyt teinit ja vahan vanhemmatkin kipittaa ainakin 10 cm korkeissa koroissaan ja muotihepenissaan kaupasta toiseen. On vahan erilaista verrattuna etelaosien meininkiin :). Ihan janna tata touhua on katella ja iltasin syttyvat vilkkuvalot ("Merry Christmas!! Happy New Year!!") on kylla nakemisen arvoisia. Lisaks taalla on hienoja leffateattereita (ja siis meinaanTOSI blingbling-hienoja) ja kaytiinkin eilen kattomassa uusin Bond, josta tykattiin kummatkin tosi paljon :). Leffat on taalla tosi halpoja ja eilenkin maksettiin n.3 euroa ja se ei ees ollu halvin lippu. Ajateltiin kayda tanaan illalla uuestaan ja sit tiistaina, kun pitaa kuluttaa aikaa ennen kentalle menoa (lento lahtee joskus puolen yon jalkeen).

Tanaan kaytiin kopottelemassa Lumphin-puistossa, jossa nahtiin isoja ja outoja (ja siis aitoja) liskoja tekojarvessa. Muuten puisto oli ehka vahan laimee, kun oltiin saatu siita paljon isompi ja hienompi kuva. Se oli vaan suht tavallinen puisto. Sielta jatkettiin Bangokin pankkialueelle (Silom), joka oli aika tylsan olonen kaupunginosa. Sielta mentiin venetaksilla jokea pitkin Chinatowniin ja kappailtiin siella ympariinsa ja otettiin talla kertaa kuvia, kun sillon ekalla kerralla marraskuun alussa meilla ei ollu kameraa mukana. Nahtiin mm. koju, joka myi mahalaukkuja...yak! Kiinalaisten keskelta tultiin takaisin tanne Siamile ja nyt naputetaan koneita MBK-ostoskeskuksen ylimmassa kerroksessa ja jostain syysta tassa on aina hirvee meteli (ja halpa netti). Eilen tan keskuksen pihalla oli jonkun thaimaalaisen poikabandin konsertti ja aika kovan metakan thaifanit sai kiljumisellaan aikaseksi.

Yks miinus taalla supercityssa on se, etta kunnon ruokaa ei meinaa loytya mistaan. Ollaan totuttu syomaan pikkuravintoloissa, joista on saanut lahes poikkeuksetta tosi hyvaa sapuskaa, mut naa ostoskeskuksien ketjuravintolat on ihan pepusta. Mut onneks kovan nalan ja hadan keskella voi aina poiketa makkiin, hehee.

Sanna, Bangkok

Krabi

Hejsan alla! Eli terveisia taalta ruotsalaisten (ja saksalaisten) ihmemaasta eli Krabilta. Tosin taalla Krabin kaupungissa nakee vahemman naita lansinaapureita, koska se ykkoslomamesta on n. 20km paassa sijaitseva Ao Nang. Tai siihen tulokseen ollaan tultu, et jos Suomesta lahetaan Krabille kahen viikon lomalle, niin kohteena on Ao Nang eika taa Krabi.

Tultiin tanne muutama paiva sitten tosiaan sielta Koh Lipelta ja olipa kiva taas olla ns. sivistyksen parissa! Taa ei oo mikaan iso kaupunki (eika ees meren rannalla), mutta kivan lepposa ja taalla on mukavan halpaa. Majotutaan oikein hotellissa, joka on a) todella siisti ja b) todella halpa! Paras hinta/laatu -suhde talla reissulla. Ensimmaisella kerralla (ollaan siis taalla nyt jo toista kertaa) vietettiin kaupungissa kaksi yota. Mulla se ensimmainen yo meni kamppaillessa mahakivun kanssa, koska ilmeisesti olin syonyt jotain pahaa ja jouduinkin oksentamaan. Veikkaan syypaaksi omenaa, jonka ostin torilta. Seuraava paiva meni mun osalta vahan niin ja nain, kun koko ajan oli oksennusfiilis ja jasenia sarki.

En kuitenkaan halunnut jaada huoneeseen makaamaan vaan vuokrattiin taas motskari ja paraytettiin katsomaan lahistolla olevaa kuuluisaa temppelia (Tiger Cave, thaimaalaista nimea en valitettavasti muista). Temppeli oli hieno ja koristeellinen buddha- ja tiikeripatsaineen. Alueella oli myos paljon apinoita ja yksi niista varasti mun kadesta vesipullon! Se vaan hyppas siihen kiinni ja jai roikkumaan ja vaikka yritin ravistella, niin siina se vaan keikku. Pelkasin, etta se puree mua, joten luovutin mun loput vedet sille pikkupirulaiselle. Lahistolla oli myos luolia, jotka veivat paikan ykkospokaalit, koska ne oli todella mahtavia! Krabin alue on taynna kalkkikivivuoria (todella isoja ja epaluonnollisen nakosia) ja nama luolat ovat muodostuneet niiden sisalle. Siella oli tosi jannaa kavella! Valista jouduin oikein kontaamaan ja ilma oli pienimmissa sopukoissa aika raskasta. Kivi oli tosi jannan varista ja muotoista, mika tekikin luolista ihan epaluonnollisen olosia. Tosi hieno paikka! Ymparilla oli tiheata metsaa ja vanhoja seka iiisoja puita. Luolareissun jalkeen olin ihan poikki mutta Jussilla riitti virtaa 1237 rappusen kiipeamiseen. Ko. rappuset veivat nakoalapaikalle, josta naki kuulemma kauas ja kuvista paatellen paikka oli todellakin kipuamisen arvoinen. Suosittelen tata temppelia kylla jokaiselle, joka suuntaa tanne Krabin alueelle.

Toisen Krabissa nukutun yon jalkeen lahdettiin Raileyhyn, joka ei todellakaan ole saari kuten viime tekstissa taisin vaittaa. Se on siis mantereella mutta sinne ei paase autolla vaan ainoastaan veneella. Ensimmaiseksi saavuttiin salmen itapuolelle, joka oli ihan kaamee paikka. Teki mieli hypata veneeseen ja palata Krabiin. Ranta oli hirveen ruma ja taynna kaikenlaisia ylihinnoteltuja ravintoloita ja kraasakauppoja. Kaytiin kattomassa yhta majotuspaikkaa, mutta ei todellakaan jaaty sinne, silla se maja tosi likanen ja huonokuntonen seka todellakin ylihinnoteltu! Jatkettiin sitten matkaa salmen lansipuolelle, jossa tiedettiin olevan parempia majotuspaikkoja. Ei kuitenkaan menty paarannalle, jossa kaikki on naurettavan kallista vaan kiivettiin rinkkojen ja reppujen kanssa kalkkikivivuoren yli rauhallisempaan paikkaan. Itse kavely oli tosiaan aika rankka niiden kamojen kanssa ja kun tie oli sellainen pieni hiekkapolku, joka oli valista tosi jyrkka. Ja kun repun takia ei nahnyt edes omia jalkojaan, niin vahan jannitti, etta millon sita astuu kivilajaan ja liukastuu ja lentaa reppujen kanssa popelikkoon. Pystyssa kuitenkin pysyttiin ja raskaudesta huolimatta se kavelylenkki oli yks Raileyn kohokohdista! Siella oli nimittain hienot maisemat ja kuultiin hassuja elainten aania seka nahtiin outoja kasveja (liaanit nayttaa edelleen oudoilta!). Ja saatiin tietty vahan kuntoiltuakin siina samalla.

Majotuttiin siella metsan keskella tosi kivassa paikassa ja hienossa mokissa hyvaan hintaan. Siita kaveli reilu 5 minuuttia rannalle, joka oli kylla taas nakemisen arvoinen! Rantaa reunusti korkeat ja hassumuotoiset kalkkikivivuoret (Railey onkin yks maailman parhaista kiipeilypaikoista), vesi oli kirkasta ja upean varista seka hiekka natin valkoista. Meidan rantaa hienompi ranta oli siina kulman takana, jossa ne kaikista kalleimmat majotuspaikat ja ravintolat sijaitsee. Ja siitakin ehka viela hienompi ranta oli viela yhden kulman takana. Eli on varmaan sanomattakin selvaa etta aika nayttavassa paikassa oltiin. Merella kun nakyi viela naita kalkkikivimuodostelmia, niin saatiin kuulkaas aika natteja kuvia :).

Paikan ykkosjuttu on siis vuorikiipeily, mutta en tunnusta sita kylla mun jutuksi, joten jatin sen valiin. Jussi vahan haaveili kurssista, mutta rankkasi kajakkireissun paremmaksi vaihtoehdoksi. Eli vuokrattiin siis eilen kajakki ja ilma oli mita mahtavin pienelle soutureissulle! Aurinko nimittain paisto oikein kunnolla ja aamupaivasta taivas oli ihan sininen. Merella ei pitanyt tuulla, mutta kun painettiin kohti lahinta saarta (Poda nimeltaan, ehka), alkoi meri lainehtia siihen tahtiin, etta tuli ikava rantaa. Oli oikeasti aika isoja aaltoja, ainakin nain kajakkiensikertalaisen nakokulmasta. Paastiin kylla sille Podalle hengissa, mutta en kylla olis ikina uskaltanut lahtea rapikoimaan takasin Raileylle. Nostettiinkin kajakki longtail boattiin (semmosia puuveneita, joiden moottori on pitka, siita nimi "pitkahantavene") ja kostean venematkan (aallot parskytti meidat lapimariks) paastiin lahelle Raileyta, josta lahdettiin taas soutelemaan. Raileyssa siis oli paljon tyynempi meri. Kajakilla oli tosi kateva soudella pitkin merta ja ihmetella huuli pyoreena niita kivimuodostelmia. Valista pysahdyttiin pikkusille rannoille ja paivan paatteeksi kuvattii auringonlaskua, joka olikin kylla kuvaamisen arvoinen. Etta hieno paiva oli!

Tanaan paatettiin, etta Railey riittaa ja tultiin takaisin tanne Krabiin. Huomenna ajateltiin menna bussilla Bangkokkiin, vaikka paluulennosta ei oo viela varmuutta. Kysyttiin asiasta Kilroylta ja ne valaytti, etta tultaisiin Hongkongin kautta takas. Jai vahan mysteeriksi, etta kuinka me Hongkongiin paastaan ja ma ainakin oon Bangkokin kannalla. Thaimaan paaministeri sai hallituksineen eilen kenkaa, joten kentta varmaan aukea kohta, vaikka siella ilmeisesti on tietokonesysteemit sekaisin. Ehka ei kuitenkaan saavuta 10.12 Suomeen, mutta ei meilla mikaan pakko just sillon oo tulla. Ja Thaimaan valtio tms. kuulemma voi jakaa 2000 bath paivarahaa vahingokorvauksena kyseista harmista :D. Ei olla varmaan yhtenakaan paivana kulutettu noin paljoo per paa, haha. Tuskin tuo raha kuitenkaan on ihan meikalaisia varten :).

Nyt alko taas keikuttaa, kun ajatteli sita kajakkireissua (paassa lainehti koko eilisen illan), joten lahen tasta katteleen, etta mihin Jussi paineli motskarilla!

Sanna, Krabi

Koh Lipe

Noniin, taallakin sataa. Ollaan ilmeisesti joitain sademagneetteja. No ei, taa on eka huono paiva neljan hyvan paivan jalkeen :). Muutettiin tana aamuna meijan ekasta majapaikasta lahelle "keskustaa", koska taalta lahtee paatit mantereelle ja ollaan huomenna siirtymassa sinne. Taa saari on ollu tosi hieno ja kiva, mut mulla alko eilen kylla toi rantameno ottaan paahan ja kovasti.Taalla ei oo muuta tekemista kun maata rannalla, uida, snorklata ja sukeltaa. Kolmea ekaa on tullu harrastettua (snorkalusta tosin vahemman, kun maski hajos) viime paivat ja nyt tuntuu silta, et vois teha vahan muutakin. Eilen meilla oli sit kauhee miettiminen, et mihin ihmeeseen me mennaan seuraavaks. Luettiin matkaopasta lapi ja mikaan paikka ei tuntunu sopivalta. Naa meijan saarikohteet on ollu tosi samanlaisia, joten jotenki sita kaipais jotain erilaista! Ois kiva menna vaikka Bangkokiin,mut siella on melkeen joku hatatila paallansa,et se ei ehka oo just nyt ihan ajankohtanen paikka. Paadyttiin sitten Railey:hyn,joka on jalleen saari ja kuulemma pirun hieno semmonen! Eli huomenna mennaan eka taalta mantereelle (oisko paikan nimi ollu joku Pak Bara) ja sielta siirrytaan Krabin kaupunkiin minibussilla. Sielta mennaan veneella sitten Raileyhin joko samana paivana tai sit seuraavana aamuna. Toivottavasti siella ei tarvii enaa sit pakoilla kaatosadetta ravintolaan. Tosin just asken puhuttiin, et ei taa saa oo mitenkaan huono ollu! Kiva vaan,et valista vahan ripottelee, niin ei oo koko ajan ihan jarjettoman kuuma! Ollaan muuten taitavasti aina matkattu just niille alueille,joissa vuoden sateisin kuukaus on taa marraskuu :). Esim. talla lansirannikolla sadekausi on n. elokuusta lokakuuhun ja marraskuussa alkaa sesonki, PAITSI etelaisimmissa osissa, jossa alkusyksy on kuivaa ja marraskuussa tulee vetta oikeen kunnolla. Ja siis mehan ollaam just ihan tassa Malesian rajan kupeessa,hehee.

Tarkotus oli tosiaan menna reippaasti ennen kotimatkaa Bangkokiin, koska viimeks oltiin siella niin vahan aikaa ja se vaikutti kivalta paikalta. Ja sielta ois saanu ostettua tosi kivoja tuliaisia..Ja meijan piti kayda siella kattoon uusin Bond! No, toivottavasti tilanne rauhottuu seuravien reilun kymmenen paivan aikana. Yritetaan muuten vaihtaa meijan lento vaikka Phuketista Helsinkiin,mut saa naha miten se taas onnistuu, kun sillon Perussakin asia oli vahan vaikee. Moni turisti on kuulemma menny Malesiaan Kuala Lumpuriin ja ottanu sielta lennon kotiin. Noin isoo muutosta ne ei varmaan ikina pysty tekeen (ainakaan ilman hirveita rahasummia) meidan kohalla. Muuten taalla ei kylla huomaa mitenkaan koko hassakkaa ja eika se muakaan huoleta. Kylla asiast aina jarkkaantyy ja eipahan se pahitteeks oo, jos taa loma vahan pitenee ;).

Nyt oon taas sen verran raivostuttavalla koneella (nappis ei tottele!), etta jatan tan tarinan tahan.

Sanna, Koh Lipe

Koh Lipe

Terveisia Koh Tarutao Marine National Parkista Koh Lipe-saarelta! Tultiin tanne turkoosin veden ja valkoisen hiekan keskelle vahan extempore paatoksella. Lahdettiin pari paivaa sitten aamulla paatilla Koh Samuilta Suratthaniin, joka siis sijaitsee mantereella. Sielta paineltiin minibussilla Trangiin ja ko. matkan teki suht jannittavaksi meidan kuski, jonka silmat oli aina valista kiinni...Tais seta olla vahan vasy. Paastiin kuitenkin onnellisesti ja ilmeisesti elossa perille ja vietettiin Trangissa yksi yo. Tormattiin siella sattumalta italialaiseen pariskuntaan, johon tutustuttiin Chumphonissa, jossa odoteltiin katamaraanikyytia Koh Taolle. Aika janna yhteensattuma, kun Trang on ihan eri suunnalla kun Tao eli Thaimaan lansipuolella ja reippaasti etelammassa! Trangissa nahtiin myos norsu tallustelemassa suht erikoisessa ymparistossa eli yhella vilkkaimmista paakaduista. Kyseessa on kuitenkin ihan aito kaupunki, joten norsun bongaaminen siella autojen seassa oli kylla aika yllari!

Meidan ensimmainen suunnitelma oli siis lahtea seuraavana aamuna Koh Ngai-saarelle, joka kuuluu Trangin edustalla olevaan saarirykelmaan. Ongelmana oli vahan se, ettei oltu varmoja, kulkeeko sinne lauttoja tahan aikaan vuodesta, kun ei oo viela kunnon sesonki. Ajateltiin kuitenkin ottaa bussi rannikolle (Trang ei oo ihan rannalla) ja yrittaa paasta jollain lautalla saarelle. Kaytiin kyselemassa asiasta matkatoimistosta ja siella tati yllattaen melkein haukku Koh Ngain ja muut sen laheiset saaret ja ylisti Koh Lipeta ja muutenkin tata National Parkia. Senkin puheen jalkeen oltiin viela menossa Koh Ngaille, vaikka ko. tatista ei ollutkaan mitaan apua saarelle paasemisen suhteen (tai olis ollut, mut aika kovaan hintaan). Seuraavana aamuna kello heratti (liian) aikaisin ja siina vaiheessa kiinnosti tasan ei yhtaan lahtee seikkalemaan omin pain ensin bussiasemalle ja sitten laiturille (vettakin tuli kaatamalla). Paatettiin sitten, etta otetaan suunta etelaan ja mennaan tsekkaamaan, onko se Lipe tadin puheiden arvoinen paikka.

Ja onhan taa! Oltiin ihan monttu auki, kun tultiin veneella rantaan, koska vesi on a) ihana turkoosia ja b) jarkyttavan kirkasta. Nyt taidettiin kohdata Koh Taon voittanut paikka. Hiekka on ihan valkoista (niinkun jo hehkutin) saa on kivan lepposa (vaikka nyt taitaa ripsia). Taalla siis satoi yolla, mut tanaan paastiin piiitkasta aikaa rannalle, kun aurinko paisto :). Saari on tosi pieni ja taalla on monta majottumisvaihtoehtoa, mutta silti taa ei tunnu mitenkaan "taydelta" eli siis saa olla omassa rauhassa ja ei tartte kuunnella kannisten brittien oksentelua (tai minkaan muunkaan kansakunnan). Taalla on aika paljon ruotsalaisia ja yhessa kyltissa lukikin (luultavasti paikallisen kynasta) huonosti suomennettuna, et "Koh Lipe on loppu, kun ruotsalaiset tulivat". Kivaa olla suomalainen :). Tuli oikeen sellanen fiilis, et pitaa kayttaytya oikeen enkelimaisesti, ettei paikalliset saa samanlaista kuvaa meikalaisista. Suomalaisia ei olla muutenkaan bongattu Honkongin ja Bangkokin lentokenttien jalkeen. Tai ollaan varmasti nahty (meijat on aika helppo tunnistaa, hehe), mut kukaan ei oo puhunu sanaakaan suomee.

Yks miinus tassa paikassa on otokat!! Meidan ekassa mokissa jouduin mm. kahdestaan saman hyttysverkon alle torakan kanssa (itse asiassa kolme kertaa) ja huutamisekshan se meni. Lisaks siella taaperti kaikenlaisia matoja vessan lattialla ja iiisoja hamahakkeja. Itse inhoan ko. elioita sydameni pohjasta, mutta yritan silti suhtautua niihin niin, etta ne kuuluu tahan paikkaan. Vaihdettiin kuitenkin mokkia ja taa nykynen tuntuu paremmalta. Tosin siella on liskoja ne ihan oikeesti paskoo joka paikkaan. Niita pokaleita loytyy koko ajan lisaa ja isoimmat haisee hirveelle! Mutta ollaan tosiaan National Parkissa, joten pikkuelukoista valittaminen on ihan turhaa. Kylla niihin tottuu ja Kreikassahan gegot (en osaa kirjottaa) tuo onnee, joten kuvittelen noi meidan pokaleita ulostavat otukset onnea tuottaviksi sisustuselementeiksi. Tai jotain. Nyt loppuu nettiaika!

Sanna, Koh Lipe

Thaimaa

Dodiin, koneella taas. Ollaan vaihdettu paikkaa Bangkokin jalkeen muutamaan otteeseen ja nettimahikset on ollu vahan nihkeita (=koneet HITAITA).

Eli kahden Bangkok-yon jalkeen lahdettiin yojunalla Chumphoniin, josta tarkoitus oli sulavasti vaihtaa bussiin ja siita katamaraaniin ja lainehtia kohti Ko Tao-saarta. Muuten kaikki meni ihan suunnitelmien mukaan, mutta juna oli myohassa ja myohastyttiin lautasta, joten ooteltiin Chumphonissa varmaan 6 tuntia, etta seuraava katamaraani lahtisi liikkeelle. Ja oli kaatosade. Nyt on viela tosiaan sadekausi ja itseasiassa taalla itarannikon tuntumassa taa marraskuu on vissiin sateisin kuukausi vuodessa..Oli vahan sellanen yhyy-fiilis, kun oltiin tosiaan menossa pikkusaarelle, jonka parhaita aktiviteetteja on mm. snkorlaus ja sukeltaminen. Ja kun eras tati viela kertoi, etta ainakin seuraavalle neljalle paivalle oli luvattu kans sadetta. Sadekausi sisaltaa myos tuulia, mika saatiin todeta viimeistaan, kun vihdoin painettiin merta pitkin Ko Tao:lle. Oli nimittain pikkuset allot!! Olin ihan varma, etta paadytaan kaikki kuolleena meren pohjaan, kun se paatti hyppi ja keinu siella jossain aaltojen valissa. Toinen ikava puoli niissa alloissa oli se, etta tuli vahan huono olo. Onneks olin ostanut Los Angelesista pillereita matkapahoinvointiin ja sain kun sainkin pidettya kahvini sisalla. Tilanne ei ollut yhta hyva kaikkien osalta ja osa porukkaa olikin aika heikossa kunnossa, kun vihdoin asututtiin ulos paatista.

Ja Ko Tao:lla ei satanut! Siellahan oli oikein hienot ilmat. Vietettiin kyseisella saarella viikko, josta suurin osa pienessa lahdenpoukamassa keskella ei mitaan (Tanote Bay). Saatiin olla aika rauhassa - seurana oli lahinna venalainen pariskunta, josta miespuolinen kaveri mm. alotti aamun reteesti korkkaamalla valkkaripullon. Kyseinen seta olikin koko ajan kohtuullisessa pohnassa. Tasta itanaapurista huolimatta paikka oli tosi hieno! Saatiin pitaa ranta melkein kokonaan itsellamme ja siella oli hienot snorklausmahdollisuudet. Itsella tuo aktiviteetti jai vahan vahiin, koska ensimmaisena paivana kokeilin Jussin vuokraamaa motskaria ja ajoin pain liikennemerkkia (unohdin kuinka jarrutetaan ja painoin lisaa kaasua. Oli muuten Speed limit-kyltti hehee). Kyynarpaa sai vahan osumaa ja multa kiellettiin uiminen muutamaks paivaks. Sillon oli taas hetkellinen yhyy-fiilis, koska oltiin just seuraavana paivana lahdossa sinne keskelle ei mitaan, mutta loppujen lopuks mulla oli oikein rattoisaa lukee kirjaa puun alla ja kayda valissa juomassa vahan ananasshakea :). Kyllama lopulta kokeilin snorklausta kans, mutta lahinna vedin vetta koko ajan nenaan (maski ei sovi mun paahan!), joten se ei oikein ollut mun juttu just sillon. Mutta ajattelin viela kokeilla! Jussi oli nahnyt kaikenlaisia hassuja kaloja (mm. Finding Nemo-leffan Nemo-kalan!) ja korallia. Lisaksi kivilta sai bongailla mm. rapuja. Tehtiin myos kavelylenkki, joka oli tosi hikinen reissu (eksyttiin muutaman kerran). Tao on pikkunen saari ja sen ympari pystyis kavelemaankin, mut noin kuumassa ja kosteessa ilmassa se ois ainakin mulle vahan liian rankkaa. Siella on vissiin yks kunnon paallystetty tie ja loput tiet on hiekkasia ja osa on mahdottomia ajaa autolla. Ne on nimittain hiekkateita, mutta sateiden takia monttusia ja suht sortuneita. Oltiin kylla auton kyydissa semmmosella tiella, jota pitkin en ois ikina voinu uskoo, etta auto kykenis liikkumaan! Ajeltiin myos motskarilla aika erikoisissa paikoissa (eli Jussi ajo ja ma istuin takana) ja se olikin tosi kateva tapa liikkua siella paikasta toiseen.

Viimesena paivana Taolla kuultiin, etta merelta ois myrsky lahestymassa. Lahtoaamuna oli kuitenkin ihan tyynta, joten paadyttiin vaihtamaan saarta Koh Phanganille (toinen vaihtoehto ois ollu jaada viela Taolle pariks yoks, mutta eri puolelle saarta). Koh Phangan on Taosta seuraava saari ja sinne paasee katevasti lautalla tai katamaraanilla. Ajateltiin ensin matkustaa taksilla saaren pohjoispuolelle (lautta tuli etelapuolelle) ja vaihtaa sielta lautalla saaren lansirannikolle. No, perilla siella pienessa pohjoisosan kalastajakylassa kuultiin, etta sielta lahtee lautta seuraavan kerran liikkeelle joskus tammikuussa, koska merella tulee liikaa (totta). Sielta ei myoskaan paassyt kovin suoraan teita pitkin lansipuolelle, joten paadytiin vuokraamaan taas motskari (talla kertaa jatin ajamisen valiin) ja ajeltiin silla ympari saarta. Ja tukikohtana pidettiin sita kalastajakylaa, jonka nimea en nyt millaan muista (naa nimet on muutenkin ihan mahottomia). Ekana yona sitten se myrsky tuli. Salamat loi niin, etta rantamajan lattia taris (oikeesti) ja vetta tuli ihan kaatamalla. Onneks taa tapahtu lahinna yolla ja aamupaivalla, joten paastiin korottelemaan motskarilla. Nahtiin mm. kolme vesiputousta (pienia, mutta hienoja!) ja norsuja! En ollut aikasemmin nahnyt ronsuja ihka elavina ja aika mohkaleitahan ne on. Kaytiin myos tsekkaamassa kuuluisa (?) Fullmoon Party-ranta, joka tahan aikaan vuodesta oli tosi tuulinen (en tajua, kuinka ne voi siella Fullmoonittaa). Taa saari on isompi kun Tao ja siella oli oikein kunnon tietkin, joten siella oli oikein hyva ajella.

Kahden yon jalkeen paatettiin taas vaihtaa saarta ja talla hetkella naputakin konetta Koh Samuilla. Ajateltiin ensin jattaa taa saari valiin ja menna Phanganilta suoraan mantereelle, mut taa on kivasti tassa reitin varrella, joten miksipa Samui olisi pitanyt jattaa valiin? Nain saadaan kaikki kolme kokoon! Kylla huomaa (mm.kamppien hinnoista), etta taa Samui on naista ehdottomasti turistisoitunein (hieno sana, keskin ite) ja taalla on oikein lentokenttakin. Tosin nyt on low season, joten ei taalla nay niin paljoa sakkia. Ja ton turistijutun huomas muuten heti myos siita, etta taalla nakee myos vanhempia ihmisia, kun noilla kahella ekalla saarella oli lahinna vaan meijan ikasta porukkaa. Ilmeisesti taalla kunnon sesonkiaika alkaa vasta helmikuussa, kun sateet ja tuulet lakkaa. Ollaan (taas) saaren pohjoisosassa Hat Bo Phutissa ja kaikkein vilkkaimmat rannat sijaitsee tuolla itapuolella. Tultiin tanne noin 5 tuntia sitten, joten mitaan mullistavaa ei oo viela tapahtunut. Taalla olis lauantaina Muy Thai-matsi, joka ois aika mielenkiintonen nahda. Lisaks ajateltiin jalleen vuokrata motskari ja ajella ympari saarta. Vuokraaminen on muuten halpaa - pyoran saa alle neljalla eurolla vuorokaudeks!

Sanna, Koh Samui

Los Angeles

Oltiin siis jenkkilan enkelten kaupungissa yhteensa kuus paivaa (saatiin vahan ekstraa, kun seuraava lento peruuntu..) ja aika meni tosi nopeesti! Yleisesti se kaupunki oli Peruun verrattuna niiin helppo. Oli ihanaa tajuta kielta! Ja kaikki oli muutenkin siella niin hienoo ja puhdasta ja ruokaakin uskalsi syoda ilman kasien desinfioimista. Eika siella tarttenu miettia, etta ollaanko nyt niilla pahoilla kulmilla vai ei, koska kaikki kulmat oli siella hyvia eli toisinsanoen siella oli tosi turvallista. Ja liikkuminen oli metron ja bussien takia ihan lastenleikkia. Eli aika lepposaa aikaa vietettiin, ainoana miinuksena oli suht kovat hinnat (siis verrattuna Peruun).

Kohokohtina taytyy mainita NHL-peli Los Angeles Kings vs. Anaheim Ducks, NBA-peli Los Angeles Lakers vs. Los Angeles Clippers ja tietty ne vaalit (Obama!). Latkapeli oli aluks ehka vahan laimee...Ehka vaalipaiva verotti katsojia, koska halli oli ehka vahan reilu puolillaan. Mut kylla se siita lahti kayntiin, kun Kingsit sai vahan pelista kiinni. Ducksit nimittain hallitsi alussa ja lopulta veikin koko pelin (lisajalla tosin, Selanne syotti!). Muuten se peli oli kunnon showta. Valiajoilla oli vaikka mita hassakkaa (mm. n.8-vuotiaiden 5min peli!) ja pelaajien tulo jaalle alussa oli aika savayttava valoineen ja hehkutuksineen. Korispelissa oli sitten tupa taynna eli porukkaa riitti. Sama show jatku siella ja pelin alkuhassakka oli ehka viela massiivisempi kuin latkapelissa. Aika yhdysvaltalaista. Ja aika jenkkimaisia oli myos ne fanit! Jos espanjalaiset oli kilttia urheilukansaa, niin naa jenkit kylla osas nayttaa sen sikapuolen. Kaljaa kulu ja mm. lasten oma maskotti Baley (NHL) kannusti yleisoo huutamaan "Anaheim sucks!!!!". Jaa mika reilu urheiluhenki? Mutta hienoja kokemuksia oli kumpainenkin, korispeli ehka kivempi :). Ja korispelissa oli Jackit Nicholson ja Black (varmasti kirjotin vaarin) seka mm. Drew Barrymore!! Edellisessa pelissa oli ollu kuulemma itse kuvernoori Arnold ja kun hanta oltiin naytetty skreenilla, kaikki oli vaan buuannu...Arska ei vissiin oo ihan kaikkien suosiossa.

Pelien lisaks kierreltiin siis ympari kaupunkia, joka on ihan jarkyttavan kokonen! Ranta oli hieno paikka (Jussi siella lahinna kavi, ma kopottelin sillon vaatekaupoissa) ja ne rikkaat kaupunginosat oli kylla kans nakemisen arvoisia. Ja se yliopisto oli hieno kans. Kampuksen lapi kestaa kavella 30min ja siella menikin kampuksen sisaisia busseja eli aika iso paikka oli kyseessa. Hollywoodissa nahtiin kahen leffan ensi-illat (ei voi muistaa nimia, kyseessa ei siis ollut superstaroja) ja yks korumainoksen kuvaus. Ja ekana paivana yhessa musiikkiliikkeesa oli jotkut kuvaukset kans. Eli aika erilaista verrattuna tavispaivaan Jyvaskylassa :).

Keskiviikko oli sitten meijan viimenen paiva ja lennon PITI lahtee Hong Kongiin 24:20 ke-to valisena yona. Ei se sit lahteny, vaikka kokotettiin koneessa 2,5h odottelemassa kapteenin paatosta ilmaan noususta. Paatos oli vihdoin ja viimein kielteinen ja siina kolmen kieppeilla aamusta noustiin kaikki pois ja jonotettiin toiset reilu pari tuntia hotellilippuja...Oli aika hemmetin tylsaa ja vasytti kovasti. Kone oli ihan superiso, joten meita matkustajia oli aika monta, mutta henkilokuntaa aika vahan. Ei kovin kiva yhtalo ja porukalla menikin vahan hermot. Meilla ei nyt niin ollu kiire, mutta osa oli liikemiehia ja osa matkusti pienten lasten kanssa, niin voin vaan kuvitella, kuinka inhottava tommonen tilanne oli niille. Lopulta sit paastiin hotelliin nukkumaan pari tuntia, minka jalkeen palattiin kentalle jonottamaan jalleen pari tuntia uusia lippuja. Talla kertaa porukka veti oikeesti herneet neniin, kun meita economy-matkustajia palveli 0-1 ihmista ja ykkos- ja bisnessluokkaa 3. Jono ei siis edennyt kovin sukkelaan ja siella alko kiertamaan valitusadressikin. Lopulta paastiin ilmaan, tosin myohassa. Hong Kongiin tultiin puolen yon aikaan (oli jo lauantai) ja saatiin jatkolento seuraavalle aamulle. Nukuttiin taas muutama tunti hotellissa (hieno!) ja aamulla lennettiin tanne Bangkokiin. On hieman sekava olo, kun aikaero Los Angelesiin on jotain 16h ja jossain valissa ylitettiin paivamaararaja (vai mika se nyt on) ja lauantai vahan niinkun meni vaan tosta noin ohi tajunnan. Meidan piti peruuttaa hostellivarauskin, koska ei tiedetty yhtaan, millon saavutaan tanne. Mutta nyt ollaan siis onnellisesti taalla Hostelli Maman tietokonetilassa, Madventureksen poikien inhoamalla Khao San-tiella (tai joku vastaava). Bangkokia on kuvaattu tosi sekavaks ja hektiseks paikas, mutta tan paivan perusteella antaisin sen tittelin Liman keskustalle. Onhan taalla tosin hulinaa, mut kadut ja autot on paljon paremmassa kunnossa kuin siella Perussa. Tai siis ainakin siella, missa tanaan kaveltiin.

Aateltiin olla tassa pari paivaa ja hypata sit vaikka junaan ja matkata tonne etelaan. Ostin Los Angelesista pillereita matkapahoinvointiin, joten bussikin ois varmaan ihan jees. Tanaan muuten nahtiin Hong Kongin kentalla reissun ekat muut suomalaiset. Oli aika outoo kuulla suomee ja mun mielesta se oli ehka vahan inhottavaakin. Jotenkin sita tuntuu olevan enemman lomalla, kun ei kuule omaa aidinkieltaan, mutta siihenkin varmasti tottuu :).

Sanna, Bangkok

Westwood

Moi, terveisia yliopistolta. Tuli ikava koulua, niin piti piipahtaa paikallisessa opinahjossa. Taalla on ilmanen netti, wohoo! Ja hullun iso bookstore, wohoo! Ei muuta.

Los Angeles

Dodiin, paastiin siis tanne pohjoiseen amerikkaan suht kivuttomasti. Tosin oli meijan lennossa varmaan joku vikana, kun check-innissa tuli vietettya ennatyspitka aika. Ja itse lento oli sitten parisen tuntia myohassa ja odottelu Liman kentalla aamuyosta oli hitusen tylsaa. Lento meni aika nopeesti ja siirtyminen USA:n rajojen sisapuolelle sujui suht kivuttomasti - multa seta lahinna kyseli, etta miksi majotutaan hostellissa eika hotellissa..kummaa.

Taalla Los Angelesissa majotutaan siis Hollywoodissa ja meidan hostelli on parin minsan paassa mm. Kodak-centerista, jossa jaetaan Oscarit ja Chinese Teather on kanssa tossa kulman takana. Eka paiva meni sitten ihmetellessa naita vilkkuvaloja ja jenkkilan meininkia ja ero Peruun on kylla ihan jarjeton. Jotenkin olin ihan sekasin (koneessa on hankala nukkua) ja vasyny sillon lauantaina, etta menin ihan lukkoon, kun kaveltiin hostellilta tohon tielle, jossa em. rakennukset sijaitsee. Tuntu ihan epatodelliselta siirtya sielta vuorilta tanne superstaramekkaan (ei olla tosin nahty viela ketaan, nyyh!). Paluu todellisuuteen tuli sitten viimeistaan, kun kaytiin ekan kerran syomassa...hintataso on nimittain pikkusen erilainen kuin Etela-Amerikassa! Voi apua.

Ollaan nyt kierrelty tassa tata meidan lahiymparistoo eli Hollywoodia seka Los Angelesin keskustaa. Ostettiin viikkopassit metroon+busseihin eli voidaan kayttaa niita rajattomasti, mika on tosi hyva, koska taalla on kaikki kaukana. Ja paastaan silla sit lentokentalle kans. Tanaan kaytiin mm. Beverly Hillssissa, joka ei ollu meikalaisen paikka olleskaan. Jotenki sita vaan halus paeta paikalta mahdollisimman nopeesti, kun joka puolella oli vaan superkalliita kauppoja (hehe, en osaa ees kirjottaa niita merkkeja :D) ja paikalliset selkeesti katto pitkaan meijan vaatetusta. Kyllahan sita vahan (eika vaan vahan) tuntee ittensa rahjaantyneeks, kun taapertaa taalla mm. niilla yksilla farkuilla, jotka mulla on mukana. Enka ees muista, millon oon ne pessy viimeks...kauheeta. Mut aattelin tassa joku paiva loyhentaa rahapussin nyoreja ja kayda esim. American Eaglessa (Kanadasta tuttu) hakemassa jotain fiksua paalle. Mutta joo, kaytiin myos siis Santa Monicassa ja se oli tosin kivan nakonen paikka (erityisesti ranta). Ja oli siella Beverly Hillsinkin lahella hienoo, ahisti vaan ne trendileidit. Kaytiin muuten tanaan kirppiksella ja ostettiin kummatkin paidat! Oli muuten tosi hieno kirppis, tosin osa vaatteista oli kaaallliitaaaa (yllari). Mutta yleisesti taa kaupunki on tosi siisti ja hyvin hoidettu (varsinkin se 90210 Beverly Hills). Taalla asuu ainakin 40% meksikolaissyntysia ihmisia, joten Los Angelesin keskustassa sai kuulla jossain vaiheessa pelkkaa espanjaa ja muutenkin siella oli tosi paljon latinoja.

Huomenna on taalla sit pressanvaalit ja me mennaan kattoon latkaa! Nyt lopettelen talta eraa, koska taa hostellin netti maksaa (Perussa ei todellakaan maksanu).

Sanna, Hollywooooood

Adios Peru!

Nyt ollaan luovutettu meijan huone ja pakattu kamat lentokuntoon. Check-out huoneesta oli klo 12, joten joudutaan hengailemaan taalla ilta kahdeksaan asti, jolloin lahetaan taksilla lentokentalle. Itse lentohan lahtee vasta 1:40 ens yona, mut ajateltiin menna ajoissa paikalle, jos ei vaikka paastakaan koneeseen, niin on aikaa sit esittaa vaikka itkunaytelma virkailijoille. Jos ja kun paastaan koneeseen ja lopulta Los Angelesiin, saadaan sit ens viikolla naha jenkkien pressanvaalit ihan paikan paalta. Tosin sina iltana ollaan menossa kattomaan NHL-pelia, joten ehka paastaan hallista ulos, kun tulos on selvilla? Vai onkohan se edes tiistaina selvilla..Ja olikos se vaalipaiva ees tiistaina? Hmm, hyvin oon perilla. Mut joka tapauksessa, aika jannaa naha se hassakka siella. Ei vaan pia ottaa mitaan kantaa, ettei saa kuulaa kalloonsa tai muuta mukavaa :).

Perusta viela sen verran, etta ompahan ollut positiivinen kokemus! Ollaan nahty niin erilaisia juttuja ja meininkia, etta kylla naista paikoista riittaa muisteltavaa aina kiikkustuoliin asti. Tassa matkan aikana on tullut mieleen useitakin ihmetyksen aiheita, joita en tietty nyt enaa muista. Mut yks on ainakin se, etta miksei taalla merkata katujen nimia? Siis toki ne nimet kartassa on, mutta esim. taalla Limassa ne puuttuu itse kadunvarsilta eritoten keskustassa. Aika ikavaa suunnistaa siella..Ja toinen kummastuttava juttu on se, etta miksi taalla myydaan itseruskettavia rasvoja ja aurinkorasvoja, jossa on joitain pronssihippuja antamassa varia?!! Naa paikalliset on ihan hullun ruskeita ja tummia, niin en usko, et Nivean itseruskettavalla voiteella ne tekee yhtaan mitaan. Ellei ne oo sit turisteja varten, mut en usko sitakaan. Jos taalla haluu tumman hipian, niin sen saa helposti menemalla vaikka 4000 metrin korkeuteen ilman aurinkorasvoja ja johan alkaa vari vaihtumaan.

Mutta nyt lopetan nama horinat taalta Etela-Amerikasta ja jatketaan sitten tuolta pohjoisosasta mannerta!

Sanna, Lima

Lima

Ollaan nyt siis takaisin Limassa. Tie Cuscoon oli vielakin maanantaina jumissa, joten varattiin sina aamuna bussiliput tanne Limaan seka kateltiin muos hostelli. Oltiin laitettu Kilroylle mailia siita, etta ei paasta Cuscoon eika siis kayteta sita meidan Cusco-Lima -lentoa. Noh, aamulla ei viela saatu mitaan vastausta silta suunnalta (kello oli Suomessa sillon n.15:00), mika vauhditti myos meidan bussilippujen ostoa (kysyttiin myos lennon vaihtoa Arequipasta Limaan). Illalla sitten luettiin posti uudelleen ja sielta oli tullut jopa vastaus. Vastaus ei ollut mikaan kiva yllatys, silla meidan kaskettiin maksamaan n.100 euroa per paa siita hyvasta, ettei kayteta sita Cuscon lentoa! Ensin oltiin (tai ma olin) ihan noyralla mielella maksamassa sen maksun, mut sit hostellin tati alko ihmetteleen kovasti, etta mita hittoo me joudutaan maksamaan lisaa vaikka lennetaan vahemman. No kaytiin sitten kysymassa lentoyhtion konttorista (Lan Peru), etta voisko ne perua sen Cusco-Lima -lennon (ei puhuttu ensin mitaan siita Suomesta saadusta viestista). Ne ois kylla voinu (ilman lisamaksuja), mutta se nainen ei suositellut sita, koska ne ei yleensa tee niin, koska meillahan on samalla lentoyhtiolla sit lento Limasta Los Angelesiin ja ei ehka paastais siihen koneeseen, jos ei ilmestyta siihen Cusco-Lima -koneeseen. Nain se on vissiin joka puolella maailmaa (hostellin tati kerto samoja esimerkkeja Hollannista), etta olihan sita Lan Perun tatia uskottava. Se ois suositellu lennon vaihtamista Arequipasta Limaan, mutta sen hinnan laskemiseen (se reitti ei kuulu OneWorldin koneiden reittilentoihin tms.) ois menny vuorokausi, joten se ei meille sopinut (meillahan oli ne bussiliput samalla illalle ja hostellikin varattu). Lopulta sitten paljastettiin, mita meille oltiin Suomesta vastattu ja tama tati oli sita mielta, etta meidan kannattaa kiltisti maksaa se maksu, koska silla maksulla meille luultavasti taataan paikka Los Angelesin koneeseen. Ja jos ei paastakaan siihen koneeseen, on Kilroy perunut sen meidan ekan lennon ja saa luvan kantaa vastuun myos siita, et me tosiaan paastaan Los Angelesiin! Etta paadyttiin siis maksamaan se raha.

Itse matka tanne Limaan oli aika epamiellyttava. Bussi oli siis yobussi, joka lahti Arequipasta 19:30 ja oli taalla perilla n. 10:00 aamulla. Itse vahan jannitin, kuinka pystyn olemaan siella, koska niilla vuoristoteilla mulle tulee tosi helposti huono olo...No, heti alussa, kun ummistin silmani, se huono olo iski ja olin ihan paniikissa (melkein), etta kuinka selvian hengissa matkan loppuun asti. Kyllahan siita hengissa selvittiin, mutta alle puolimatkassa tapahtui kuitenkin se pelatty allotysjuttu eli oksensin bussin lattialle mun ja Jussin valiin...kaks kertaa (no, toinen meni osittain muovibussiin, jossa ole meijan vedet..ei sit juotu vetta). Bussi oli ihan pimee eika saatu paikalle "tarjoilijaa" (kyseessa oli siis aika hieno bussi). Muutaman "mitas helvettia me nyt tehaan" -katseen jalkeen ei auttanut muu kuin ottaa paperia omaan kateen ja alkaa pyyhkimaan lattiaa (joka oli siis meidan penkin edusta). Taytyy sanoa, etta tulipahan koettua reissun tahan mennessa inhottavin kokemus, kun pyyhin sita mossoa pois lattialta ja sain samalla pelata, etta kohta sotken lisaa (tie oli edelleen mutkanen). Onneks ei enaa tarvinnut yokkia ja saatiin siivottua lattia suht hyvin. Laitettiin viela meidan peitot (bussi tarjos) siihen suojaks, ettei siella ois haissu niin pahalle (tais silti haista..). En jostain syysta sotkenut Jussia kun ihan vahan, mutta omat vaatteeni sai vahan enemman yrjojalkia. En viittinyt alkaa niita siina siivoomaan, koska pelkasin uutta puklaushetkee. Loppumatkan sain kuitenkin pitaa ruoat sisallani ja sain jopa vahan nukuttua. Mutta oli kylla perille Limaan paastya aika sikanen olo, kun tallustettiin pitkin Mirafloreksen (tammonen moderni kaupunginosa) katuja ruokaa ettimassa ja mun vaatteissa oli oksennustahroja ja olin aika poikki..Mut reissussahan saa rahjaantya, eikos vaan? :)

Tanaan sitten hyvin nukutun yon jalkeen kaytiin tsekkaamassa taas Liman keskusta. Kylla sen edelliskerran "jarkytyksen" saa pistaa ihan kulttuurishokin piikkiin, koska paikat naytti talla kertaa ihan siisteilta. Tosin ei siella edelleenkaan huvittanut vetaa oikein syvaan henkea, kun pakokaasut tunki keuhkoihin muutenkin. Mutta ehka sita silma on vaan tottunut joka puolella mm. poliiseihin, jotka roikottaa vierellaan kasiasettaan kuin kannykkaa, kun meininki ei enaa hetkauttanut ollenkaan. Ja liikenne on ollut joka puolella Perua kaaottista, tosin autoja taalla Limassa on vaan tosi paljon enemman. Ja rakennuksen on joka puolella Perua vahan rempallaan, varsinkin koyhimmilla alueilla. Taa Miraflores tosin vaikuttaa ihan joltain rikkaalta lansimaalaiselta kaupungilta, sen verta moderneja rakennuksia ja katuja taalla nakee.

Huomenna ajateltiin kiertaa tata Mirafloresta, kun sillon ekalla kerralla ei oikein keritty. Asutaan nyt lahempana keskustaa kun viime kerralla, joten nyt on lyhyt matka esim. iiiisolle ostoskeskukselle ja merelle. Oli kylla kivempi toisaalta tulla tanne Limaan kuin palata Cuscoon, koska se Cusco me kierrettiin ihan ympari niiden paivien aikana. Tosin Machu Picchu jai nyt nakematta, mut se oli nyt arvattavissa. Valittiin Colca-kanjonin ja sen valilta ja Colca voitti. Se oli sita paitsi paaaljon halvempi (21 USD vs. n.250 USD!). Ja kuultiin Arequipassa yhilta tyypeilta, etta Cuscossa oli satanut yhden paivan ajan ja ne kadut muistutti lahinna jokia..Varsinkin, jos asu San Blasissa (korkeammalla, siella mekin asuttiin), joutu rampimaan ylospain vedessa, jota oli nilkkoihin asti. Ei kuullosta kovin houkuttelevalta, varsinkin kun tietaa, etta niissa hostelleissa on kylma! Etta kiva oli tulla Limaan ja todeta, etta taa onkin ihan kiva city :).

Colca

Taalla on vielakin kuuma! Saatiedotukset siis valehtelee.

Tultiin eilen illalla takaisin Colca-kanjonilta ja olipahan kiva (ja rankka) reissu! Perjantaina lahdettiin painamaan bussilla kohti Chivay-nimista "kaupunkia" (n.4000 asukasta), joka on sen Colca valleyn "paakaupunki". Taivas oli pilvinen ja valista sato vetta, mutta eipahan se siella bussissa haitannut. Matkalla nahtiin villeja bambin nakosia vicuña-nimisia elukoita ja hienoja vuoristomaisemia. Bussi nousi ylimmillaan n.4800 metriin just ennen Chivay:hyn saapumista. Chivay sijaitsee siis kanjonin pohjalla, joten tie laskeutui pitkin kanjonin reunaa ja on tosi mutkikas! Pitaa mainita viela matkasta se, etta syotin tuttipullosta maitoa pikkuiselle alpakan poikaselle :).

Chivayssa sitten syotiin ja kaveltiin paikalliselle kalafarmille (jota ei enaa vissiin oikein edes kayteta..en tiia, mita niille kaloille sitten tehdaan??). Kaytiin myos "kuumilla lahteilla", jotka todellisuudessa oli n.8 allottavan nakosta allasta. Altaiden ulkopuolella oli tosin ihan kivan nakosta, kun kanjonin reunat kohosivat siita vieresta. Illalla syotiin sitten paikassa, jossa oli mm. paikallista tanssia tarjolla ja Jussihan paas heti nayttamaan taitonsa perulaisista kansantansseista :). Hyvin se meni! Mentiin aika ajoissa nukkuun (hostellissa oli taas kylma, koska oltiin n.3600 metrissa), koska aamulla piti herata viiden aikaan.

Seuraavana paivana eli lauantaina tosiaan kavuttiin sangysta ylos viiden aikoihin ja lahdettiin ajelemaan hullun bussikuskin kanssa kanjonille. Matkalla nahtiin taas upeita maisemia, kun aurinko (ei siis ollut pilvia!!) valaisi kanjonin natisti. Chicayn lahisto on siis asutettua ja kanjonin seinamat ovat loivemmat. Siella pohjalla tosiaan oli maatiloja ja peltoja, mita en olis heti arvannut. Vaikken tieda paljoa jenkkien Grand Canyonista, on mulla siita semmonen mielikuva, etta se on tosi karua aluetta, eika siella voi asua? Voin toki olla taysin vaarassa, mutta silti yllatyin, kun taman Colcan pohjalla tosiaan oli kylia ja siella oli mahdollista viljella. Kun sitten ajettiin reunaa eteenpain (tie oli valista aika kaponen), muuttuivat paikat karuimmiksi ja kanjonin reunat jyrkemmiksi. Siella pohjalla kukaan ei kylla asunut, koska se pohja kasitti vain pienen kaistaleen, jossa sadekaudella virtaa pieni joki. Nakymat oli kylla tosi hienoja, koska oli niin kirkas ilma ja ne seinamat on niiin jyrkkia ja korkeita! Lisaks taustalla nakyi lumihuippuisia vuoria/tulivuoria. Ei siis ajeltu kanjonin reunojen paalla vaan sinne seinamalle oli rakennettu tie.

Kaantymispaikkana oli kohta, jossa oli mahdollista bongata kondorikotkia. Niita ei siina kuiteskaan nahty, mutta kun kaveltiin noin tunti kanjonin reunaa takaisinpain, nahtiin lopulta kaksi! Nahtiin ne aika kaukaa, mutta nahtiin kuitenkin. Taman jalkeen hypattiin taas bussiin, joka vei meidat takaisin Chivay:hyn syomaan. Taman jalkeen lahdettiin takaisin tanne Arequipaan. Reissu oli siis kiva, tosin oltiin aika vasyneita, kun paiva oli niin pitka ja se tunnin kavely oli kuitenkin niissa korkeuksissa valista aika rankka.

Henkilokohtaisesti Colca on hienoin paikka Perussa tahan asti. Ne vuoret, tulivuoret ja kanjonin reunat on vaan niin jarjettoman korkeita ja isoja, etta tuntee ittensa ihan kirpuks. Ja olihan se aika jannittavaa ajatella, etta mitahan tapahtuis, jos tulis kauhee maanjaristys just sillon, kun seisoskeli ihan siina reunalla ja alas oli hullu pudotus :).

Ollaan siis nyt taalla Arequipassa ja vahan niinkun jumissa. Tie Cuscoon on edelleen jumissa mielenosotusten vuoksi. Sinne kylla menee toinenkin tie, jota pitkin ainakin paikalliset bussit kulkee. Se tie on vaan tosi huonossa kunnossa ja vaarallinen monien onnettomuuksien takia. Tana aamuna hostellin tati just kerto, etta ihan Cuscon lahella oli tapahtunut onnettomuus, jossa oli kuollut ainakin nelja ihmista (joukossa saksalainen turisti) ja loukkaantuneita on kymmenia. Tanaan on ilmeisesti neuvottelut maanviljelijoiden ja viranomaisten kanssa, mutta kukaan ei tieda, milloin se kunnon tie on kaytossa taas. Meillahan olis lento Cuscosta Limaan ens perjantaina, mutta ei taideta nyt olla menossa Cuscoon. Otettiin yhteytta Kilroyhyn ja kysyttiin, jos ne vois muuttaa sen lennon taalta Arequipasta Limaan tai et mentas vaan bussilla taalta Limaan. Me ollaan sen bussin kannalla ja ajateltiin, et jos homma ei etene, niin tassa lahipaivina pamautetaan bussilla sinne. Mutta jokatapauksessa paastaan kylla Limaan, joten siita ei tartte murehtia :).

Ja niin, kaytiin siis muutama paiva sitten museossa, jossa oli naytilla mm. inkaprinsessa Juanita. Inkoilla oli tapana uhrata ihmislapsia vuorille, joita inkat piti jumalinaan. Naita uhrattuja ihmislapsia on loytynyt lahelle kymmenen Perusta ja Chilesta (viimesin kaks viikkoa sitten Cuscosta!). Uhrausseremoniassa tama lapsi ja "papit" kiipeavat korkealle vuorelle/tulivuorelle ja suorittavat kaikenlaisia uskonnollisia menoja. Naihin menoihin kuuluu mm. chichan (kirjotin varmasti vaarin) juottaminen lapselle. Tama juoma valmistetaan pureskelemalla tietyn kasvin siemenia ja suuhun syntynyt mosso sitten syljetaan kuppiin. Kun tata mossoa on tarpeeksi, syntyy siita kaymisreaktiossa alkoholipitoista juomaa. Inkat kayttivat tahan tietynmallisia kuppeja, joissa siemenet valuvat pohjassa olevaan suippo-osaan ja itse juoma jaa sitten pinnalle. Tata juotettiin lapsille uhrausseremoniass asen takia, etta ne humaltuisivat ja eivat karsisi itse hengenlahdosta niin paljoa. Lapset tapettiin nimittain iskemalla niita tietynlaisella pampulla vasempaan silmaan, jolloin kallo halkesi ja lapsi kuoli. Taman jalkeen se haudattiin vuoren seinamaan ja sekaan laitettiin kaikenlaisia uhrilahjoja (naita oli naytilla museossa). Naita hautoja nyt sitten arkeologit tms. ovat loytaneet ja yhdesta haudasta loytyi tama Juanita, joka oli esilla museossa! Se ei ole aito muumio, koska sen sisaelimet ovat tallella (sailyneet hyvin lumessa ja pakkasessa ja lisaksi tytto oli kaaritty paksuihin kankaisiin). Kasvot olivat kokonaan kuivuneet, koska ne olivat altistuneet auringolle, mutta tukka oli paassa!! En tajua, miten se on mahdollista, mutta siina se oli! Juanitaa sailytetaan n.20 asteen pakkasessa ja se olikin osittain ihan jaassa. Lisaksi se on samassa asennossa, jossa se oli haudassa (polvet koukussa ja kadet sylissa, se oli korkeampiarvoisten lasten asento).

Museo oli tosi mielenkiintonen ja koko tarina inkojen uhrausmenoista oli aika raaka. Jos oikein ymmarsin, nama lapset valittiin uhrattaviksi jo heti syntyman jalkeen. Niiden piti olla kauniita, terveita ja nuoria. DNA-testien avulla Juanitasta ollaan selvitetty mm. tyton kuolemaa edeltanyt terveydentila (tytto oli terve) ja ruokavalio. Jannaa!

Sanna, Arequipa

Arequipa

Taalla on ollu tahan asti tosi kuuma, mut just katottiin, et huomisesta lahtien pitais vissiin sataa (sadekausi on tosiaan aluillaan) ja ollaan just menossa kaheks paivaks Colca-kanjonille. Toivottavasti pilvia ei oo ihan koko kanjonin syvyydessa, et nakis jotain :). Ja sit oli tarkotus menna maanantaina bussilla takas Cuscoon, mut se tie on kuulemma poikki, koska maanviljelijat on nostanu kapinan ydinvoimalahanketta vastaan. Tanaan kuiteskin kuultiin museossa (oltiin kattomassa jaatynytta inkkarityttoa, myohemmin lisaa) ja yks nainen kertoi, etta kapinat ois jo ehka kapinoitu ja tie on ok. Saas naha sit maanantaina, et mita tapahtuu :).

Nyt ylos huoneeseen, koska aamulla pitaa herata aikasin!

Sanna, Arequipa

Puno

Punossa vietettiin siis kolme kokonaista paivaa tulopaivan lisaksi, eli torstaista sunnuntaihin. Maanantaina aamulla hypattiin taas bussiin ja matkattiin tanne Arequipaan.

Punon erikoisuus on siis Titicaca-jarvi, joka on maailman "korkein" jarvi eli siis sijaitsee n.3800 metrissa. Ja se on myos Etela-Amerikan suurin jarvi! Me otettiin tuntumaa jarveen extempore reissulla Uroksen saarille. Eli astuttiin siis veneeseen, joka vei meidat kahden tunnin kiertomatkalle ko. saarille. Itse saaret on aika mielenkiintoisia, silla ne kelluu. Saaria on useita (kymmenia?) ja joka saarella asuu oma porukkansa (presidentteineen jne, nain ainakin ymmarsin). Ekalla saarella tavattiin itse pressa, joka kertoi vahan tarkemmin, kuinka on mahdollista asua kelluvilla saarilla. Alin kerros saaresta on paksua juurta (Totora nimeltaan, piki luntata Wikipediasta), joka sitten kelluu. Totoran paalle sitten kasataan kaislan nakoisia Totoran "olkia" kerroksittain n. metrin verran. Naiden paalla sitten kaveltiin ja ne todellakin liikkui jalkojen alla! Ja jotkut kohdat oli selvasti vahan heikompia, koska yhden paikallisen jalka uppos sinne sekaan..En oo ihan varma, kuinka paksut ne Totoran juuret ovat, mutta ainakin enemman kuin 5 metria. Ja ne saaret ovat myos ankkuroitu paikoilleen, ettei tuuli kuljettaisi niita esim. Boliviaan :). Ja kaikki rakennukset on myos tehty samoista Totoran "kaisloista" (nahtiin kylla peltikattoja, huijausta!). Niilla on muuten oma koulunsakin yhdella saarella! Ilmeisesti on peruskoulua vastaava ja lukioon pitaa menna sitten Punoon.

Oli ihan mielenkiintoista kayda kylailemassa saarilla, vaikka ne oli ihan ylikaupallistettuja. Kaytiin kolmella eri saarella ja jokaisessa oli enemman matkamuistokojuja kuin asukkaiden koteja...Silta kantilta jai vahan keinotekoinen maku paikasta, mutta minkas teet. Uroksen saaret on nimittain lahimpana Punoa, joten tietenkin sinne virtaa eniten myos turisteja. Jarvella on myos tietenkin muita saaria, mutta ne olisivat olleet niin kaukana, etta siella olisi pitanyt viettaa yo ja meidan suunnitelmiin se ei sopinut. Lisaksi jarven "hienoutta" karisti vahan Punon satama, joka oli ihan kaameessa kunnossa. Siella oli kaikenlaista liejua ja vihreeta limaa, jotka haisi tosi pahalle! Ehka kasvava turismi alkaa pilaamaan jarvea? Mutta ei se tosiaan kokonaan ruma ollut, vesi oli ihan kirkasta syvemmalla ja taustalla nakyi hienosti vuoria ja aurinko paistoi natisti :).

Muuten vietettiin aikaa Punossa kierrellen ympari kaupunkia. Lauantaina oli uskonnollinen kristuksen ihmeen juhla (vapaasti suomennettu) ja joka puolella oli violetti-valkoisia -koristeita. Samoja koristeita ja kulkueita nahtiin n. viikkoa aikaisemmin Cuscossa ja myos Punossa ko. juhlaa juhlistettiin jo etukateen loppuviikosta. Lisaksi myos Punossa oli sunnuntaina sotilasparaatti trumpetteineen yms (kuten viikkoa aikaisemmin Cuscossa), joten paateltiin, etta se kuuluu perulaiseen sunnuntaihin (tai sitten tuohon juhlaan). Paraati kierteli ympari kavelykatua ja se oli pitka! Niin, ja lauantaina nahtiin tuore aviopari tulossa kirkosta autolle :). Eli kaikennakosta juhlaa riitti.

Puno oli tosiaan noin 3800 metrissa ja sain kokea, millainen on auringon sateily noissa korkeuksissa. Oon yrittany valttaa paljastamasta paanahkaani aurinkoon, koska se karahtaa tosi helposti (on kokemusta). No, sillon Uros-paivana mulla oli tukka auki ja tietty vahan paanahkaa esilla (vaikkakin suihkuttelin sekaan aurinkorasvaa). En ajatellu asiaa tarkemmin hostellilta lahtiessa, koska ei ollu tarkotus lahtee tosiaan jarvelle, mutta kuinkas sitten kavikaan :). Vaikka pidin hattua yli puolet ajasta jarvella, oli arska ilmeisesti paassyt puremaan vaaleaan paanahkaani veneella seilatessa, koska illalla suihkun jalkeen nahka oikein kuoriutui palasina pois...allottavaa! Pelkasin kaljuuntuvani silta osin paata, mut ilmeisesti saan pitaa tukkani :). Nyt tilanne on normalisoitunut, huh! Eli aurinko on tosiaan aika pahis nailla korkeuksilla! Ollaan rasvattu tiuhaan jokaista ihokohtaa, joten muilta palamisilta ollaan sailytty.

Yks juttu arsytti henkilokohtaisesti mua Punossa hyvin paljon! Se saa! Auringossa oli ihan hullun kuuma, mutta varjossa tai tuulen vireessa (jarvelta tuuli) oli taas kylma. Oli ihan mahotonta paattaa, mita laittaa paalle, joten yleensa pukeuduin n. kolmeen eri kerrokseen, joita sit purin tai puin uudelleen n. koko ajan. Rasittavaa? Kylla. Varsinkin mua tuo hairitsi kovin, koska mun keholla on taipumusta omaksua vaan aariolosuhteet, eli palelen tosi helposti ja alan hikoilemaan kuin pieni sika ehka viela helpommin. Onneks taalla Arequipassa on vaan kuuma koko ajan, hehee.

Lahettiin siis tanne maanantaina aamulla ja bussimatka oli aika inhottava. Oli taas aika kuuma, telkkarin leffan volyymi oli jotain ihan jarjetonta (otettiin videoo muistoks) ja mun matkapahoinvointi alko parin tunnin jalkeen. Mutta perille paastiin kuitenkin loppujen lopuks ilman mitaan isoja ongelmia (pahoinvointi helpotti, kun keskityin tuijottamaan vuoria eli en nahnyt loppumatkasta oikeastaan muuta kuin vuorten huippuja). Arequipasta sen verran, etta tan kaupungin ylla on otsonikerroksessa isoin aukko aikoihin just talla hetkella, joten parempi suojella herkkaa (paa)nahkaani oikein tehostetusti. Tan vierella on tulivuori nimelta El Misti ja lahella on myos kaks maailman suurta kanjonia (kummatkin kaks kertaa syvempia kuin jenkkien Grand Canyon). Eilen illalla kaytiin syomassa kaupungilla ja Plaza de Armas (eli keskusaukio jalleen) naytti oikein kivalta, koska rakennukset ovat vaaleita (niihin on kaytetty tulivuoren kivea tms). Miinuspuolena oli mun kortin katoaminen automaatin syovereihin, mutta sain sen tana aamuna takas ongelmitta (vaikka hostellin tati piti lahes varmana sita, et ne katkasee sen mun silmien eessa, niin kuulemma yleensa kay).

Ajateltiin viipya taalla vahan pidempaan ja otetaan sitten bussi takas Cuscoon, kun silta tuntuu :).

Sanna, Arequipa

Cusco jatkuu...

Cuscossa oltiin viisi kokonaista paivaa, kunnes kuudennen paivan aamuna vaihdettiin paikkaa tanne Titicaca-jarven rannalle Punon kaupunkiin. Mutta palataan kuitenkin Cuscoon.

Kuten jo kerroin, saavuttiin vuorille lauantaina aamulla kello seitteman jalkeen. Eka paiva nukuttiin ja vahan pistettiin ruokaa nassuun. Loput paivat lahinna vietettiin lepposasti kavellen ympari citya, joka oli taysin erillainen kaupunki, mika tulee yleensa sanasta kaupunki mieleen. Rakennukset on kauhean vanhoja, komeita ja koristeltuja ja tiet olivat kapeita pikkuteita rakennusten valissa, joita pitkin autot yrittaa puikkelehtia (ei mahu kaks autoo vierekkain). Lisaksi joka puolella on rappusia (jyrkkia!) ja kavelyteita ei periaatteessa ole, paitsi n.puolen metrin kaistale (jos sitakaan) aina katujen reunoilla. Tammoista siis on tieverkosto keskusaukion lahettyvilla, muualla on kylla teita, joihin mahtuu useampikin kuin yksi auto :).

En muista kerroinko jo, mutta meidan hostelli oli keskusaukiolta (Plaza de Armas) ylos rinteeseen San Blasin alueella. Oli muuten ekoina paivina aika rankkaa kiiveta takas kotikoloon, siina ihan rehellisesti hengasty vaikka oli noussut rappusia vaan muutaman metrin. Mutta loppuajasta keho ilmeisesti tottu olosuhteisiin ja lepotaukoja ei tarvinnut pitaa enaa kovin montaa. Meijan hostelli oli ihan kiva. Mun pisteita laski huoneen kylmyys (kuten kerroin jo, ei patteria),mika oli nuhasena (sain rakataudin heti tokana paivana ja se jatkuu edelleen...) inhottavaa! Ikkunoiden ja oven reunoilla oli ihan kunnon raot, joista kylma yoilma paas vapaasti huoneeseen. Yolla oli kylla ihan lammin peittojen aamulla, mut aamut oli aika inhottavia. Paa oli taynna rakaa ja pitais uskaltautua jaatavaan huoneeseen vaihtamaan vaatteita lampiman peiton alta, iiiih. Mutta siitakin selvittiin hengissa eika se kylmyys varmaan ois ollu niiiin kamalaa, jos en ois ollu vahan kipee (Jussia se ei oikeastaa ees haitannu). Suihkussa kaynti oli muuten aika mielenkiintonen kokemus..Mutta hostelli oli siis ihan ok ja HALPA!

Cusco kaupunkina on aika nopeesti kierrelty ympari, koska se on aika pieni. Me ei otettu osaa mihinkaan kaupungin ulkopuolisiin aktiviteetteihin (vaellus, kosken asku jne), koska ne maksaa yleiseen hintatasoon verrattuna paljon ja haluttiin tottua rauhassa olosuhteisiin vuoristotaudin pelossa. Kylla me yhtena paivana kavuttiin Saqsaywamanille, joka kasittaa raunioita inka-ajoilta. Ei tosin maksettu sisaan, mutta kiivettiin viereiselle kukkulalle ihan ilmaseksi ja sielta katseltiin raunoita. Kyseiset rakennelmat on tuhoutuneet 80%:sti ja jaljelle oli jaanyt vain isoimmat kiven jarkaleet. Osa kivista oltiin roudattu alas kaupungiin rakennuksien seiniksi. Henkilokohtaisesti mun tietamys inkoista ja niiden rakennuksista on ihan retuperalla, enka lahtenyt tanne Peruun silla meiningilla,etta sit Suomessa voisin pitaa puolen tunnin seminaarin ko. asiasta. Vaikka lahtokohta on tama, niin en voi yhtaan vahatella niiden raunoiden ja muiden rakennusten arvoa tai muuta vastaavaa, koska onhan ne aika savayttavia! Lisaks oon sita mielta, etta kaikki opastetut kierrokset museoissa tai raunioilla ei oo mun juttu, koska mieluummin ite taaperran paikan paalla ja luen vaikka Lonely Planetista (meijan matkaopas), mita ko. jutuista sanotaan. Nain voin katevasti suodattaa kaiken epamielenkiintosen tiedon ja keskittya vaan niihin juttuihin, jotka oikeesti kiehtoo.

No niin. Eli ei olla siis kayty Machu Picchulla, joka tulee varmaan aika usealle mieleen Perusta tai Cuscosta. Me ollaan menossa viela Cuscoon (pakko, koska lento lahtee sielta), joten jatettiin sille tilaa myohemmalle. Inka Trail on neljan paivan vaellus ko. paikkaan ja oltiin (ainakin ma) ennen lahtoa Suomessa sita mielta, etta toki tarvotaan sinne. Nyt nain nuhasena ja sadekauden lahestyessa mieli on vahan muuttunut. Se trail on nimittain ihan tosi rankka ja en halua lahtee sinne puoli kuntoisena konttamaan niita makia ylos, koska en sais siita kuitenkaan siina tilassa mitaan irti (paitsi ketutusta). Lisaks se maksaa ainakin kolme kertaa enemman kuin juna! Mutta aika nayttaa, mita tapahtuu. Eletaan vaan paiva kerrallaan :).

Torstaina sitten aamulla noustiin Inka Express-bussiin, joka toi meidat noin kymmenessa tunnissa tanne Punoon. Ajateltiin vahan hemmotella ja ottaa tommonen kulkupeli nyt tahan suuntaan ja ehka koklata sitten halvempaa (toikin matka oli 30e, joka sisalti mm. ruoan, etta ei paha) vaihtoehtoa paluumatkalla. Bussi pysahty matkan aikana viis kertaa pikku kyliin. Kolmessa katseltiin raunioita, yhdessa lumihuippuisia vuoria (paikka oli 4338 metrissa) ja yhdessa syotiin (mm. alpacaa, en tieda suomennosta, mutta laamaa muistuttava elukka). Matkan varrella maisemat oli upeita ja nahtiin villeja elaimia, mm. flamengoja! Oli tosi kiva matkustaa maan tasalla eika lentaen, koska siina naki niin paljon vuoristoa, ihmisia, andien altiplanoa (pirun korkealla olevaa tasaista maastoa), ko. villeja seka kotielaimia, maatiloja jne.

Nain siis paattyi meidan eka etappi Cuscossa ja nyt ollaan ekaa paivaa Punossa. Sen verran pystyn jo tasta paikasta sanomaan, etta Titicaca-jarven rannalla tuulee hyytavasti, kaupunki on pieni mutta iloinen (eilen illalla kaduilla tanssittiin ja sama meno vissiin jatkuu tanaankin), paikalliset ovat olleet tosi ystavallisia ja hinnat on halvempia kuin Cuscossa. Ja meidan hostelli on tosi siisti! Tosin tanaan muuten sato vetta! Saat on ollu tosi hyvia (ekana iltana Cuscossa oli ukkosta, joka oli lahinna vaan hienon nakosta), vaikka ollaan sadekauden kynnyksella. Saatiedotuksen mukaan taallakin pitais tulla vetta lahipaivina, mut ei ne ennenkaan oo taalla pitany paikkaansa :). Tarkotus ois muuten olla taalla ehka maanantaihin asti (nyt on perjantai).

Sanna, Puno

Cusco

Kerrankin kirjotan siita paikasta, jossa ihan oikeesti ollaan talla hetkella! Ollaan nyt siis noin 3400 metrin korkeudella Cuscossa. Tultiin eilen aamulla ja lento Limasta tanne kesti tunnin. Kuvittelin, et taa vuori-ilmasto ois ollu jotenkin erilaista hengittaa ja vedinkin oikein aimo henkayksen heti koneesta poistuestani. No, ihan samanlaista se oli. Rinkat tuli jalleen mukana kiltisti ja meita tuli hakemaan kentalta hostellin henkilokuntaa. Taksimatka hostellille kasitti pikkuteita ja korkeita nousuja (taksi oli tosi pieni Daewoo-merkkinen kaara). Paastiin hyvin perille, mut loppumatkan rappuset oli kylla aika tuskallisia rinkkojen kanssa (kylla se ilma on tosiaan erilaista..).

Hostelli on Samay Wasi ja meidan huone on suht pieni, mutta siisti. Meijan ikkunasta nakee kivasti vuorille! Miinus huoneessa on se kylmyys (ei pattereita), joten aidin vaellussukat on enemman kuin hyvat yolla :). Eilen vaan nukuttiin ja kaytiin vahan syomassa ja nukuttiin lisaa. Nyt pitaa ottaa iisisti, ettei vuoristotauti yllata. On nimittain tosi raskasta kavella rappusia tai pelkkaa tieta ylospain! Sydan hakkaa miljoonasti (melkein), hengitys ei pelaa ja lihaksen puutuu heti. Tanaan on ollu ehka parempi paiva noiden suhteen, ainakin nain iltapaivasta.

Kaupunki on tassa vuorien keskella (ja siis vuorella itsekin) ja kadut on tosiaan tosi kapeita! Taalla parjaa paremmin englannilla kun Limassa ja turisteja taalla on muutenkin paaaljon enemman. Joka paikassa on pikkusia (ja vahan isompia) kojuja ja ostin jo yhen laukun ja hassut housut! Paikalliset on tosi ruskeita, mustahiuksisia ja vaatteet on tosi varikkaita. Vaikka ollaan otettu myos tanaan ihan hissukseen, on ensivaikutelma kaupungista tosi kiva :). Tanaan taalla oli joku iiiso juhla Plaza de Armaksella ja ympari kaupunkia, mutta ei olla ihan varmoja, mika se juhla on. Taallakin on muuten paaaukio nimelta Plaza de Armas, kuten Limassa ja useassa muussakin perulaisessa kaupungissa.

Nyt loppuu nettiaika, joten moimoi! Taalla menee oikein hyvin!

Sanna, Cusco

Lima

Perun paakaupunkiin, Limaan, saavuttiin keskiviikkona 8.10 kello viiden jalkeen paivalla hieman ehka sekavin fiiliksin. Rinkat tuli jalleen kiltisti mukana ja saatiin taytettya melkein kokonaan maihintulokortitkin. Kentalta alkoi sitten mun ykkospainajainen - taksimatka hostellille. Matkaoppaista ja ulkoministerion sivuilta sai lukea, kuinka nimenomaan Liman lentokentalle johtavalla tiella express kidnapping on yleistynyt viime aikoina. Eli siina joku paha seta pysayttaa taksin ja pakottaa matkustajat ulos ja pyssyn kanssa uhaten pakottaa nostamaan tilin tyhjaksi, iiiik. No, meidan hostellilla oli sopimus turvallisen taxi Greenin kanssa, jonka tiskille kipitettiin heti virallisten juttujen jalkeen. Meidan taksi oli hieno musta auto, josta oli tummennettu kaikki lasit, paitsi etuikkuna. Siis jopa etusivuikkunatkin! Mun pelot osoittautuivat taysin turhiksi, vaikken oikeen pystyny silti ottaan rennosti matkan aikana. Ja kun maisemat oli suhteellisen karut verrattuna mihinkaan aikaisempaan maahan, jossa on tullu kaytya, niin huokasin ison huokauksen, kun vihdoin paastiin rinkkojemme kanssa hostelliin sisalle.

Hostelli sijaitsi Liman turvallisessa ja suht modernissa kaupunginosassa, Mirafloreksessa. Meidan hostellin nimi oli Albergue Miraflores House ja se vaikutti heti ensi silmayksella tosi kotoisalta! Meidan huone oli oikeastaan neljan hengen huone eli aika iso. Iso miinus oli tosi ihmeellinen haju! Jussi nimeskin heti sen autotalliks :). Muuten se oli tosi siisti ja meilla oli oma telkkarikin ja kylppari. Oltiin kolmannessa kerroksessa ja siella oli oma tietokone (joka jopa toimi ja netti oli nopea!) ja keittio.

Keskiviikkona kaytiin vaan lahella olevassa supermarketissa, Wongissa, ostamassa vetta ja painuttiin nukkumaan. Seuraavana paivana oli ohjelmassa Liman keskustaan tutustuminen. Koska taksit oli niin pelottavia ja kavely kivaa, kuljettiin siis omin jaloin koko paiva. No, itse matka sinne keskustaan olikin vahan hmm...kaaosmainen! Liikenne oli ihan kun villista lannesta (jossain Limaa kutsuttiinkin wild wild westiksi, hehe) ja autot kamalia eli se pakokaasun maara oli ihan jarkyttava. Lisaksi matkassa meni varmasti yli tunti (meilla ei ollu kelloja, ettei kukaan ryovaa niita) ja kavelytiet oli valista aika mielenkiintoisessa kunnossa. Mutta reitti oli siis turvallinen (kysyttiin hostellilta) eli ainoa hairitseva tekija (tietty pakokaasujen lisaks) oli paikallisten tuijotus. Erotuttiin nimittain hieman porukasta. Nahtiin silla kadulla kaks muuta valkoihosta, haha! Niin ja olihan se myos vahan ikavaa, et katujen nimia ei oltu merkattu kunnolla eli toisin sanoen, ei ollenkaan. Ja kun siella kadulla ei todellakaan huvittanut kaivaa karttaa esiin (matkaopaassa sanottiin pahimman mokan olevan just kartan lukeminen muualla kun esim. kahvilassa), loppumatkasta meinas vahan suunta kadota. Loydettiin sit turisti-info ja muutamalla hikisella espanjan sanalla saatiin oikea suunta selville ja loydettiin haluttu katu. Kaikki hurjat kaks paikkaa keskustassa, jossa kaytiin, oli Plaza de Armas (keskusaukio) ja katu, jossa oli kymmenia kauppoja. Kaveltiin tama ko. katu paasta paahan ja ma avasin mun matkatilin eli ostin kengat :). Barcelonasta en ostanu majotuksen ja ruoan liskas mitaan, jote nyt paatin ravayttaa. Varsinkin, kun mun edelliset kengat oli jo vahan karsineen nakoset. Ostin siis Converset (aidot) ja ne makso euroissa muistaakseni noin 30! Muuten katu oli oikein hieno, kun sita reunusti seka tosi vanhoja rakennuksia etta uudempia, varikkaita taloja. Siella oli myos hirveesti poliiseja ja tosi pelottavan nakosia poliisikoiria! Niilla oli oikeen nahkamaskit. Ja poliisit kulki semmosilla minipanssarivaunujen nakosilla kulkupeleilla ja yks kurkki ulos pyssyn kanssa (jossa oli oikeen joku tahtaysteline). Etta Wild Wild West tosiaan. Mutta meita ei siis ryostetty eika uhkailtu eika mitaan muutakaan pahaa :). Kuvia otettiin tulomatkalla tosi vahan, mut paluumatkalla oli jo rennompi fiilis ja napsittiin muutama muistokuvakin. Loppuilta menikin sitten Latin american Idols:ia kattoessa ja lukiessa kirjoja. Kerrankin otettiin lepposasti, ah!

Perjantai oli sitten meidan viimeinen paiva (ja toinen) Limassa, koska meidan lento Cuscoon lahti lauantaina aamulla klo 6 ja meille tilattiin hostellille taksi kello kolmeksi. Perjantaina kaveltiin sitten naita uusia kaupunginosia lapi eli Mirafloresta ja San Isidroa. San Isidro on Liman keskustan ja Mirafloreksen valissa. Liikenne siella oli vahan rauhallisempaa ja enaa ei tarvinnu niistaa mustaa rakaa. Lisaksi loydettiin kiva puisto ja paljon kauppoja. Ja perjantaina muuten paisto aurinko! Keskiviikolle ja torstaillekin oli luvattu aurinkoista, mut taivas oli kylla ihan harmaa. Perjantaina arksa kuitenkin paisto ja ma poltin nenani, koska arska tuli vahan yllattaen esiin. Perjantaina myohemmin kaytiin kattomassa rantaa ja se oli kylla tosi upean nakoinen! Ei se siis ollu uimaranta (vaikka oli siella surffareita) vaan katseltiin merta korkeammalta semmoisen jyrkanteen paalta. Aurinko oli just laskemassa ja Tyyni valtameri naytti kylla hianolta :). Sielta jyrkanteilta porukka hyppi alas semmosilla liitovarjoilla, mika naytti aika hurjalta! Koko paikka oli tosi siisti ja se kylla kruunas koko Liman reissun.

Lauantaina tosiaan lahettiin aamuyolla kolmelta taksilla kentalle. Olin taas suht paniikissa, koska ajatus Liman kadulle (vaikka edes Mirafloreksen) menemisesta kaikkien meijan kamojen kanssa lauantaina kello 3:00 ei ollu mikaan kaikista miellyttavin. Ja taksikin naytti tosi oudolta. Mutta se oli hostellin tilaama, joten ei siina ollu mitaan pelattavaa. No, joka risteyksessa kuiteskin syke nous, kun tuli mieleen taas ne express kidnappaajat. Paastiin taas jalleen turvallisesti kentalle ja koneeseen (terveisia nyt Cuscosta nettikahvilasta).

Kaikki se "pelottelu" Liman vaarallisuudesta oli ainakin meidan kohalla ihan liioteltua. Meille ei kayny siella yhtaan mitaan. Maalaisjarella paasee aika pitkalle, kun ei kanna mukana koko omaisuutta ja jattaa kaikki kellot ja helmikorvakorut kotiin eika pista mitaan ykkoskuteita paalle. Ja koska siella oli tosi paljon epavirallisia (ja ehka vaarallisia) takseja liikenteessa, oli paljon parempi vaihtoehto kavella itse turvallisia reitteja ja kaikki pakolliset taksit tilata hostellin kautta. Ja lisaks, kun ottaa valokuvat nopeesti ja katsoo kartasta reitit etukateen tai kahviloissa, ei leimaudu heti rahakkaaksi turistiksi, joka ois kiva vaikka ryostaa. Mutta tottakai siella piti olla varuillaan ja ehka kaikki pelottavat ajatukset vaan takas sen, ettei alkanu liian rempseeks ja paatyny ryostetyks.

Lima oli tosi kaaottinen paikka ja nuo kaks paivaa siella oli ihan riittavia. Mutta ei se silti mikaan huono paikka todellakaan ollut. Sai vahan perspektiivia asioihin, kun naki turistihostellien ulkopuolelle slummeihin ja muutenkin kehitysmaan fiilis oli koko ajan lasna. Modernimmat kaupunginosat toi paikkaan varia ja lopulta paikasta ja tosi kiva kuva :). En ehka suosittelis Limaa kellekaan viikon ulkomaanreissun kohteeks, mutta tommosena valietappina se oli just bueno!

Sanna, Cusco

Barcelona

Talla hetkella ollaan kylla jo Perun maalla, mutta yritan tehda pienoisen tiivistelman meidan ajasta Barcelonan kaapungissa. Taa nappis on ihan karsee, etta kirjotusvirheet menee sit sen piikkiin.

Barcelonaan saavuttiin siis perjantaina 3.10. joskus ilta yheksan jalkeen. Kentalta siirryttiin sujuvasti keskustaan Aerobussilla ja vedettiin perinteisesti oman pysakin ohi (nain kavi myos n. vuosi sitten Kroatiassa kotiin lahdon hetkella). Hostelli oli hetken hakusessa, mut lopulta se loytykin ihan lahelta. Hostellin nimi oli Hostal Central ja se osoittautui oikein kivaksi pikkuhostelliksi, jossa aanieristysta ei ollut laisinkaan. Meidan huone numero 3:een kuului mm. ovisummeri, aulan puheet seka viemarin toiminta. Eli Jussin korvatulpat takas unet. Muuten hostelli oli kylla rauhallinen ja koska suurimmassa osassa huoneista oli omat vessat ja suihkut (meilla ei), yleiset vessat ja suihkut oli aina vapaana. Sijainti oli just bueno, mm. La Ramblalle meni muutama minsa kavellen.

Muutenkin kaveltiin joka paiva aamusta iltaan siihen asti, etta jalkoihin sattu lahes niin paljon, etta yhtakaan askelta ei enaa voitu ottaa. Ei vaan malttanu ottaa iisisti, kun ties, etta oltiin perilla nelja kokonaista paivaa ja et kaupunki on ihan hiton hieno ja iso. Kiivettiin mm. Parc Guelliin (saksalaisessa yylla toi Guellin u. En vaan saa sita talla koneella tehtya) ja Montjuicin linnalle. Gaudin rakennukset Parc Guellissa oli nain luonnontieteilijan silmaan hyvin omituisia, mutta erikoisen hienoja. Lisaksi sielta puistosta oli kivat nakymat kaupunkiin. Montjuicin linna oli upea ilmestys ja maisemat sielta ylhaalta oli vielakin upeampia! Lisaksi nahtiin Olympiastadion, joka oli tietenkin hieno. Lisaksi stadionin edusta maamerkkeineen oli aika nayttava. Oli varmaan hienot kisat vuonna 1992 :). Muita nahtyja kohteita oli mm. Placa Cascades (korean nakoinen iso rakennus), jonka edustalla nahtiin miesmalli poseeraamassa puvun ja eri krakojen kanssa. Sielta naki myos hienosti ympari kaupunkia, varsinkin kun saa oli aurinkoinen ja kirkas. Muutenkin paikka oli tosi viihtyisa ja leppoisa.

Kaikki edella mainitut paikat olivat siis vahan korkeammalla ja vahan matalammalla kaytiin mm. rantsussa (ihan tavallinen meren ranta) ja satamassa, joka oli taynna parkkeerattuja purjeveneita. Hienoja nahtavyyksia oli myos Sagrada Familia (Gaudin suunnittelema iiiso katedraali. Kannattaa googlettaa kuvahaulla, jos ei ole itse sita viela nahnyt!), Kolumbuksen patsas (sen juurella nahtiin kaupungin sopoin koiranpentu! Siella oli muuten paljon cockerspanieleita.), Santa Maria del Mar (goottityylinen kirkko, tosi hieno varsinkin sisalta!) ja paaaaljon muita. Ei keritty kiertelemaan kaikkia paikkoja mitenkaan! Ois siella oli toki turistibusseja, jotka ois vieny meita ympari citya, mut me suosittiin omia henkilokohtaisia moottoreita.

Yksi mahtava kokemus tuli koettua Camp Noulla eli jalkkisjoukkue FC Barcelonan kotistadionilla. Oltiin nimittain kattomassa pelia!! Voi apua, kun se stadion oli ISO! Sinne mahtuu 90 000 ihmist ja meijan kanssa siella iltaa vietti reilut 75 000 katsojaa. Ja kylla muuten huimas jopa mua. Istuttiin aika ylhaalla ja silti nahtiin tosi hyvin kentalle (mm. pelaajien numerot) eli pisteet insinoorille. Itse pelin FC Barcelona vei 6-1 (vastustaja oli Athletico Madrid) ja lukuisten maalien ansiosta stadionilla oli ainakin elamaa (eikohan sita ois kylla muutenkin ollu). Espanjalaiset oli oikein kiltti jalkkiskansaa, koska ei nahty yhtaan sikakannilaista, tappelua tai muuta kahakkaa! Ja kaikki yli 75 000 ihmista poistu stadionilta pelin jalkeen ihan rauhassa. Ehka nuo etelan ihmiset on luonnostaan jo syntymahumalassa, niin niiden ei tarvii hakea fiilista pullosta :). Mutta oli siis MAHTAVA kokemus!

Nyt alkaa ottaan taa hiton nappis hermoon niin kovaa, et lopetan. Taytyy viela sanoo, et en yhtan ihmettele, miks ihmiset kehuu Barcelonaa aina maasta taivaisiin - se oli ihan loistava paikka! Ja siella muuten paisto arska koko ajan :).

Sanna, Lima

1!!!

Menemättä tarkemmin yksityiskohtiin, viime päivinä on ollut sellaista draamaa ilmassa, että apua. Nyt kuitenkin noin 26 tuntia ennen lähtöö voin suht varmasti sanoa, että oikeesti lähetään!! Ja arvatkaa, mua jännittää! :D En muista, et millon viimeks oisin jännittäny ennen matkalle lähtöä. Nyt on mahassa semmonen kutina koko ajan, jos yhtään mietin seuraavia paria kuukautta. Hihihii, vähän jännää!

Äsken otin itteeni niskasta kiinni ja aloin täyttämään rinkkaa ja reppua. Ja plaaah, kun ne painaa paljon. En tajua, kuinka Jussi sai tavaransa mahtumaan 11 kiloon?? Mulla kiloja on vähän enemmän, riippuu kuinka paljon meijän vaaka näyttää väärin. Ja kummatkin kassit on suht täysiä, mikä on toisaalta ihan jees juttu. Nyt ei ainakaan tuu ostettua mitään posliinihevosia Barcelonan torilta, koska ne ei yksinkertasesti mahu kyytiin. Toisaalta en tajua, kuinka saan kannettua tota rinkkaa, koska sen selkään saamisessakin mulla on vähän ongelmia..tai sit vaan väärä tekniikka (epäilen jälkimmäistä). Mutta melkein kaikki tavarat on nyt sullottuna mukaan (paitsi kamera) ja pienen hienosäädön jälkeen on meikäläisen laukut ready to go!

En edes halua alkaa miettimään, että onkohan mulla nyt kaikki mahdollinen mukana. Kuitenkin muistan 103 asiaa, jotka vielä puuttuu..Kunhan on passi, rahat, keltakuumekortti, lentoliput, tarvittavat lääkkeet ja muut tommoset messissä, niin eiköhän sitä luulis pärjäävän. Yöpuku! Yöpuku pitää muistaa. Varmasti unohan sen, koska mulla ei oikeestaan oo mitään kunnollista yöpukua ja toisaalta sille ei oikein enää olis tilaa..Kenkäongelman ratkaisin kelpuuttamalla suht rumat Kanadasta ostetut kenkulit mun kävelykengiksi ja eilen sain Brasilian tuliaiset eli Havaianakset (??) (=flip-flopit) vielä mukaan.

Kokoajan tuntuu siltä, et pitäis mennä räpläämään noita kamoja, mut ajattelin ottaa nyt harkitusti etäisyyttä niihin, ettei hermo mene kokonaan. Eniten mietityttää Perun kylmät yöt, että jäädynkö sinne ihan kokonaan. Villahousut kun on hukassa (sellaset ihanat myrkyn vihreet), niin tyydyn juoksutrikoisiin jalkojen lämmikkeenä. Ja jos en pärjää, niin ostan jotkut marsunvillaset pöksyt sieltä sitten.

Palaan asiaan seuraavan kerran sitten ehkä Barcelonasta, hehee :). Ja tosiaan en oo vielä antanu tätä osotetta kellekään, joten otan tämmösen itsenäisen varaslähdön, kun tätä yksinäni täällä naputtelen.

Sanna, Säynätsalo.

1 week to go

Terveisiä Seinäjoelta, kyllä muuttaminen on tylsää! Tää meijän lähtö muailmalle muistuttaa vähän mun taannoista Kanadaan lähtöä - muutto, siivous, pakkaus, äksy. Eniten noista ällöttää pakkaus, siis rinkan pakkaus. Tänään havaitsin, että yks mun rinkan vetoketjuista on suljettu lukolla, johon en löytänyt avainta. Jesss. Se kolo jäi sitten käyttämättä nyt MUUTON aikana. Toivottavasti se aukee sitten PAKKAUKSEN aikana. Argh, ehkä kaks ällöttävintä järjestelyä vaativia tehtäviä maailmassa. No, tänään kuitenkin lähtee tavaraa täältä Hanneksenrinteeltä sekä Teuvalle että Säykkiin. Eikä tää nyt niiiin kamalaa oo..vähän vaan..allekirjottanut ei oikein tykkään tavaroiden järjestelyistä (ellei siitä makseta).

Tosiaan, viikon päästä tähään aikaan ollaan molemmat lähestymässä Helsinki-Vantaata ja lento kohteeseen number yksi lähtee sitten siinä viien jälkeen. Ennen sitä on kuitenkin luvassa kallis apteekkireissu, rinkan täyttö ja ööö..hampaan paikkaaminen! Kävin eilen hampilääkärillä (yksityisellä!!) ja mun kebabin vaurioittama hammas tarvitsee paikkausta ja huoltoa. Sen jälkeen täytyy vaan toivoa joka ilta hartaasti, ettei noi kaks viisuria ala tulehtumaan tms. tämän vuoden puolella, niin hampaat on reissuvalmiit. Lisäksi yritän vältellä nuhaa ja muuta tukkoisuutta, koska se aiheuttaa ikävää kipua korvissa laskujen aikana. Tosin sain tuohon hyvän vinkin - kun laittaa laskun aikana muovimukit korville, auttaa ne jotenkin paineen vaihteluihin eikä korviin satu niin paljoa :).

Yks pohdintaa tarvitseva aihe on mun kengät. Oon ottamassa mukaan sandaalit (ei mitään flip-flopeja), lenkkarit ja jotkut kengät, joilla on hyvä kävellä. Noita viimeksi mainittuja mulla ei oikein oo. Tulee vaan mieleen Vancouverin reissu, kun iltasin jouduin käveleen varpailla, kun kantapäitä särki niin julmettoman paljon..En haluis kuitenkaa ostaa uusia, koska en halua tuhlata rahaa + en kuitenkaan löydä ja menetän järkeni. En halua mitään urheilullisia, koska en halua näyttää esim. Los Angelesissa siltä, että olisin lähössä lenkille hetkellä minä hyvänsä. Ai mikä pinnallisuus? Just se. Eli tyydyn joihinkin vanhoihin ja taistelen urheasti niinkuin Vancouverissa.

Laitoin just mun mp3-soittimeen vähän uutta musaa ja kattelin vähän kaihoisasti tota Jussin soitinta vieressä, johon mahtuu ehkä biljoona levyä ja tsiljoona leffaa (mm. Kungfu Panda). Mut kyllä munkin kojeeseen menee n.6 levyä..on se ihan hyvin. Eikä kerrota Jussille tästä, koska saatoin kesällä olla sitä mieltä, et aika ison rahan saa laittaa tollaseen biljoona-tsiljoona -soittimeen ja et mun koje on ihan hyvä!

Sanna